15.8.2013

Nizza -ravintoloita

Maassa maan tavalla. Niin mekin ajattelimme, kun matkustimme Ranskaan ensimmäistä kertaa. Ruoan kanssa kuuluu nauttia viiniä, mieluiten roséta jääpalalla ja kun rannikolla ollaan, niin kala näyttelee pääosaa. Me kokeilimme mm. ranskalaista sekä intialaista keittiötä. Söimme huoletta kaikkea, mitä eteemme tuotiin, nautimme täydellisistä viineistä ja juustoista, maistelimme miekkakalaa sekä mullettia (onko redmulletille muuten suomenkielistä vastinetta?). En tiedä enää miltä suomen marketeista saatava "vuohenjuusto" maistuu ranskalaisen jälkeen, en ole uskaltanut kokeilla. 

Ranskassa ruoka on hyvää, maut ovat puhtaita ja turha kikkailu on jätetty pois. Tykkäsin ja tykkään edelleen ranskalaisesta keittiöstä. Saimme paljon inspiraatiota syksyn pataruokia varten ja toin mukanani pussillisen Herbes de Provencea. Ranskalaisessa ruokakulttuurissa näkyi kala, merenelävät, nauta sekä kana, possua ei juurikaan ollut. Myös tuoreita vihanneksia ja salaatteja oli paljon ja niin kuin jo mainitsin, ne juustot... huh.

Tässä muutama ravintola jossa kävimme. Kuvat ovat huonolaatuisia, koska iltaisin en aina jaksanut kantaa järkkäriä mukana, Nokiani sai palvella ruokakuvissa.

Löysimme itsemme useasti Rue Droitelta, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Kadun varrella on paljon hyviä ravintoloita.

Tämä pikkuinen bistro oli niin hyvä, että kävimme siinä kahdesti. Lounas maksoi 8,50 €, menut olivat 20 €.






Lounasta ostosten lomassa. Annokset ovat Ranskassa isoja, siis todella isoja...


Vähän välipalaa... naminami. Paras cafe americano oli muuten Mc Donalds´lla. Yleensä kahviloissa sekä aamupaloilla oli cafe lattea sekä cappuccinoa, jonka seuraksi otettiin patonkia hillolla tai croisant. Kyllä teki mieli ruisleipää, kun pääsimme kotiin.


Tässä oli myös yksi lemppari ravintoloistamme, jossa kävimme kahdesti. Jos löytää hyvän, miksi vaihtaa? Täällä maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni miekkakalaa, mieheni otti redmullettia. Ei petytty ja varasimme pöydän seuraavalle viikolle. Toisella kerralla olimme uhkarohkeita ja otimme pihvit. Olin lukenut, että ranskalainen medium saattaa olla jopa raaka, mutta kokeilimme onneamme ja emme pettyneet. Hyvää lihaa, täydellinen punaviini ja yksinkertainen salaatti. Eipä sitä ihminen muuta sitten tarvitsekaan.

  



Luemme paljon arvosteluita TripAdvisorista. Tämä ravintola löytyi pienen etsimisen jälkeen, koska TripAdvisorissa oli osoite väärin. Tälläkään kertaa emme pettyneet. Tarjoilijana oli vanha rouva, jonka englanti oli todella huonoa. Hän kysyi, että olemmeko lukeneet arvosteluita, koska mieheni tilasi ankkaa. Joo, ollaan me. Tilattiin pullollinen roséta, hän kysyi, tulittehan kävellen? Pääsettehän te pois turvallisesti? Joo, kyllä me päästään. 

Ankka oli Le Demodessa täydellistä, samoin alkupaloiksi otetut friteeratut kurpitsankukat.







Tästä ravintolasta minulla ei ole ruokakuvia. Oli hirvittävä nälkä ja ruoka oli niin hyvää, että ei ehditty kuvia ottamaan. Alkupalaksi otimme marinoitua munakoisoa tomaattikastikkeessa. Voi hyvänen aika, elämäni paras alkupala. Pakko kokeilla onnistuisiko itsekin samanlaiseen suoritukseen. Todella hyvää. Pääruoaksi päätimme ottaa pastaa. MInun annoksessani oli nautaa rullattuna. Hyvää oli ja pastassa oli tietnkin täydellinen kypsyys. Omistaja oli vanha mies, joka kävi jokaisen luona puisen taulun kanssa kertomassa menun. Emme oikein tienneet mitä pöytään tulee, mutta tälläkään kertaa emme pettyneet.


Tässä ravintolassa (ehkä pikemminkin kahvia, tarjolla oli mm. lämmintä soccaa) emme syöneet, mutta löysimme itsemme sieltä muutamaan otteeseen happy hourin aikaan. Lasi viiniä tai pieni olut oli 2 e. Mukava palvelu, sijaitsi Place Garibaldilla, josta kerroinkin jo aikaisemmin.


Tässä oli pieni osa Ranskan ravintolakokemuksistamme. Menimme ravintolaan monesti kadulta, "tämä näyttää hyvältä" tai katsoimme vinkkejä TripAdvisorista. Olemme oppineet, että se harvemmin pettää. Yhteenvetona voin sanoa, että Ranskaan pitää mennä syömään!

14.8.2013

Valvotut yöt.

Senkin Anna Jansson ja Maria Wern, mitä olette tehneet minulle. En pysty lopettamaan lukemista iltaisin ja tuloksena on hyvin väsynyt ihminen.

En tiedä miksi löysin vasta nyt nämä dekkarit. Olen vanha tuttava Eppu Nuotion Pii Marinin sekä Liza Marklundin Annika Bengtzonin kanssa ja vasta nyt, NYT tutustuin Maria Werniin. Voi apua mihin olen itseni laittanut. Pakko lukea kaikki.

Miltähän Pii Marin näyttäisi?




12.8.2013

Antibes.

Tässä taas hieman matkamuisteloita Rivieran reissustamme. Vietimme yhden päivän satamakaupunki Antibesissa, jonne menimme Monacon bussikokemuksen jälkeen junalla. Liput kahdelta hengeltä edestakaisin olivat n. 16 e. Olimme Antibesissa sunnuntaina, liekö tämä ollut syy kaupungin rauhallisuuteen. Antibes on pieni kaupunki, kävelimme ensin vanhalle linnalle ja sieltä palasimme takaisin satamaa ja rantaa pitkin vanhaan kaupunkiin. 




Picassolla oli työhuone Antibesissa 1945-1949, sen yhteyteen on perustettu Picasson museo. Jotenkin pystyisin itsenikin kuvittelemaan Antibesin rannalle siemailemaan roséta ja hakemaan inspiraatiota ympäristöstä. Museossa oli esillä mm. Guernica, olipa hän myös maalannut yhden teoksen suoraan seinään. 




Ihastuin Antibesin rauhallisuuteen ja seesteisyyteen. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Kaupunki oli täynnä toinen toistaan hienompia pikkukujia, joita reunusti parvekkeet kauniine kukka-asetelmineen. Voisinpa ottaa seuraavan kerran hotellin Antibesista muutamaksi päiväksi. Sieltä on lyhyt matka Nizzaan sekä Cannesiin ja hintataso esimerkiksi ravintoloissa oli edullisempi, kuin Nizzassa. Tulossa vielä vinkkejä Nizzan ravintoloihin...

10.8.2013

Monaco

Jatketaan loman muistelua. No se Monaco. Miten tämän muotoilisin. Jakaakohan Monaco mielipiteitä? Jos ei ole formulafani, pidä hienoista autoista sekä miljoonajahdeista, niin Monaco on yksi kaupunki muiden joukossa. Täyteen rakennettu, sekoitus vanhaa ja uutta, paljon kauniita puutarhoja sekä todella siistiä. 

Menimme Monacoon bussilla, lippu maksoi 1,50 e suuntaansa. Huhut täysistä, kuumista busseista pitivät paikkansa. Istumaan ei päässyt ja kaiken lisäksi bussi hajosi menomatkalla, vielä sopivasti tunnelin kohdalle. Siinä sitten odoteltiin tien varressa uutta bussia ja kuunneltiin, kun samaan bussiin sattuneet suomalaiset vyölaukku-sukkasandaali-aurinkohattu-turistit jurputtivat ja voivottelivat. Uusi bussi tuli melko nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Ensin lähdimme suunnistamaan kohti Monacon linnaa, matkalla haimme kaupasta lounastarpeita. Positiivinen yllätys oli viinit joita myytiin muovimukeissa, eihän nyt aina tarvitse koko pulloa ostaa...



