27.2.2014

What do YOU want?



Olen viime päivät ollut ihan ihmeellisessä mielentilassa. Mietin tässä, että mistä tämä johtuu... Onko tämä minun tapani reagoida, kun stressi laukeaa vai onko minulla ikäkriisi menossa...?! ;) Taidenäyttelyn avajaiset ovat nurkan takana ja seuraavat pari päivää meneekin järjestellessä niitä, jänskättää. Pari juttua puuttuu vielä, mutta yritän pitää mielen positiivisena ja ajattelen, että kaikki menee hyvin. Toivon, että saan taulut kauniisti esille. Näyttelytila on ravintolassa, joten se kyllä aiheuttaa omat haasteensa. Ehkä tämä mielentila johtuu siitä, että yksi projekti on kohta saatu päätökseen ja seuraavan kuukauden aikana nähdään, tuottaako kaikki tekemäni työ hedelmää. Toivottavasti yritykset lähtevät haasteeseen mukaan, tuleva kuukausi onkin jännittävää aikaa. 

Ihana Emilia muuten teki pienen jutun blogissaan tulevasta näyttelystäni, käy ihmeessä kurkkaamassa se täältä! Tuhannet kiitokset Emilialle! :)

Olen parina aamuna kävellyt töihin auringon noustessa ja fiilistellyt sitä, että kun palaan töistä kotiin, niin on edelleen valoisaa. Kevät, sieltä se tulee. Voihan tämä olotila johtua tästä keväästäkin? Kuka tietää? Ainakin 1800-luvulla oltiin viisaita tai Mark Twain oli, kun hän tuntui tietävän ja valitsevan oikeat sanat juuri minulle.











Kuva

25.2.2014

Entä jos.




Viisaat ovat sanoneet, että kaikki loppuu aikanaan. Entäs se tyhjiö, jonka tämä "kaikki" jättää? Taidenäyttelyni avajaiset ovat lauantaina ja kuukausi siitä eteenpäin, yksi tauluni huutokaupataan. Olen tässä miettinyt, että mitä sitten? Entä jos yhtään taulua ei mene kaupaksi, niin minne laitan ne kaikki? Lahjoitan kavereille? Pelottaa ja jännittää, millaisen vastaanoton saan. Entä, jos en saa yhtään varoja kerättyä hyväntekeväisyyteen? Entä, jos kukaan ei tarjoa mitään huutokaupattavasta taulustani? Noloa.

Minun taulujani ei ole ollut esillä aikaisemmin julkisissa paikoissa, ehkä tämä hermoilu on ihan normaalia?

Olen myös miettinyt, jatkanko maalaamista entiseen tapaan. Saisinko taulujani jonnekin esille? PItäisikö minun alkaa markkinoimaan itseäni enemmän? Taidan ottaa ensin kritiikin vastaan ja mietin sen jälkeen näitä asioita.

Niin ja ne olympialaisetkin loppuivat. Rakkaat penkkiurheilijat, ymmärrän teitä ja sitä loppumisen aiheuttamaa tyhjiötä. Se tunne on aika inhottava...










24.2.2014

Unohduin katselemaan valokuvia...




Kenellä alkoi soimaan päässä Mamban vanha valokuva? Hih, no ei minulla ainakaan. Olen potenut vakavan laatuista matkakuumetta jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä olen ehkä lämmön puolella, mutta näin kevättä kohden kun mennään, niin kuume alkaa nousta. Minulla on tällä hetkellä sellainen haikea olo, ikävä jotain, mutta ei tiedä mitä ikävöidä ja siksi olenkin diagnosoinut itse, että olen ollut Suomessa liian kauan (eli kaksi kuukautta). Vuosi sitten tähän aikaan olimme varanneet jo kaksi reissua, vapun tienoilla olimme Prahassa ja kesällä olimme Nizzassa. Mietin tässä, että olen viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt maailmaa enemmän, kuin koskaan. 


