11.5.2013

Chiliä

Minä olin viime keväänä ja kesänä omavarainen ja pystytin parvekkeellemme  chilikasvattamon. Kun sitä omaa pihaa en edelleenkään ollut löytänyt (enkä vieläkään ole), jonne pääsisin kuoputtelemaan ja "rentoutumaan", parveke ajoi tämän asian vallan mainiosti.

En todellakaan ole mikään viherpeukalo, kastelen kukatkin vasta silloin, kun multa on jo kuivunut irti ruukun reunoista. Nämä asiat kun tuppaa minulta välillä unohtumaan. Mutta tämä chilien kasvattaminen olikin toinen juttu. Oli kiva seurata kuinka taimet nousivat ja alkoivat kukkia ja jopa tuottivat satoa. 


Tästä lähdettiin, multaa, ruukkuja ja siemeniä. Paljon kauniita sanoja ja valoa.

Heti, kun oli riittävän lämmintä, siirsin taimet ulos saamaan valoa.

Lopulta odotus palkittiin ja kukkia alkoi hiljalleen ilmestyä. Kastelin chilejä ahkerasti, pidin parvekkeen laseja auki, että pölyttäjät (pöllyttäjät ;)) pääsivät paremmin paikalle.

Siinäpä on chilit ja tomaatit sulassa sovussa. Tomaatit eivät pölyttyneet tarpeeksi, kukkia kyllä oli, mutta satoa ei tullut. Tulipahan sekin kokeiltua.

Välillä parturoin chilejä. Ideana tässä oli se, että nypin ns. "varkaat" pois, jotka veivät (kuin varkain) tukevammilta oksilta kasvuvoimaa.

Noin. Palko.

Kovasti meinasivat jäädä vihreiksi. Siirsin kasvit loppukesästä sisälle punastumisen toivossa.

Sehän auttoi ja tässä loputulos.

Mitkä fiilikset minulle jäi tästä? Noh, sellaiset, että tänä keväänä jäi siemenet kylvämättä.  Silmät kiiluen odotin, kuinka chilit punastuivat hiljalleen ja vihdoin pääsin keräämään satoa. Varovasti kiikutin ensimmäisen palon leikkuulaudalle ja leikkasin ihan pikkuisen palan maistaakseeni tulista chiliä. Miten kävi? Ne maistuivat PAPRIKALTA. Hieman harmitti (meinasi itku päästä). Kaiken sen työn jälkeen tulos oli.. no, miedohko. Aikani vielä katselin chilien kasvua ja lopulta kannoin ne yksi kerrallaan roskikseen. 

Onko joku muu onnistunut chilienkasvatuksessa paremmin kuin minä? Jos joku viisas tietää mitä tein väärin, niin saa kertoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti