30.11.2013

Olen onnekas...


Onni on Hän.

Öljy kankaalle, maalattu valokuvasta. Tilauksesta teen, jos kiinnostuit. Viestit ja tarjouspyynnöt sähköpostiin: noora.svard@outlook.com.

29.11.2013

Brunssilla.



Tänne Savoon brunssikulttuuri on vasta hiljalleen löytämässä tiensä. Kuopiosta olen löytänyt kolme ravintolaa, jotka tarjoavat brunssia: King´s Crown, Cafe Freda sekä uutuutena ravintola Rustik.

King´s Crownin brunssilla oli tarjolla riisipiirakoita, croissanteja, lämminsavulohta, broileria sekä erilaisia salaatteja. Jälkiruoaksi löytyy vaahtokarkkeja sekä hedelmänpaloja, joita voit dippailla suklaaputoukseen. Tarjonta on mielestäni kattava ja oman brunssimme nautimme tietysti shamppanjalasin kera. Taustalla soi livemusiikki, olihan kyseessä jazz-brunssi. Olo oli, kuin olisit ollut Keski-Euroopassa lomalla. Oheiset kuvat on muuten otettu King´sistä.

Cafe Fredassa olen käynyt useamminkin brunssilla. Tarjonta on suppeampi, mutta hinta myös noin puolet edullisempi, kuin näissä kahdessa muussa ravintolassa. Fredaan minut houkuttelee täydelliset uuniperunat ja niiden kanssa tarjottavat täytteet. Myös erilaisia salaatteja löytyy sekä lämmin lisäke. Niin kun sanoin, tarjonta on suppeampi, mutta minua tämä ei haittaa. En koe tarvetta ahtaa itseäni täyteen brunsseilla, joten tällainen tarjonta sopii minulle oikein mainiosti. Tunnelma tosin ei ole niin kiva, kuin kahdessa muussa ravintolassa, koska Freda sijaitsee kauppakeskuksessa.

Uusin tuttavuus on ravintola Rustikin tarjoama lähiruokabrunssi. Koko ravintolan idea on tarjoilla lähiruokaa tunnelmallisessa kellarimiljöössä. Tarjolla oli mm. keittoa, kalakukkoa sekä punajuuripaistosta, joka oli höystetty paikallisella Peltola Blue -sinihomejuustolla. Kahvin kanssa tarjoiltiin marjapiirakkaa sekä vaniljavaahtoa. Brunssi oli mielestäni kattava, myös erilaiset juustot sekä marinoidut kirsikkatomaatit olivat kiva lisä tarjontaan. Brunssi on ehkä ravintolamaisin näistä kolmesta.

Kaikissa mainitsemissani brunsseissa on omat hyvät puolensa ja käynkin testaamassa jokaista tasaisin väliajoin. Tässä siis muutama vinkki, miten Kuopiossa voi aloittaa lauantaipäivänsä.




Tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän ruoan ystävänä haluan suosiella muillekin hyväksi havaitsemiani paikkoja.


27.11.2013

Rannoilla...


Pieni kävelyretki hiljaisuudessa. Kaislat olivat muodostaneet maton rannikolle. Mukaan tarttui oksia koristamaan syksyistä olohuonettamme. Juu-u, myrskyn jälkeen oksia oli polut täynnä, sieltä nappasin muutaman mukaani. Välillä on hyvä olla itselleen lempeä ja lopettaa suorittaminen. Kuljeskella hiljaisuudessa ja kuunnella tuulta. 





25.11.2013

Ensimmäiset makroilut.

Pöydällä oli tuoreita mansikoita ja viinirypäleitä. Oli aurinkoinen päivä ja valoa riitti, joten päätin kokeilla hiljattain tilaamaani loittorengassarjaa. Loittorenkaiden idea on viedä objektiivi "kauemmaksi" kamerasta, jolloin objektiivi pystyy tarkentamaan lähemmäksi. Loittorenkaan voi rakentaa vaikka vessapaperirullasta, mutta minä tilasin omani edullisesti Saksasta. Samassa paketissa tuli myös ns. "turistiobjektiivi", josta voin vaikka kertoa myöhemmin lisää.

Mielikuvitus alkoi laukkaamaan näiden kuvien jälkeen. Odotan pakkasta, että pääsen kuvaamaan huurtuneita kasveja ja lumihiutaleita. Samalla toivon, että olisi jo kevät, kun ensimmäiset silmut aukeavat. Loittorengassarja on kyllä hyvä ja edullinen hankinta kameralaukkuun, mikäli haluaa kokeilla makroilua, ennen kuin investoi oikeaan, kunnolliseen makro-objektiviin.