Olen kyllä onnekas, koska olen saanut rinnalleni maailman parhaan matkakumppanin. Haluamme reissuiltamme täysin samoja asoita, joten lomien suunnittelu on aina yhtä kivaa. Yksin en olisi ikinä päässyt näkemään näin paljon Eurooppaa, kuin hänen kanssaan. Minä olen muutenkin varustettu onnettomalla suuntavaistolla, joten se on aika suuri helpotus, kun vieressä kulkee päänsisäinen kartta.

Näiden reissukuvien selaaminen ei todellakaan ole järkevää tässä mielentilassa. Minusta on kuoriutunut intohimoinen matkustelija. Rakastan sitä jännittämisen ja odottamisen tunnetta, kun istun lentokentällä passi ja lentolippu kädessäni. Saatan hypistellä kameraani, vilkuilen kelloa, ravaan vessassa, kurkin puhelintani, ei malttaisi odottaa, että olisi jo kohteessa. Tätä ennen olen tietysti kaivanut ja lukenut kaiken mahdollisen tiedon matkakohteesta, kartta sekä tietysti metrokartta on tulostettuna taskussani.

Kevään ajattelimme pysyä Suomessa, kesälle onkin jo suuria suunnnitelmia ja syksylle on yksi viikon reissu jo varattu. En tiedä miten selviän kesään saakka, ehkä lähestyvä kevät auttaa tässä hieman, mutta silti tämä haikeus tuntuu ottavan minusta vallan. 

Onko siellä muita yhtä intohimoisia matkustelijoita? Onko kesän reissukuviot jo tiedossa vai aiotko nauttia Suomen kesästä?



17.2.2014

Nyt se on tehty!































Olisin todella kiitollinen, jos kaikki jakaisivat tätä kutsua! Haluan haastaa kaikki tekemään yhdessä hyvää! Kuvaa klikkaamalla pääsee tapahtuman Facebook-sivuille.

11.2.2014

Kasvispitsaa!


Nyt kuulkaa tulee ihan mielettömän hyvä resepti. Instagramissa tästä näkyikin pieni vilaus. Tuorevuohenjuusto oli näkemässä parhaimmat päivänsä, joten tällainen säästeliäs kun olen, niin siitähän piti keksiä jotain hyvää ruokaa. Ensin mietin, että täyttäisin broilerinfileet vuohenjuustolla ehkäpä sitruunalla höystettynä. Njääh, en halunnut broileria, sitä tulee syötyä niin paljon. Sitten muistin joskus lukeneeni punajuuripitsasta. Hetken etsittyäni löysin tämän reseptin. Tapani mukaan sovelsin. Kaapeista ei ihan kaikkia aineksia löytynyt, joten tein oman versioni ja en pettynyt.

Pohjan tein ruis- sekä durumvehnäjauhoista. Meillä ei pitsakiveä ole (vielä), niin olenkin ottanut tavaksi käyttää pohjaa hetken ajan uunissa ennen täytteiden laittoa. Tomaattikastikkeen sijaan notkistin tuorevuohenjuuston maidolla (tähän voi käyttää mitä nestettä tahansa), raastoin siihen sitruunankuorta ja rouhaisin pippuria. Punajuuret sekä palsternakka siivutettiin ja käytettiin pannulla erikseen, josta siirsimme ne suoraan pohjalle sen kummemmin valuttelematta. Sekaan vielä punasipulia ja ohuelti pecorino -juustoa. Pitsa uuniin 225-250 asteeseen, noin 10 minuutiksi.

Viikonlopulta meille oli jäänyt tuoretta korianteria, joten teimme peston siitä. Paahdoimme pinjansiemeniä ja murskasimme ne sekä korianteria, suolaa, pippuria, öljyä, valkoista balsamicoa, sitruunan mehua sekä valkosipulia tahnaksi. 