Linna oli hieno, yhdistelmä uutta ja vanhaa. Linnalta lähdimme hiljalleen laskeutumaan formularadalle. Matkalla oli mielettömän kauniita puutarhoja ja rakennuksia. Minä vain huokailin, kuvasin, hukailin ja kuvasin lisää. Merenrannan yläpuolella lentelivät yksityishelikopterit, taisivat rikkaat mennä piipahtamaan Nizzassa tai toisinpäin.



Itse en koe olevani formulafani, joten en oikein saanut mitään irti tästä radan kiertämisestä. Miehenikään ei ole tietääkseeni kovinkaan fani, mutta hän nyt ehkä fiilisteli hieman enemmän tätä reittiä, kuin minä. Olihan se hieno nähdä puna-valkoraidoitukset maalattuna kurveissa ja miettiä millainen tunnelma Monacossa on ajojen aikaan. Seuraavan kerran, kun kisat ajetaan Monacossa, osaan ehkä katsoa niitä hieman sillä silmällä... Radan varrella olevien ravintoloiden terassit ovat varmasti haluttuja (ja kalliita) tuolloin.



Kävimme myös casinon pihassa, sisälle kun näillä turistiasusteilla ei ollut mitään asiaa. Hieno rakennus, paljon kalliita autoja ja loistoa, loistoa, loistoa... ja muutama muukin turisti.



Mietteet Monacosta ja Monte Carlosta. Hienoa, yleellisyys näkyy katukuvassa hienoina autoina ja satamaan parkkeeratuista jahdeista, myös siisteys on suorastaan silmiinpistävää. Hintatasosta en osaa sanoa, kuin mitä kävimme kaupasta hakemassa lounasta. Saman hintaista, kuin Nizzassa. Kävimme myös jäätelöllä satamassa, sekin oli saman hintaista kuin Nizzassa. Sataman terasseilla ei ollut hintoja näkyvillä, joten juomien tai ravintola-aterioiden hinnoista en osaa sanoa. Päivä meni nopeasti kierrellen pientä Monacoa. 

9.8.2013

Grillailua

Ajattelin testata bloggausta tabilla. Grillailtiin ja tankkailin samalla hyviä hiilihydraatteja. Paahdetut perunat maistuivat taivaallisilta... Mukavaa viikonloppua!

Juoksuhifistelyä

Myönnän olevani varusteurheilija. Urheilu on mukavampaa, kun on kunnolliset varusteet. Juoksu on mukavampaa, kun on kunnolliset kengät. Siksipä tein muutaman hankinnan ja tein samalla pari yllättävää havaintoa. 

Ensinäkin. Minulle on tehty jalka-analyysi paikallisessa urheiluvälineliikkeessä, joka tosin on suuntaa-antava. Minulla on neutraali juoksuaskel ja tähän saakka olen juossut neutraaleilla kengillä. Käytössäni on ollut Niken Vomerot, joista olen kyllä tykännyt. 1000 kilometriä alkaa olemaan täynnä ja se kyllä näkyy. 

No. 

Mitäs minä menin sitten tekemään?

Kävin hiplailemassa sekä silittämässä ja lopulta kokeilemassa Asicseja. Kenkä tuntui hyvältä, testailin kevyesti juoksuaskelia pitkin käytäviä ja en tiedä oliko se henkistä, mutta penikkani tuntui parantuvan itsestään. Jätin unelmat vielä odottelemaan kaupan hyllylle. 

Miksi näin? 

No se hinta. 209 €. Siis 209 €. 209 €! Kai siitä olisi hieman alennusta tullut, mutta silti 209 €! 

Pinkeillä pitäisi sitten jolkotella tulevaisuudessa. Ei sillä värillä ole niin väliä... 
Jouksuhousuissani on muuten häivähdys pinkkiä... Tirsk.

Siis laatu maksaa ja olenkin laatutietoinen monessakin asiassa. Urheiluun liittyen haluan parasta, kokemuksen perusteella, hieman kalliimpi kestää kulutusta, pesua ja käyttöä paljon paremmin. Minä sitten hieman Googlailin ja löysin mitä mainioimman verkkokaupan. (Tämä ei ole mainos, vaan kerron täysin omista löydöistäni ja kokemuksistani hyväksi havaitsemistani verkkokaupoista.) Tämä tuskin tulee juoksuharrastajille yllätyksenä: www.21run.com. Tiedän, vanha juttu. Sieltäpä lähti tilaukseen samaiset Asicset, tililtä hävisi n. 100 €, kengät tulevat muutamassa päivässä. 