24.11.2013

Let´s have some duck.





Halusimme kokeilla kokata ankkaa. Olen syönyt ensimmäisen kerran ankkaa, tarkemmin ankanrintaa, Tallinnassa Le Bonaparte -ravintolassa. Siellä ankka oli harmikseni sitkeää, en pitänyt. Toisen kerran söin ankkaa Prahassa, todella edullisessa lounasravintolassa. Siellä ankka olikin siivottava itse, eli lautasellani lepäsi puolikas lintu nahkoineen päivineen... No ei nyt ihan, mutta lihat perattiin luista, lintu oli ilmeisesti kypsennetty keittämällä. Liha oli mehevää, mutta en mitenkään kokenut kulinaristista nautintoa. Kolmannen kerran maistoin ankkaa Nizzassa mieheni annoksesta. Se oli hyvää, tosin, ranskassa en syönyt kertaakaan "huonoa" ruokaa (tai sanotaanko näin, että ravintola valintamme olivat onnistuneita). Näiden kokemusten jälkeen suhtauduin hieman epäilevästi kyseiseen lintuun. Päätin kuitenkin antaa vielä yhden mahdollisuuden...

Tällä kertaa ostimme ankanrintafileen pakastettuna, paikallisesta perhemarketista. Teimme kaikkien sääntöjen mukaan ja laitoimme ankan nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle. Paistettiin molemmin puolin ehkä noin 3 minuuttia? ja tämän jälkeen laitettiin ankanrinta uuniin paistomittari kyljessä, kunnes sisälämpötila oli 52 astetta. Lisäkkeeksi tehtiin peruna-papupaistosta, jonka päälle vuoltiin muutama parmesaanilastu. Kastikkeena toimi punaviinikastike, joka keiteltiin kokoon edellisen illan punaviinipullon jämistä. 

No, mitä pidin ankasta? 

Ankanrasvan "käry" aiheutti minussa vilunväristyksiä. Se on minulle jostain syystä melko vastenmielinen tuoksu. Tämä nyt voi olla minun päänsisäinen juttu, koska saan vilunväristyksiä kaikesta eläimen rasvaan liittyvästä asiasta. Tässä vaiheessa mietin, että saankohan koko ankkaa alas. Koottuamme annoksemme maistelin ankkaa ja hyvää se oli, mutta en taida valmistaa toista kertaa. Ehkä se, että teimme "perus" reseptillä, ilman sen suurempi kikkailuja, "perus" raaka-aineista, "perus" kastikkeella (joka oli muuten taas kerran onnistunut ja huisin hyvää) oli syy siihen, että en kokenut tälläkään kertaa kulinaristista nautintoa. No, seuraavalla kerralla kun kokeillaan jotain uutta, niin se ei ole ainakaan ankkaa...

22.11.2013

Lepakko.



Lepakkotuolini liihotti työhuoneesta olohuoneeseen. Runko on alkuperäinen, hitsattu versio. Päällisen ompelin tukevasta keinonahasta. Halusin tuolista jotenkin kevyemmän näköisen ja heitin sen päälle lampaantaljan. Kiva siinä on kyllä istuskella. Ikeasta tarttui mukaan myös tämän vuoden "joulukuusi". Emme ole jouluna kotona, joten tämä versio sopii meille täydellisesti. Ei kaipaa kastelua, eikä tiputtele neulasia. Ei ole liian muovisen näköinen ja joulun jälkeen sen voi kiikuttaa varastoon. Kyllä huomaa näiden kuvien rakeisuudesta, että valosta on todellakin pulaa. Aamulla on pimeää, kun lähden töihin, illalla on pimeää, kun saavun kotiin. Mutta sepä ei haittaa, kohta on taas kevät. Mukavaa viikonloppua!

21.11.2013

Let´s go nuts!







Päivän kuva. Jos jotain pitäisi vähentää, niin näiden syöntiä. Voisin elää pähkinöillä, sairaan terveellistä.

20.11.2013

Mitä tänään syötäisiin?


