29.4.2014

Vaaleanpunaista vappua!

Minulla oli lauantaina ihan älyttömän kiva päivä. Kävin ystäväni kanssa kiertelemässä Kuopion vanhojen tavaroiden liikkeitä ja tein ihan pieniä löytöjäkin. Olen jotenkin nyt huumaantunut tuosta vaaleanpunaisesta ja löysinkin pari keraamista maljakkoa ihanan herkissä sävyissä, laitan myöhemmin lisää kuvia muista löydöistäni. Himoitsen myös vaaleanpunaisia kirsikkapuun oksia (omenapuun oksatkin kävisivät) kotiini, mutta näin keskusta-asujana ei tuolla parvekkeella pahemmin puutarhaa kasva. ;)


Siinä se minun uusin öljyvärityöni nyt komeilee. Olen nyt vähän kahden vaiheilla jatkanko tätä vielä vai jätänkö tällaiseksi. Antaa silmän nyt tottua siihen hetken. Ja voi että kun minä en pidä tuosta meidän sohvasta, se on ihan kaamee, kulahtanut ja epäkäytännöllinen. Niin ja meillä ei tällä hetkellä ole edes sohvapöytää, koska möin sen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi ehkä kannattanut ostaa uusi valmiiksi. Mennään nyt hetki tällä väliaikaisratkaisulla ja odotetaan, että joko unelmiemme talo tulisi vastaan tai sitten unelmiemme sohvapöytä tulisi vastaan. Tuo jälkimmäinen kuulostaa paljon realistisemmalta.

Niin muuten, kuplivaa vappuaattoa! Olisin toivottanut mielummin aurinkoista, mutta tänne ei kyllä aurinkoa ole luvattu, ei varmaan muuallekaan? Kylmää ja harmaata, pyh. Olen muutenkin vähän huono juhlimaan vappua, vaikka toukokuun tyttö olenkin. Ehkä se johtuu siitä, että syntymäpäiväni on heti vapun jälkeen, joten säästelen voimia niihin, tsih... ;) En muuten paistanut munkkeja, simatkin jäi tekemättä, mutta ei anneta sen haitata...

Ps. Huomasin tässä, että Blogger tekee kuvistani jotenkin harmaita? Kokeilin nyt tallentaa kuvat png-muodossa, joten katsotaan auttaako se ja ovatko kuvani tästä lähtien sellaisia, kun niiden kuuluisi olla. Onko muilla ollut tällaisia ongelmia ja mikä siihen auttaisi?


Häivähdys pinkkiä.

Sain viikonloppuna yhden taulun valmiiksi... tai en oikeastaan tiedä onko se vielä valmis. Nostin sen seinälle kuivumaan ja siellä se nyt edelleen on, sohvan yläpuolella. Mieskin sohvalla loikoilessaan työnsi sukkansa taulun reunaan, tulipahan kokeiltua onko taulu jo kuiva, ei ollut. Maaliskuussa mietin tätä uutta taulua ja sen sävyjä ja päädyin lopulta minulle hyvin vieraaseen valintaan, vaaleanpunaiseen. En oikein ole vaaleanpunaisen ystävä ollut ikinä (en myöskään punaisen), enkä tiedä miksi vaaleanpunaisen ja hopean yhdistelmä saa niskakarvani nousemaan pystyyn.

Tässä kuitenkin pieni sneakpeak uusimmasta taulusta, häivähdys pinkkiä ja keveää persikkaa, hiirenharmaata ja rouheaa mustaa. En ole ihan näin herkkiä maalauksia tehnyt aikaisemmin. Mistä lie sitten johtuukaan, en tunnista itseäni tällaisista hempukkatauluista. :) Tällainen toinen taulu on myös tulossa ja nimesinkin nämä Spring editioniksi, sen verran hempeitä sävyjä näissä on.



28.4.2014

Oman elämänsä Cosmogirl... tai no ainakin melkein...

Koin viikonloppuna melkoisen yllätyksen, kun kuulin, että maalamani taulu on toukokuun Cosmopolitanissa. Kaikki kunnia ja kiitos kuuluu ihanalle Katrille, joka pitää muotipainotteista Tyylialkemisti -blogia. Maalasin Katrille viime vuoden loppupuolella taulun hänen toiveidensa mukaan ja ilmeisesti hän on ollut tyytyväinen teokseeni. Taulusta löytyy juttua täällä.


Häkellyin täysin, kun sain ilmoituksen Instagramissa, että tauluni on Cosmossa. Siis vau ja apua! Siellä se taulu komeilee. Tällaiselle maalaistytölle tämä merkitsee todella paljon... :)

27.4.2014

Asia on pihvi.


Jos mies ehdottaa viikonloppuna pitkäksi venähtäneiden unien jälkeen pihviä ja itsetehtyjä ranskalaisia aamupalaksi, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Joku tiukkapipo saattaa nyt pyöritellä silmiään, mutta en minä. Tämä pihviaamiainen on kylläkin parin viikon takaa, joten nämä rasvat on sulateltu, eli lenkkeilty aikoja sitten pois ;) Ajatus tähän aamupalaan lähti aamuisesta kokkausohjelmamaratonista (meillä kun televisiosta tulee pelkästään urheilua ja kokkausohjelmia). Siinä paistettiin ranskalaiset kolmeen kertaan ja pakkohan niitä oli kokeilla. Itse hääräsin omiani ja kohta edessäni oli pihviaamupala itsetehdyillä ranskalaisilla. Carpe that stake vai miten se meni? Hauskaa sunnuntaita!

25.4.2014

Rannoilla osa 2




Kerroinkin aikaisemmin, että kävin läheisellä rannalla ottamassa kuvia vielä kun järvessä oli jäät. Nyt viimeisetkin jäät ovat lähteneet, vesi liplattelee Kallavedellä ja risteilyalukset jo käynnistelevät moottoreitaan. Tämä talvi oli kyllä minun makuuni, ei liikaa lunta, ei liian kylmä ja kevätkin tuli aikaisin. Mikä parasta juoksemaan pääsi melkein läpi talven. 

Tuntuu jotenkin hassulta, että näiden kuvien ottamisesta ei ole kauaa ja kesä on kohta täällä! Tämä valoisuus on kyllä antanut energiaa ja vuorokaudessa on selkeästi taas tunteja paljon enemmän. Aikaiselle aamulenkille saa jo laittaa aurinkolasit päähän, ihan parasta ja se jos mikä on minulle KESÄN merkki. 

Olen myös ollut jostain syystä paljon tuotteliaampi. Taidenäyttelyn jälkeen tuntui, että nyt en hetkeen maalaa, mutta nyt olen aloittanut jo useampaa työtä yhtäaikaa. Minulla onkin tiedossa yksi aika kiva yhteistyö, josta kerron vähän myöhemmin lisää. Aurinkoista ja joko voi sanoa lämmintä viikonloppua! 






24.4.2014

Purkki - Jar

Kerroin aikaisemmassa postauksessa Kilta-tuolin tarinan. Sain samalla reissulla lahjaksi lasipurkin, josta ajattelin kertoa lisää. 

Tämä kyseinen hillopurkki on Ball -tehtaan valmistama. Ball Corporation, alunperin Ball Brothers Glass Manufacturing Company perustettiin 1880, pääkonttori sijaitsee nykyään Broomfieldissä, Coloradossa. Veljeksiä oli viisi ja heillä oli tehdas Buffalossa, joka valmisti tinapurkkeja esimerkiksi öljyn ja maalin varastoimiseen. 1883 he siirtyivät valmistamaan lasisia hillotölkkejä Indianaan, Buffalon tehtaan tulipalon jälkeen. Nämä purkit ovat todella yleisiä ja tunnettuja Amerikassa, joten mistään harvinaisuudesta ei siis ole kyse. Purkit tehtiin värillisestä lasista, koska värillinen lasi suodatti valon paremmin ja siksi elintarvikkeet säilyivät pidempään. Jos nyt ymmärsin oikein tämä purkki on juurikin tätä vanhaa tuotantoa, ehkäpä jostain 40-luvulta. Purkissa on kaunis häivähdys turkoosinsinistä, tätä väriä kutsutaankin "Ball-blue" -väriksi. Harvinaisempia värejä ovat tumman vihreät, mustat sekä maitolasiset purkit. Sain tämän purkin siis lahjaksi ja kuulin, että näitä käytetään edelleen säilömiseen. Kannen ja purkin väliin laitettiin vaseliinia, jotta hillot säilyivät paremmin. Tässäkin yksilössä on vielä hieman vaseliinin jäänteitä. 