Hieman jopa pelottaa, mihin ostokulttuuri on menossa, koska ainakin meidän talous on verkkokauppojen vannoutunut käyttäjä. Kaupan ala on romahtanut tänä vuonna, Kaupan liitto mainitsikin ulkomaiset verkkokaupat yhdeksi syyksi. Itse ainakin hintatietoisena  kuluttajana katson aina ensimmäisenä, mitä verkkokaupat tarjoaa. 

Omakohtainen hyvä esimerkki tästä: 

Katsoin paikallisessa urheilutarvikemyymälässä juoksuun tarkoitettua vyötärölaukkua. Hintaa sillä oli 39,90 €. Nauha, lukko sekä pussukka, jossa on vetoketju. Saa vyötärölle/lantiolle kätevän säilytystilan avaimille, puhelimelle, energiageeleille jne. Pyörittelin sitä hetken käsissäni ja päätin jättää sen kauppaan. Kotona kurkkasin vakio verkkokauppani valikoimaa (www.sportsdirect.com, tätäkään ei ole minulle maksettu) ja sieltä löytyi täysin samanlainen vyötärölaukku. Hintakin oli mielestäni melko huokea... 4,20 €.

Epäseksikäs pussukka, mutta käytännöllinen. Olisi muuten ollut myös saatavilla pinkillä vetoketjulla, mutta se olisi ollut ehkä vähän liikaa tuolle toiselle osapuolelle, joka luultavasti tulee lainaamaan tätä.

Nyt olen hifistellyt juoksun suhteen, investoinnit 248,90 euron sijaan n. 110 euroa. 

Hieman omatuntoni soimaa, koska menin kauppaan ja sovitin kengät, jotka tilasin muualta. Mutta väitän että moni muukin tekee näin. Enhän minä ihan kamala ihminen ole, enhän?


8.8.2013

Kohti puolimaratonia... ehkä.

Ja niin vaihtui intervallitreenit hiekkatieltä crosstrainerille. Penikka ilmoittelee olemassa olostaan ja päätin, että minun on tärkeämpää säästellä jalkoja lauantain pitkälle lenkille ja tehdä intervalli kivuttomammalla tavalla. Välillä nuo vaivat kyllä vetävät mielen matalaksi, mutta päätin että en lannistu. 

Normaalisti teen treenin HIIT -tyyppisesti crossarilla. Olen noudattanut 0.5 min kovaa, 1 min palauttelu -kaavaa. Siinä vauhdissa ei paljoa lehtiä lueskella, hiki lentää ja sitä vaan toivoo, että minuutit kulkisivat hieman nopeammin. 

Tänään kuitenkin kokeilin intervallia pidemmillä jaksoilla:

- 2 minuuttia lämmittelyä 
- 4 minuuttia 70 - 80 % maksimisykkeestä
- 2 minuuttia palauttelua 
- koko harjoitus 45 minuuttia

Tuo neljä minuuttia tuntuu todella pitkältä ajalta, kun olen tottunut tekemään treenin lyhyemmissä pätkissä. Loppupuolella sykkeet nousevat väkisin korkeammalle, mutta niinhän se kuuluu mennäkin. Pääasia, että jaksaa nuo viimeisetkin vedot, siksi on hyvä vähän tunnustella alkuun, että mikä on itselle hyvä tempo.

Mistä muuten tietää, että on ollut hyvä treeni?
Siitä, kun ajat kotiin ja auto huurtuu sisältäpäin.


Tämä mielessä jatketaan treenejä.



7.8.2013

Nizza.

Voi että, en tiedä mistä alottaisin kertomaan tästä viinin, ruoan ja auringon kaupungista. Nizza on paikka, jonne haluan uudestaan. Loma oli siis onnistunut ja matkakohde täydellinen. 