 Meidän keittiö on kokeileva sekä kehittävä. Jos löydämme reseptin tai näemme, että joku tekee jotain hyvää ruokaa, kehittelemme siitä omanlaisen version. Tästä hyvä esimerkki on suureen suosioon noussut avocadopasta. Teimme sitä, tosin varmaankin vuosi sen jälkeen, kun siitä tuli hitti ja lopuksi kehitimme siitä oman version (tai no, yhden niistä...). Reseptiikan pohja on alkuperäistä mukaileva, lime vaihtuu välillä sitruunaan, tässä tapauksessa basilika vaihtui thaibasilikaan (kaupasta oli normaali basilika loppu). Lisäksi laitoimme rucolaa, kirsikkatomaattia sekä edellisen päivän "jätteitä", eli kokonaisen kanan rintapala. Seuraavalla kerralla ajattelimme käyttää chiliä sekä valkosipulia pikaisesti pannulla ja jos lisäämme esimerkiksi tomaattia tai jotain lihaa, niin nekin saavat lämpivän kylvyn ennen pastaan joutumista. Alkuperäinen on erittäin hyvä, tämä nyt on vaan meidän tapa testata uusia juttuja...






18.11.2013

I am the master of my fate, I am a captain of my soul.


Ukin vanha matkalaukku lepäilee hyllyn päällä. En tiedä, missä kaikkialla se on seikkaillut. Kuten kerroin aikaisemmin, pelastin toisen ukkini vanhoja kameroita. Mummiltani olen perinyt vanhan valkoisen "piian peilin". Se majailee varastossa, koska en ole löytänyt sille sopivaa paikkaa. Arvostan näitä perintöjä suunnattomasti, ne ovat muistoja minulle tärkeistä ihmisistä. Mummini, ainoa isovanhempani, täytti hiljattain 89-vuotta ja hänen esimerkkinsä on vaikuttanut minuun syvästi. Toivon, että itse pystyn joskus välittämään sen rauhallisuuden ja tyyneyden mikä hänellä on, toisin sanoen olemaan kaunis käytöksinen sekä viisas sanainen. Ehkä minäkin alan tulemaan vanhaksi... ;)

Mutta ei tämä haaveilu auta, pitää tarttua töihin ja alkaa heiluttelemaan sivellintä... Mukavaa alkanutta viikkoa! 

16.11.2013

Mielessäni...


Minulla on pari aika kivaa ideaa toteutettavaksi. Työhuoneessa odottelee vielä muutama pohja, jotka kaipaavat väriä pintaan. Nyt kun keksin vielä tavan, jolla saan vuorokauteen lisää tunteja. Olen saanut muutaman uuden taulun alulle, yksi niistä on jo oikeastaan valmis. Nämä kun olen saanut viimeisteltyä, on niiden muutaman tyhjän vuoro. Minnekähän saan ne kaikki kuivumaan. Ei minulla kyllä ole enää seiniäkään, mihin laittaa näitä maalauksiani... Tarvitseeko joku seinilleen täytettä? :)



15.11.2013

Inspiraatio.




Mietin usein, mistä moni löytää inspiraationsa. Itse olen visuaalinen ja näen joka puolella kuvattavia kohteita. Yksi inspiraation lähteeni on luonto, sen värit, sävyt ja muodot. Voisin kävellä metsässä tuntikausia ja kuvata, myös uusiin paikkoihin tutustuminen on mielenkiintoista. Kaupunkilomilla rakastan kuvata vanhoja rakennuksia ja niiden yksityiskohtia, myös arkinen elämä on kiva ikuistaa. Vanhat, autioituneet talot ja rakennukset ovat intohimoni. Mitä vanhempaa ja raihnaisempaa, sen mielenkiintoisempaa. Ainoa ongelma on, että tällaisia kuvauskohteita on melko vähän lähistöllä. Siksi ihastelen muiden ottamia kuvia ja haen myös sitä kautta inspiraatiota. 

Mistä tämä sitten tuli mieleen? Katsoin tällä viikolla erästä ohjelmaa, jossa suunnittelija uudistaa kiinteistöjä myyntikuntoon, eli tekee asuntoihin ns. face liftingejä. Ohjelmassa oli myös juttua suomalaisesta firmasta, jonka tavaramerkki on suurikuvioiset, painetut kankaat. Siinä suunnitelija kertoi, mistä hän on saanut ideansa tiettyihin painokuoseihin ja mietin mielessäni, että onpa hänellä aika unelmatyö. Jalostin päässäni tätä ajatusta ja mietin, tuleekohan näille suunnittelijoille paineita luoda uutta. Minulle ainakin tulisi, jos minun pitäisi suunnitella myyviä asioita työkseni. Oli miten oli, valokuvaus ja kaikki muukin luova toiminta ei saa olla liian vakavaa. Itse kuvaan ja maalaan omaksi iloksi, se on tapani tyhjentää pää (juoksemisen lisäksi). Toki haluan kehittyä ja haen uusia haasteita, mutta ei tämä elämä ja harrastaminen saa olla liian vakavaa... :)

Tuo kuva on otettu asuntomme lähistöltä viime keväänä. Siitäkin saisi muokattu oivan painokuosin vai mitä? 