Innostuin katselemaan millaisia DIY-ideoita tästä purkista on tehty, joita löytyikin monta Pinterestistä. Nyt tietysti haluaisin näitä purkkeja lisää :) Tämä on sen verran kaunis yksilö, että voisin kuvitella säilyttäväni näissä vaikka mitä kuiva-aineita. Google siis laulamaan, uskon, että esimerkiksi eBaysta näitä voisi löytyä ihan pilkkahinnalla...?

I told earlier posting story about Kilta-chair. I got this Ball jar as a gift from couple, who i bought that chair. I think it´s old and i fell in love of it! The colour is so perfect and I think I need more of these (my man will love this idea, because he thinks that our home is allready full of all kind of stuff ;).

I found some nice DIY-ideas from Pinterest

23.4.2014

Pieni tarina Kilta-tuolista.

Minulla on teille pieni tarina kerrottavana kuinka Kilta-tuoli saapui luoksemme. Minua edelleenkin hymyilyttää koko tapahtumien kulku. Tuntuu, että joskus koko elämäni on yhtä ihmeellisten sattumien summaa. Varoituksen sana, teksti on pitkä.

Kaikki lähti siitä, kun minua muistutettiin internetissä olevien kirpputorisivustojen olemassa olosta. Mieheni kummitäti on lahjakas keräilijä ja kahvipöydässä hän kertoi uusimmista löydöistään. Olen kyllä ollut ahkera Tori.fi sekä muiden vastaavien palvelusivujen käyttäjä, mutta nyt jotenkin nämä sivustot olivat jääneet taka-alalle. Ehkä siksi, että en koe tarvitsevani mitään ja varsinkaan, kun pikkuruiseen väliaikaiseen asuntoomme ei tällä hetkellä mahdu mitään ns. ylimääräistä. Kävin kuitenkin katselemassa huonekalutarjontaa ja silmiini osui oranssit Kilta-tuolit. Mahanpohjasta kouraisi, täydelliset. Ilmoitus oli jätetty jo viikkoa aiemmin ja ensimmäinen ajatus oli, että joku on jo ostanut ne ja ilmoittaja on unohtanut poistaa ilmoituksensa. Minulle nimittäin kerran kävi niin, jälkeenpäin ajateltuna ehkä sekin oli yksi syy, miksi kyllästyin koko palveluun. 

Ilmoituksessa pyydettiin ottamaan yhteyttä sähköpostitse ja vielä englanniksi. Kysäisin mieheltäni, mitä sanoisit, jos minä kysyisin, ovatko tuolit vielä myynnissä. Hän on tottunut tempauksiini ja heitti ilmoille summan, jota voisin tarjota tuoliparista. Tärisevin sormin kirjoitin sähköpostin. Seuraavat tunnit vilkuilin sähköpostiani, ei vastausta. Seuraavana aamuna olin saanut vastauksen. Tuoleja on jäljellä enää yksi kappale ja minulle ilmoitettaisiin seuraavana päivänä onko toinen tuoli vielä vapaana. Pureskelin kynsiäni, kävelin ympyrää ja olin jo menettänyt toivoni. Huokailin ja mietin, että kyllä minä vielä joskus jostain Kilta-tuolin löydän. 