Jos halua viettää sekä kaupunki- että rantaloman, niin Ranskan Riviera on tähän mitä mainioin kohde. Itselläni on periaate, että kesällä haluan kohteeseen, mikä täyttää nämä molemmat. Suomen epävakaisen kesän tietäen, haluan varman auringon edes kerran vuodessa. Itse en niinkään nauti rannalla olosta, tälläkin reissulla kävimme parina aamuna aamupalalla Nizzan kivikkoisella rannalla, mutta siihen se sitten jäikin. Rakastan nähdä uutta, ikuistaa, hieman jopa seikkailla. Talvella ja syksyllä taas matkustamme kaupunkilomille Eurooppaan, meitä ei kiehdo kaukolomakohteet ollenkaan.

Olimme Nizzassa 8 päivää, kävimme bussilla Monacossa sekä junalla Antibesissa. Cannes oli myös listalla, mutta kuulimme jo aikaisemmin, että siellä ei ole paljoa nähtävää. Siksi viivasimme Cannesin yli ja nautimme senkin päivän Nizzan tunnelmasta. 

Ruoka oli jokaisessa ravintolassa erittäin hyvää, viinit olivat myös ensiluokkaisia, vaikka usein otimmekin talon viiniä karahvissa. Puna- ja valkoviinin lisäksi nautin roséta ja nimenomaan jääpalan kera. Kerron ravintoloista lisää myöhemmin.

Nizzassa suosittelen tutustumaan ainakin linnan alueeseen, siellä on paljon nähtävää. Löytyy vanhoja hautausmaita, vesiputous sekä huikeat näkymät Nizzan ylle sekä satama-alueelle. Satamassa oli luonnollisesti paljon upeita jahteja, tosin Monacon jahdit veivät näistä voiton. Satamasta kannattaa lähteä keskustaa kohti ns. antiikkikorttelin läpi. Vanhan tavaran liikkeitä löytyy vieri vierekkäin. Löysimme esimerkiksi liikkeen, joka oli ilmeisesti vanha autohalli, koska tavaraa oli ainakin kolmessa kerroksessa. 




Korttelin läpi pääsee Place Garibaldille, jossa kannattaa olla ainakin happy hourin aikaan. Tarkkasilmäinen saattaisi huomata heti, että ikkunanpuitteet ovat maalattu seinään. Me huomattiin se vasta loman loppupuolella. Rannalla on mukava istuskella illan hämärtyessä, etsiä sydämen muotoisia kiviä ja nauttia viiniä muovimukeista. Emme kokeneet missään vaiheessa oloamme turvattomaksi, emme iltaisin rannalla emmekä edes rautatieaseman läheisyydessä, jossa hotellimme sijaitsi. 









Ostosmahdollisuudet ovat huikeat. Alennusmyynnit olivat käynnissä, ihmispaljous oli välillä jopa ahdistava. Avenue Jean Mecedinin varrelta löytyvät suurimmat ostoskeskukset Nice Etoille sekä Galeries Lafayette. Katu päättyy Massenan aukiolle (Place Massena), jossa oli Nizzan jokavuotinen jazz festivaali. Kuulimme ensimmäisenä iltana pätkän John Legendin konserttia. Kun poikkeaa pääkadulta rannalta katsottuna vasemmalle, löytyy paljon merkkiliikkeitä. Viihdyin mm. Guessin liikkeessä sekä Guess Accesories liikkeessä muutaman kerran. Lähtöhinnaltaan monet merkit olivat halvempia, kuin Suomessa. Lähtöhinnoista kun vielä alennettiin 50 - 70 %...




Vanhan kaupungin kaduilla oli kivoja pikkuputiikkeja, taiteilijoiden työtiloja, saippuakauppoja, keittiötarvikkeita, öljyjä, lihakauppoja jne. Ainuttakaan saippuapalaa tai öljypulloa en tuonut Suomeen. Viinejä kyllä tuotiin sekä shampanjaa.


Tunnelma Nizzassa on ystävällinen, palvelu on hyvää ja kertaakaan emme pettyneet ravintoloissa ruoan tai viinin suhteen. Hintataso oli mielestäni melko lähellä Suomen hintoja. Ravintoloissa hinnat oli hieman edullisemmat, kuin Suomessa, kaupassa samaa tasoa. Viinit tosin (yllättäin, heh-heh) olivat edullisempia. Paljon näimme ja koimme, paljon jäi vielä seuraavaan kertaan.