14.11.2013

Hard as rock.



Kesän muistoja taas. Mökin lähistöllä on saari, jonka toista puolta kehystää mielettömän hieno kallio. Tuon kallion päälle kun kiipeää, olo on, kuin olisit Lapissa. Luonto on hyvin karua ja näkymä järven ylle on upea. Kesällä me soutelemme paljon. Välillä minä olen uistelija, välillä valokuvaaja, välillä taas nostan katiskan järvestä. Soutamaan olen surkea, kai sitäkin voisi harjoitella. Hyvää treenihän se olisi yläkropalle, kun kävisi muutaman kerran järveä edestakaisin soutelemassa... Siinäpä olisikin ensi kesän haaste, oppia soutamaan.




12.11.2013

Testailua - Tilt shift.


Lapsi on terve, kun se leikkii. Näin totesin, kun tein elämäni ensimmäisen "tilt shift" -kokeilun. Minulla ei ole tähän erillistä objektiivia, vaan muokkasin kuvan Photoshopissa. Kuvassa on kuuluisa Monacon formularata, radan alkupää itseasiassa. Jäin vähän koukkuun tähän. Onhan minulla reissuilta (Praha, Bremen, Nizza, Monaco jne.) korkealta otettuja kaupunki- ja satamakuvia. Ihan naurattaa, mitä kaikkea sitä keksiikään tehdä iltojensa kuluksi....


11.11.2013

Punainen.

Punainen pääsi esille piilostaan. En jostain syystä ole punaisen ystävä, mutta näin pimeän marraskuun keskellä sallin sen tuomaan lämpöä kotiini. Tajusin tässä, että minulla ei ole yhtään punaista vaatetta. Ei ainuttakaan. Pitääkin harkita väriterapiaa ja maalata jotain punaista... Sen taulun saa joku lahjaksi. 


Pitihän minun vähän söpöillä ja kokeilla bokehia. Tämä "efekti" on helppo tehdä, googlettamalla löytyy ohje. Mitä tulee ohjeisiin, minä aina oikaisen niissä, haluan tehdä asiat nopeammin sekä helpommin. Itse en teipannut pahvia kiinni objektiiviin, vaan pidin sitä objektiivin edessä. Onnistuu näköjään niinkin...

10.11.2013

Sunnuntai.




Rauhallinen sunnuntai. Sunnuntai on jotenkin sellainen päivä, että alat väkisinkin hiljaa mielessäsi valmistautumaan uuteen työviikkoon. Olen usein miettinyt, miten sunnuntaista voisi tehdä osan viikonloppua niin, että se tuntuu oikeasti viikonlopulta... Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Ehkäpä rutiinien rikkominen on yksi keino? Sunnuntaina ulos syömään ja illalla leffaan on yksi aika kiva tapa laskeutua pehmeästi tulevaan maanantaihin. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

9.11.2013

Halloween meni, kurpitsa jäi.

Ostin elämäni ensimmäisen myskikurpitsan (eli butternut -kurpitsan). Mietin, mitä kaikkea siitä voisi tehdä. Kurpitsakeitto, kurpitsapannukakku, kurpitsapasta, kurpitsarisotto... löytyihän näitä vaihtoehtoja ja tietysti tylsänä (sekä haluan-onnistua-varmasti) päädyin turvalliseen ratkaisuun, paahdettuun kurpitsaan. Kurpitsa meni uuniin paahtumaan kokonaisen broilerin kaveriksi. Lämmin kurpitsa tarjoiltiin rucolapediltä, jonka seuraksi pääsi pannulla paahdettuja pähkinöitä sekä öljypohjainen kastike, johon laitoin ainakin siirappia, soijaa, valkoviinietikkaa sekä cayennenpippuria, mustapippurin lisäksi. Tein myös jo hyväksi havaitsemaa, itse kehiteltyä "vuohenjuustolevitettä" (olen tehnyt aikaisemminkin) sekä paahdettuja ruisnappeja. Miksi ruisnappeja? No, niitä nyt sattui sopivasti olemaan, sopivan kuivahtaneena. Tuo kokonainen broileri on sellainen, että sitä on todella vaikea saada epäonnistumaan, lopputulos on aina mehevä. Toinen osapuoli siivoaa itselleen siipi- ja koipipalat, minä tyydyn mielelläni rintapalaan. Onkohan tämä nyt sitä hieman parempaa arkiruokaa?