Seuraavana iltana sain sähköpostin. Lukaisin sen nopeasti puhelimellani ja ensimmäinen lause kertoi kaiken riittävän, toinen tuoli on vielä myytävänä. Menin nukkumaan hymyillen ja päätin, että sovin seuraavana päivänä milloin menen noutamaan tuolin. Aamulla avasin sähköpostini vastatakseni ja sopiakseni tuolin noutamisesta, luin viestin vielä kerran läpi. Olin jättänyt lukematta viestistä viimeiset rivit: "Löysimme Pinterestistä taulujesi kuvia, me olisimme kiinnostuneita näkemään seuraavat taulusi..." Mitä? Luin lauseet monta kertaa läpi ja en meinannut uskoa, mitä niissä sanottiin. Minun tauluistani ollaan kiinnostuneita! Olin aivan hämilläni ja soitin miehelleni naurunsekaisen puhelun. Naputtelin sähköpostin sekavin tuntein ja ehdotin myyjälle, että otan taulut mukaan samalla, kun tulen ostamaan tuolin. Tämä sopi hänelle mainiosti.



Päivä oli harmaa ja vettä satoi. Kuljetimme taulut automme takakontissa läheiselle omakotitaloalueelle. Minua jännitti. Koputtelin rintamiestalon ovea ja hetken kuluttua oven avasi hymyilevä herra. Sopertelin englanniksi olevani Noora ja minulla olisi niitä tauluja, niin ja se tuoli? Olo oli kuin imurikauppiaalla. Sateen ripeksiessä kannoin taulut sisälle ja eteisessä minua odotti Kilta-tuoli. Muistan miettineeni, että se on täydellinen, täydellinen!

Tuolin myyjäksi paljastui Amerikasta muuttanut pariskunta. He olivat ostaneet tuoleja ystäväpariskunnalta, jotka olivat muuttaneet pois Suomesta. Samalla paljastui, että toinen tuoli oli matkalla New Yorkiin, serkulle, joka on arkkitehti. Pariskunta oli remontoinut vanhaa rintamiestaloa muutaman vuoden ajan ja mies esittelikin innoissaan aikaansaannoksiaan. He olivat kunnioittaneet vanhaa ja talosta olikin säästetty niin vanhoja väli- ja kaapinovia kuin kauniit vanhat lankkulattiatkin. Yläkerta oli remontoitu kauniisti ja mallailimme taulujani eri puolille taloa. Minä en meinannut pysyä nahoissani, osaksi talon kauneuden vuoksi (rakastan vanhoja taloja) ja osaksi innostuneisuuden vuoksi; taulut sopivat täydellisesti niille varatuille seinille. Ilokseni he olivat niin tyytyväisiä tauluihin, että halusivat ostaa molemmat! Minua ilmeisesti pidettiin suurempanakin taiteilijana, koska pääsin valokuviin heidän ja taulujeni kanssa. 

Olimme tekemässä lähtöä noin tunnin vierailun jälkeen. Mies kysyi, kiinnostiko minua lasitavara. Sen kauempaa kuuntelematta vastaustani, hän toi minulle vanhan hillopurkin ja kertoi sen olevan 40-50-luvulta ja tuotu Amerikasta. Ymmärsin, että hänen vaimon äidillä oli näitä varastossa kymmenittäin ja tämä yksilö oli matkannut heidän kanssaan rapakon yli. Kysyin, paljonko hän pyytää hintaa sillä, vastaukseksi sain yllättyneen naurun: "Se on lahja!" Ilmeeni oli siinä vaiheessa näkemisen arvoinen. Eihän tämä näin voi mennä. Tulin ostamaan tuolia, mutta möin kaksi taulua, joista minulle vielä maksettiin ylimääräistä (ihan oikeasti!), lisäksi sain lahjaksi vanhan lasipurkin. Koin todellisen kulttuurishokin, uskomatonta avoimuutta ja aitoa ystävällisyyttä. Vieläkin hymyilen, kun muistelen heitä. Käsittämättömän upeita ihmisiä!

Kotimatkan istuin hiljaa, mykistyneenä kulttuurieroista, Kilta-tuoli takakontissa, lasipurkki sylissäni, setelit sen sisällä. Totesin hiljaa: "Ei tällaista tapahdu."

A little story how I got my Kilta-chair.

22.4.2014

Arki-illan kattaus.