Pitsan kun otimme uunista, ripottelimme pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä sekä pestoa. En ole ikinä syönyt kasvispitsaa, enkä enää tiedä miksi. Pitsa oli jollain tapaa hienostunut, ainaisen tomaattikastikkeen sijaan, vuohenjuusto toi kivan vivahteen. Tätähän voisi tehdä vaikka vieraille! Suosittelen, nam!



Here is a great recipe for pizza! 

Base is made of rye and whole grain flour. I don´t have pizza oven, so i put base in the oven for a while before i add toppings on it.

And quess what, I didn´t put any tomato sauce! 

So here are the secrets:

First soften fresh goat cheese with milk (or any liquid), add some lemon zest and season with salt and pepper. This is the "tomato" sauce. :)

Then fry thinly sliced beetroots and parsnip separately before adding on the base. Do not over cook! 

Add some red onion slices and some pecorino cheese. You can use any cheese you want, i had this one in fridge. I baked pizza about 10 minutes, 225-250 °C degrees.

I made also some pesto. You can use any fresh herbs you have, i had coriander. Put toasted pine seeds, fresh coriander, lemon juice, garlic, olive oil, white balsamic vinegar, salt and pepper in mortar and make pesto! So easy!

When pizza is ready, add pesto and some toasted pine seeds on it, yummy!

Uusi kokkauskumppanini.


Muistan, kun lapsena stereotypiat heittivät häränpyllyä ja vihdoin keksittiin miesten taito kokata. Muistaako joku 90-luvun klassikko-ohjelman Teijan keittiössä? Siitä alkoi kokkausohjelmien vallankumous. Oli lama, mutta Teija keksi fiksuna mediapersoonana yhdistää viihteen ja ruoanlaiton. Julkkikset esittelivät kokkaustaitojaan ja äitini kirjoitti kynä sauhuten reseptejä ylös. Jaksot myös nauhoitettiin vhs:lle, jotta kuva saatiin pysäytettyä reseptin kohdalle. Jälkeenpäinhän pystyit tarkistamaan edellisen jakson reseptit teksti-tv:stä. Tämän jälkeen julkkiskokeiksi alkoi ilmestymään miehiä todenteolla (muistatteko miten seksikäs Syrjänen oli?). Lapsena ajattelin, että naiset ovat parempia keittiössä, nyt ajattelen täysin päinvastoin. (En tietenkään ole unohtanut Jaakko Kolmosta, mutta hän kokkaili jo ennen syntymääni, joten lapsuudessani näitä miespuolisia kokkeja ei ollut kovin montaa.)

Kaikki tuntevat pitkän, vaalean, urheilullisen, karskin komean miehen, joka on tunnettu rivosta kielenkäytöstään ja viljelee fuck-sanaa joka lauseessa. Michelin-tähtiä löytyy rivissä ja hänen avullaan pari kuppilaa on laitettu kuntoon. Minä pidin Gordonia ihan k***päänä, mutta kun häneltä ilmestyi oma kokkausohjelma, Gordon kokkaa tykimmin, olin myyty. Niin myös mieheni oli. Niinpä ostin miehelleni lahjaksi Gordonin keittokirjan (ajattelin itsekin hyötyä tästä kaupasta), josta olemmekin ammentaneet melko monta ideaa tuleviin aterioihimme. 

Kun luen kirjaa, voin melkein kuulla, kuinka Gordon supittaa reseptiä korvaani pehmeän karhealla äänellään, mmm so good... Kannattaa katsoa edes yksi jakso tuosta ohjelmasta, niin ymmärrät mitä tarkoitan.

Testasin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni fenkolia. Tykkäsin. 


10.2.2014

Mihin tämä maailma on menossa?



Google teki kuvaani lumisateen. Kysymättä. Taitaa olla jo vanha juttu, mutta SILTI. Tiesi kertoa kamerani tyypin, sen että en käyttänyt salamaa kuvaa ottaessani, polttovälikin oli mainittu. Mihin tämä maailma on menossa? Spookya. Tästä taitaa tulla todella syvällinen maanantai.