8.11.2013

Perjantaiperjantaiperjantaiperjantai


Perjantai. Paras viikonpäivä! Loppuvuodeksi on viikonloput buukattu täyteen jos millaista ohjelmaa. Onneksi hileinen ja bileinen marras- ja joulukuu huipentuu rentoon lomailuun, jota jo odotan malttamattomana. Mukavaa ja etenkin R E N T O A viikonloppua! Virittelen jo mielessäni, mitä hyvää sitä kokkailtaisiin lauantaina... 

7.11.2013

Volkkareiden hautausmaa.


Löysimme hylättyjen Volkkareiden hautausmaan. Nimesin vanhuksen Baby blueksi kauniin värinsä takia. Toinen raato oli kuormalavalla, odottamassa ilmeisesti viimeistä matkaansa.






6.11.2013

Perintökalleuksia.



Minun ensimmäinen järjestelmäkamerani oli Canon AE-1. Sen avulla opettelin kuvaamaan ja jopa kehitin itse kuvani. Pelastin mummini kaapista ukin vanhoja kameroita. Mummi oli heittämässä näitä aarteita roskiin, siinä vaiheessa minä haukoin henkeäni ja nappasin kamerat sekä objektiivit parempaan talteen (enemmän ja vähemmän koristeeksi hyllyyn). Minusta taitaa tulla vanhojen kameroiden kerääjä, sen verran olen ihastunut näihin...


Edessä oleva Canon on tosiaan ensimmäinen järjestelmäkamerani. Takana olevat Minolta sekä laatikkokamera ovat ukkini perintöä. Kaikki ovat toimivia kapistuksia, tosin tuohon laatikkokameraan ei taida enää löytyä filmiä mistään, en ainakaan Suomen puolelta löytänyt...?


5.11.2013

Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.


En muistanut, että Kolilla on näin kaunista. Kävin Kolilla joskus pikkutyttönä ja muistan, kuinka jännää oli mennä tuolihissillä. Huipulla, aikaisin aamulla, onnistuin nappaamaan aamu-usvan. Huipulla tuuli ja satoi, mutta sepä ei haitannut. Nämä kuvat on napattu ennen kuin ruska pääsi kunnolla vauhtiin. Voin vain kuvitella miten upeaa tuolla on aurinkoisena syyspäivänä, kun metsä hehkuu värejä. 


2.11.2013

Ikävä Nizzaan.



Tuli ikävä kesää ja Nizzaa. TIedän mikä tähän ikävään auttaa. Taidan nauttia tänään ranskalaista punaviiniä ja tehdä pastaa. 

1.11.2013

Naminami.


Tässäpä yksi toimiva resepti vaikkapa viikonlopun alkuruoaksi. Tätä voisi kyllä syödä ihan pääruokanakin, mikäli pitää punajuuren ja vuohenjuuston toimivasta liitosta.  

Kypsennä punajuuria kuorineen uunissa, folion sisällä, noin tunnin verran, asteita saa olla n. 175. Siivuta punajuuret esimerkiksi mandoliinilla oikein ohueksi viipaleeksi ja asettele lautaselle, niin että viipaleet eivät mene paljon päällekkäin. Pyöräytä pinnalle pippuria ja suolaa sekä oliiviöljyä (lisäksi voi vielä laittaa tummaa balsamicoa ja/tai hunajaa). Vuohenjuustosta käytän tuorejuustoversiota. Sitä myydään pienissä paketeissa, tässä versiossa ei ole kuorta ollenkaan ja maku on hieman pehmeämpi. Notkista vuohenjuusto esimerkiki (kevyt)kermalla tai maidolla, raasta sekaan yhden sitruunan kuori sekä rouhaise mustapippuria muutama kierros. Itse pursotin juustosta pienet keot lautasen reunoille. Kruunaa koko komeus paahdetuilla pinjansiemenillä sekä rucolalla. Kylkeen vielä hyvää punaviiniä ja nautinto on taattu.

Ainakin meidän pöytäseurue hiljeni täysin, kun tätä oli alkupalaksi...