Niin tämä arki taas alkoi ja mikä sen mukavampaa! Pääsiäinen hujahti ohi ja kaikkea kivaa tuli tehtyä, aurinkokin helli lämmöllään. Itse pidän rutiineista, aamulla töihin, töiden jälkeen urheilemaan, alkuillasta meillä on yleensä yhteinen hetki, jolloin kokkaillaan. Illalla onkin sitten aikaa maalata tauluja tai uppoutua tavallisimpiin kotiaskareisiin, vessan kiillottamiseen, pyykin pesuun ja sen sellaiseen. Vaihtoehtoisesti käyn aamulla urheilemassa ja silloin illalle jääkin paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea muuta. Olen aika taitava aikatauluttamaan asioita, joten en koe omaa elämääni mitenkään hektiseksi tai kiireelliseksi. Arki pyörii omalla painollaan ja välillä on kiva tehdä juttuja hieman eri tavalla. Mennä vaikka ulos syömään töiden jälkeen tai laittaa ruokaa kotosalla hieman pidemmän kaavan mukaan. 

Nappasin kuvan viime viikon "arki-illalliselta", innostuttiin (siis mies innostui...) taas grillaamaan. Onni on mies, joka kokkaa. Onni olen minä, joka jaksan nähdä vaivaa ja kattaa pöydän myös arki-iltoina ;) Minulla alkaa ehkäpä uuden sohvapöydän metsästys. Kyllästyin meidän uudehkoon pöytään ja möin sen pois. Nyt ollaan sitten ilman pöytää, ehehhee. Note to self: osta ensin uusi, myy vasta sitten vanha. Minulla on kyllä visio, millaisen pöydän haluan, eri juttu löydänkö sellaisen. Taidankin aloitella tässä pienen sisustustempauksen ja virittelen pari rahia tuolta kellarin puolelta tuohon sohvan eteen. Mukavan lyhykäistä viikkoa! :)



19.4.2014

Rannoilla...


Kuinka sinulla on pitkä viikonloppu sujunut? Ovatko mämmi ja suklaamunat maistuneet? :) Minulta jäi kyllä molemmat kauppaan. Olen ylpeä itsestäni, olen nimittäin saanut paljon aikaiseksi ja inspiraatio on melkoinen. Kerran kun maalaamisen aloittaa, niin sitä ei oikein malttaisi lopettaa, vaan voisin maalata vaikka kaikki yöt. Tällaiset pitkät viikonloput ovat kyllä kivoja, koska voin keskittyä tähän "toiseen työhöni" ilman keskeytyksiä.


Nämä kuvat on otettu, kun järvessä oli vielä jäät. Nyt täällä alkaa rannat olemaan sulat ja eiköhän tämän viikonlopun aikana tuo jääpeite vetäydy lopullisesti. Kuvia on tulossa vielä toisen postauksen verran, oli sen verran kaunis päivä, että tuli "vähän" räpsittyä. Mutta nyt kahvikuppi kouraan ja takaisin hommiin! Pyhiä! :)

How is the weekend going so far? I have lots of inspiration right now. These long weekends are really nice, because I can focus on my "other work" without any interruptions. There photos were taken when tje lake was still on ice. But now I take my coffee with me and get back to work! Have a lovely weekend! :)

18.4.2014

Mun koti ei oo täällä.


En ole montaa kuvaa kodistamme tänne julkaissut. Siihen hyvin pätevä syy. En pidä tästä asunnosta. Siitä huolimatta olen yrittänyt saada tästä pienestä kaksiostamme edes jotenkin siedettävän. Olemme etsineet omaa taloa jo parin vuoden ajan ja koko tämän ajan takaraivossa on kytenyt ajatus, että unelmiemme talo on aivan nurkan takana. No ei ole näkynyt. 