9.2.2014

Kallaveden rannoilla.


Se oli sitten sumuinen ja jopa sateinen sunnuntai. Täällä Kuopiossa lunta on todella vähän, talvi kesti sitten sen muutaman viikon, kun pakkasmittari heilui alle -20 asteessa. Tämä talvi on ollut jotenkin ihan hassu. Kun muutin Kuopioon, oli talvi. Se oli myös aivan järkyttävän kylmä talvi. Tänään tajusin, että siitäkin on kohta kymmenen vuotta. Siis kymmenen vuotta elämästäni, olen asunut tässä järven ympäröimässä kauniissa kaupungissa. 

Lähdin kotikaupungistani todella vauhdilla, sain töitä Kuopiosta ja se oli menoa silloin. Muistan erittäin hyvin ensimmäisen yöni pikkuruisessa yksiössäni pienen lammen rannalla. Asunnossa ei ollut valoja, kuin vessassa ja keittiössä ja minulla oli vain patja lattialla. Kaikki tavarani olivat vielä vanhassa asunnossani ja ne tulivat perässäni muutaman päivän päästä. Makasin pimeässä asunnossani patjalla ja odottelin unen tuloa. Ylimmän kerroksen verhottomasta ikkunasta paistoi täysikuu kasvoihini ja muistan, kun silloin mietin, että tästä alkaa uusi jakso elämästäni. Kuopio on minulle niin rakas paikka, että taidan viihtyä täällä vielä pitkään. Tuossa pikkuruisessa asunnossani asuin melkein kuusi vuotta, kunnes alkoi taas uusi, toisenlainen jakso elämässäni. Se vaihe on edelleen käynnissä, asunto numero kaksi Kuopiossa ja kovassa haussa asunto numero kolme. Siihen ajattelin asettua vähän pidemmäksi aikaa. Hauskintahan tässä kaikessa on, että mieheni asui monta vuotta 50 metrin päässä minusta. Tietenkään en tuntenut häntä silloin, mutta nyt jälkeenpäin on käynyt ilmi, että asuimme melkein naapuritaloissa.

Kylläpäs asia taas rönsyili... :) Eipä tästä kaupungista ole pahaa sanottavaa. Harvassa kaupungissa on järvi ja upeat ulkoilumahdollisuudet miltei keskustassa. Tänään kävimme kävelemässä Kallaveden rannoilla. Päivä oli ankea ja harmaa, mutta en halunnut välittää siitä. Tämä kaupunki saa minut edelleen hyvälle tuulelle.

Ihanaa viikon alkua, ei anneta harmauden masentaa. Koko ajan mennään kevättä kohti! :)







7.2.2014

Tulisen herkkää perjantaita!


Minulla alkaa kevät silloin, kun tulppaanit tulevat kauppaan. Otin muutamasta kuivaneesta tulppaanista kuvan iltahämärässä. Sain tästä ihanan herkästä sävystä inspiksen seuraavaan tauluuni, nyt kun kaikelta kiireeltäni ehtisin maalaamaan. Juurihan sain yhdeksän taulua valmiiksi, mutta uusia ideoita on jo pää täynnä. Hoidetaan nyt tuo yksi näyttely alta pois ja mietitään sitten jatkoa. Voihan se olla, että minulla on kohta seinilläni yhdeksän taulua enemmän, seinät vain meinaavat loppua...


 
Mitä sinä ajattelit tehdä viikonloppuna? 