Asuntomme on meille ensinäkin liian pieni, työhuoneeni on ahdas ja säilytystilaa on todella vähän. Keittiö on myös pieni ja asuntoon mahtuu juuri ja juuri neljän hengen pöytä, joka vie melkein puolet olohuoneesta. SIjainti on onneksi hyvä ja parvekkeemme on suuri, siis todella suuri. Ette usko, miten odotan sitä, että löydämme meille sopivan talon ja pääsen käyttämään luovuuttani sisustamiseen. Olemme jo päättäneet, mitä tästä asunnosta lähtee mukaan ja mikä saa lähteä. Tuo sohva esimerkiksi on sellainen, että sille täytyy keksiä uusi sijoituskoti tai ehkä se on ihan toimiva kapistus esimerkiksi mens roomissa... ;) Huomasin juuri, että näiden kuvien jälkeen asuntomme on hieman muuttunut. Tuo suuri taulu on jo myyty ja uusi (itseasiassa viisi uutta taulua :) ) on jo aloitettu. Sohvapöytämme oli sellainen pikaostos, koska entinen pöytämme hajosi ja tuo pöytäkin on jo myyty.

No, tämä oli tällainen "mua hävettää laittaa tänne nämä kuvat" postaus, mutta koittakaa kestää. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi minusta ei ihan vielä kuoriudu sisustusbloggaria... Mutta odottakahan vain, kun se oma KOTI löytyy...

Olisikin ihana kuulla tarinoita, miten sinä löysit oman kotisi? Tunsitko heti, kun astuit ovesta sisälle, että tämä se on?


I haven´t published many photos of our home. There is a very good reason for that. I don´t like our apartment. We have been looking own house for a two years now and we are hoping that our dream house is just around the corner. Well we haven´t found it yet...

First of all, our apartment is too small for us, my working space is tiny and here is also very little storage space. The kitchen is also small and our dining table for four takes half space of our living room. Fortunately the location is great and our balcony is huge. You don´t know how I wait for that moment when I can use my creativity for our new home interior decoration. I just noticed that our home have a little bit changed after these photos. That big painting is sold and I have started a new one, actually there are coming five new paintings... :)

Well, this post was such a "I´m so ashamed to put these photos here". Maybe now you understand why I can´t be interior blogger yet... But I hope that you hang in there, because maybe we find our home faster than you think...

17.4.2014

Perjantai!


Jee, on jo perjantai! No ei ole, mutta tuntuu siltä! Nämä vajaat työviikot ovat kyllä kieltämättä ihan kivoja piristyksiä varsinkin, kun seuraava loma on vasta heinäkuussa. Rauhallista pääsiäistä. Minulla on kyllä kaikki neljä päivää täynnä ohjelmaa, ajattelin aloittaa renkaiden vaihdosta... :)

Yay, it is Friday already! Well no it´s not, but it seems like! These four days working weeks are pretty nice, especially because I have to wait my next holiday until July. Happy Easter! I have all four days filled with all kind of stuff, first thing to do is change the tires... :)

16.4.2014

Taas sitä parsaa.

Joko parsa tulee korvista? Ei täällä! :) Parsaa keitettynä, paistettuna, uunissa kypsennettynä pekonin kera, grillattuna... Kaikkea olemme jo kokeilleet, ainoastaan parsarisotto on vielä tekemättä! Tässä parsa-annos, joka nousi kyllä yhdeksi tämän kevään lemppariksi. Parsaa, jonka ympärille on kieritetty pekonia, päälle juustoraastetta. Kylkeen pannulla paistettua siikaa. Yksinkertaista ja helppoa. Nam.


Does asparagus comes from the ears yet? Not here! :) Asparagus boiled, fried, oven-baked with bacon, grilled... Everything we have tried, only risotto we have not done yet! This portion is mine favourite for now. Asparagus with bacon and cheese and some whitefish (siika). Simple and easy. Yum.

15.4.2014

Klassikko - pienen tuunauksen jälkeen.

Kuten aikaisemmin kerroin, ostin muutama kuukausi sitten "Lepakko"-tuolin. Tuoli on vanha ja kangas oli todella huonossa kunnossa, joten päätin ommella tuolille kokonaan uuden päällisen. Nahka viehätti minua materiaalina ja alkuun harkitsin pitkään konjakin väristä nahkaa. Lopulta kuitenkin päädyin mustaan keinonahkaan ensinäkin kestävyyden ja toiseksi sen edullisuuden vuoksi. Keinonahka osoittautuikin yllättävän helpoksi materiaaliksi työstää ja aikaa minulla uuden päällisen leikkaamiseen sekä ompeluun meni yksi ilta. Aika helpolla siis pääsin. Olen kyllä luonteeltani aika periksiantamaton, joten siksi nämä projektit harvoin jäävät kesken... ;)

En olekaan kuvannut tänne blogiin kotiamme kovinkaan paljon ja siihen on olemassa syy. Kerron siitä vielä tällä viikolla. Tuolin kaveriksi kuviin kuitenkin pääsivät löytö roskakatoksesta (vanha Hartwallin laatikko), löytö Iittalan tehtaanmyymälästä (tuo maljakko on ainakin kymmenen vuoden takaa) sekä kouluaikoina tehty kipsipatsas. Kamera onkin perintö ukiltani ja kirjat löytö muistaakseeni joiltain messuilta ehkä...? 

No mutta mitä pidätte? Onko tämä musta hyvä valinta?

As I told earlier, I bought a few months ago, "Butterfly" chair. The chair is old and the cover was really out of shape, so I decided to sew a whole new chair slipcover. I was attracted by the idea of a cognac-colored leather. FInally I ended up with a black imitation leather. It turned out to be surprisingly easy material to work with and cutting and sewing it went one evening. Yes I am pretty impatient, so that's why my projects are really quick ready... ;)

Well, what do you think? Is this black a good choice?

14.4.2014

Tärähtänyt.


Minä olen tällä hetkellä jotenkin ihan pyörryksissä menneestä viikonlopusta. Viikonloppu piti sisällään niin mahtavia asioita, että tämä maanantain harmauskaan ei ole saanut minun hymyäni hyytymään.

Perjantain tapahtumat ansaitsevat oman tarinansa, joskus tämä tylsä elämäni osaa yllättää täydellisesti. Totesin miehelleni, että eikö ole mukavaa, kun minun kanssani ei ainakaan ole tylsää. Koko viikonloppu meni tässä samassa huumassa, hymyillen ja naureskellen.

Kuten olette huomanneet, kotonamme asuu oman elämänsä kokki, tiedän olen aika onnentyttö. Tämä kokki loihti lauantaina niin maukkaan alkuruoan, että pääruoalle ei jäänyt enää tilaa. Siksipä hypin riemusta sunnuntaiaamuna, kun aamupalaksi söimme pihviä, papuja ja ranskalaisia. Mieheni sai inspiraation kolmen tunnin kokkausohjelmamaratonin jälkeen ja pyöräytti täydellisimmät ranskalaiset koskaan. Hassua tässä on se, että normaalisti en edes pidä ranskalaisista.

Ostin myös vanhan, täydellisen ruskean täyspuisen sohvapöydän, joka päätyi kuitenkin varastoon odottamaan suurempaa olohuonetta. (Todella järkevää ostaa huonekaluja varastoon, eikö?) Pöytä on hieno, mutta tosiaan hivenen liian suuri tämän hetkiseen asuntoomme. Niin ja entinen sohvapöytä pitäisi ensin myydä pois. Viikonlopun aikana sain käsiteltyä kymmenittäin kuvia, tehtyä taulunpohjia valmiiksi ja katsoin myös pitkästä aikaa todella hyvän elokuvan – Koskemattomat. Ihana.

Opin viikonloppuna, että kun luotat itseesi, pystyt mihin vaan! Opin myös sen, että yksi arvokkaimmista luonteenpiirteistä on nöyryys. Kun pitää jalat maassa, ovet kyllä aukeavat edessäsi melkein itsestään. Työtä tämä kyllä vaatii ja periksiantamattomuutta. Opin myös kulttuurieroista ja ystävällisyydestä. Nyt tiedän, että jotain hyvää tässä maailmassa vielä on jäljellä.

Miksi tällaisia sumuisia kuvia vaikka elämä hymyilee? Nämä ovat parin viikon takaiselta kävelyltäni. Sävyt sekä tunnelma ovat näissä jollain tapaa upea ja sainkin näistä ammennettua inspiraation seuraaviin maalauksiini.
Eikö kuulosta mahtavalta viikonlopulta?! Sitä se myös oli. Hymyillen siis jatkamme viikkoa eteenpäin!