Minulla on yksi kiva vinkki viikonlopulle, tee ruokaa! Voi että minä rakastan viikonloppujen kokkailuhetkiä. Rakastan minä ravintoloissakin käyntiä, mutta kiireetön kokkaaminen yhdessä on vaan jotain niin luksusta. Kokeilimme Safkaa 2 -kirjasta lempeän tulista porkkanakeittoa, joka on höystetty inkiväärillä sekä itsetehdyllä yrttiöljyllä. Voi että sitä poltetta ja kutinaa kitalaessa, voin vieläkin tuntea sen. Jos ei ole chilin ystävä, niin ehkäpä keittoa voisi nauttia paksun jogurtin kera? Chilin sietokykyni alkaa olla jo melko hyvä, mies kun laittaa chiliä melkeinpä joka ruokaan. Tulisuuteen tottuu, pitääkin kokeilla tuota porkkanakeittoa myöhemmin, onko tuntuma muuttunut.

Se olisi siis perjantai! Tämä viikko on hujahtanut ohi ihan huomaamatta. En voi välttyä ajatukselta, että näyttelyn avajaisiin on kolme viikkoa. Kääk.


6.2.2014

Parasta tällä hetkellä.


Tämä tyttö on tällä hetkellä yhtä hymyä. Asiat, joita olen viime aikoina stressannut kovastikin, ovat jotenkin hassusti itsestään loksahtaneet paikalleen. Eilen vetäisin viimeisen vedon tauluihini, taulut tulevaa taidenäyttelyäni varten ovat siis valmiit. Yksi taulu tosin hieman mietityttää, en tiedä onko se vielä niin valmis, kuin haluaisin sen olevan. Saatan sitä ihan pikkuisen vielä jatkaa, ehkä...

Arki rullaa omalla painollaan, jotenkin on vaan kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Ehkä olen oppinut olemaan stressaamatta pikkuisista asioista. Viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa hieman "promokuvia". Niin, että voisiko joku taikoa minusta kuvattavan näköisen...? :) Taulut pitäisi myös kuvata ja ne kyllä vaativat hyvän luonnonvalon, saa nähdä miten harmaa viikonloppu on. Saatan laittaa tännekin muutaman vilauksen töistäni. Osaan tauluista minulle on jopa tullut henkilökohtainen suhde. Heh, siis oikeasti. Kun maalaan, kaikki muu sulkeutuu ulkopuolelle. Vaikka ympärillä on ääniä ja minulle jutellaan, niin en kuule mitään. Mietin omia juttujani. Jälkeenpäin katson taulua ja hymyilen, koska olen miettinyt jotain tiettyä asiaa maalatessani jotain tiettyä kohtaa taulusta.
Mutta, mikä muu on parasta tällä hetkellä? No rakkaan mieheni valmistamat perunat. Voisin elää näillä. Perunat on itse poimittu, voisiko sanoa, että luomu sellaisia. En ymmärrä miten mieheni tekee nämä, mutta ne ovat vaan niin parhaita. Kuori on rapea ja paksu ja sisus täydellisen pehmeää, pinnalla maistuu Nizzasta ostamamme provencen yrttisekoitus. Kinuan näitä perunoita viikottain ja ylijääneitä puolikkaita napsin pelliltä pitkin iltaa. Itse tuskin osaan edes tehdä näitä, en viitsi edes yrittää. Onni on kokkaava mies. Nyt minua naurattaa, että kerron tässä tauluistani ja perunoista. No, ehkä olen sopivasti sekaisin. Pian laittelen tänne infoa koskien näyttelyäni, jänskättäääää!



1.2.2014

Lauantaiaamun spesiaalihetki.


Aamulla salille hikoilemaan, kotona lusikoitavaa smoothieta. Voiko lauantain aloittaa paremmin? No ei voi. Olen ihan heikkona nuihin luomu kookoslastuihin. Ehkä paras poiminta ikinä läheisen S-Marketin hyllystä. Smoothieen heittelen milloin mitäkin tai onko tämä smoothie? Ehkä sorbetti voisi kuvata tätä paremmin?

Ihanaa viikonloppua sinne kaikille, minulla on ainakin tulossa kiva sellainen! Tai no, kaikki viikonloputhan on kivoja... :)