I am currently in some way quite dizzy from the past weekend. The weekend included so great things that I´m smiling even is so gray Monday.

Friday deserve own story, sometimes my boring life knows how to surprise me perfectly. My man also knows that with me, life is not boring.

As you know, at home I have “his own life chef”. I´m pretty lucky girl. ;) This chef made so good first course on Saturday that after it we were so full, that we just couldn´t eat any more. That´s why I was jumping for joy on a Sunday morning when we ate steak, green beans and self made fries for breakfast. My man got the inspiration for a three-hour cooking show marathon and made to us the best fries ever. Funny side of this story is that I don´t like fries. These were perfect ones.

I also bought an old, wooden coffee table, which  ended up in the store to wait for a larger living room. The table is fine, but really a little bit too large for our apartment. Oh, and a former coffee table should first sell out. I had time to process some photos, I also made couple canvas for new painting and I watched really good movie – Intouchables. Lovely.

I learned over the weekend that when you trust yourself, you will be able to do anything! I also learned that one of the most valuable features is the nature of humility. When you keep your feet on the ground, the doors will open in front of you by itself. Yes, this requires work and perseverance. I also learned the cultural differences and kindness. Now I know that something good in this world still remains.

Why should these misty images even when life smiles? In these photos tones and atmosphere are in some way so gorgeous and I got the inspiration of these to my following paintings.

My weekend was so amazing! So smile, this week will be also amazing!

13.4.2014

Klassikko

Onpa harmaa sunnuntai, onneksi aurinko paistaa tuolla jossain pilvien yläpuolella. Sitä paitsi, sade tekee ihan hyvää tuolle valtoimenaan leijuvalle pölylle, joka on kerran jos toisenkin eksynyt minun hampaiden väleihin ja liimautunut huulikiiltoon. Minulle tämä synkkä keli on erittäin hyvä syy olla luvan kanssa sisällä ja tehdä muutama keskeneräinen projekti valmiiksi. 

Uusin projektini mikä minulla on kesken, on aivan ihana kirppislöytöni. Hehkuttelinkin tätä löytöäni jo Instagramissa ja kerronkin myöhemmin lisää tästä ihanuudesta. Minun yksi suurin heikkouteni on tuolit, kaikki hieman vanhemmat design-tuolit. Minulta löytyykin jo ihan kiva kokoelma eri aikakausien klassikoita ja ajattelin esitellä tässä yhden niistä. 

Ostin jokunen kuukausi sitten vanhan, siis aidosti vanhan "lepakko" -tuolin. Runko on hitsattu kasaan, eli se ei ole uustuotantoa vaan jostain 60-70-luvulta. Ostin tuolin todella herttaiselta pariskunnalta. Rouva kertoi minulle, että he olivat ostaneet todella vanhan talon, josta oli löytynyt kyseisiä tuoleja neljä kappaletta. Tuolit ovat olleet talon terassilla ja tuolin kankaasta kyllä huomasi, että tuolit ovat olleet todella mieluisat ja kovassa käytössä. Elämää nähnyt, haalistunut päällinen kaipasi siis päivitystä, eikä punainen värikään oikein istunut sisustukseemme. Arvatkaapa minkä väriseksi tämä kaunokainen muuntui...? :)

Rattoisaa sunnuntain jatkoa, minä käyn seuraavan projektini kippuun!
 

Oh, it´s so grey Sunday, luckily the sun is shining out there somewhere above the clouds. For me this gloomy weather is very good reason to stay inside and complete couple pjojects. 

One thing I have to start is this beautiful trasure that I found from flea market. I´ll tell you more later about this beauty. My weakness is designer chairs. I allready have a pretty nice collection of classics chairs and I thought to present this one of them. I bought few months ago "Butterfly" -chair. I bought the chair really cute couple. Lady told me that they had bought a really old house, they found four of these chairs there. So this one is really old, from 60´s or 70´s, the frame is welded together. Indeed, the cover was also from same period and it was in need of an update, and the red colour is not my favourite. Guess what color it is now...? :)

Have a lovely Sunday, now I have to start working!