27.8.2014

Muutoksen kourissa.





Viime päivät ovat menneet näissä merkeissä. Sormet mustana musteesta ja pää täynnä asioita, jotka pitää muistaa hoitaa. Vaikka olen järjestelmällinen ja rakastan organisoida asioita, niin kieltämättä välillä meinaa usko loppua. Onneksi tein ärsyttävimmät asiat jo muutama päivä sitten... papereiden läpikäyminen, tarpeettoman tavaran hävittäminen, rikkinäisten kodinkoneiden kierrättäminen, tarpeettomien huonekalujen myynti jne. on hoidettu onneksi jo alta pois (meillä ei ole enää mikroa eikä ruokapöytää, hyvin ollaan pärjätty). Jäljelle jää siis "vain" pakkaaminen ja siivoaminen. On muuten puhdistavaa heittää vanhaa ja tarpeetonta roskiin, varsinkin vanhojen papereiden läpikäynnin jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt. Aika siistiä aloittaa puhtaalta pöydältä, uudessa osoitteessa, omassa talossa.

Palailen blogin pariin, kunhan saan itseni, mieheni ja tavaramme uuteen osoitteeseen (nettiliittymästä puhumattakaan :P)!

Ps. Paras idea pitkään aikaan oli käydä vierailulla mieheni vaatekaapilla. Parhaat boyfriend-farkut ikinä! Vai onko nämä sitten fiancé-farkut? :)


22.8.2014

Uusi koti.

Niin kuin aikaisemmin kerroin tässä postauksessa, syksyni tulee olemaan todella erilainen. Minun täytyy opetella paljon uusia asioita aina remontoinnista ja talon huoltamisesta, puutarhan hoitoon. Uusi kotimme on onneksi jo remontoitu "lattiasta kattoon", joten pientä värien päivitystä suurempaa remonttia ei onneksi ole tiedossa. Hieman uutta tapettia pintaan ja tiedän, että uusi kotimme alkaa näyttämään hiljalleen omalta. Tai no, ehkä ajattelen liian positiivisesti, ainahan talossa on jotain pientä laitettavaa ja näitä fiksailuja tulee vielä varmasti eteen.

Olen päässäni remontoinut kotiamme valmiiksi, joten osaan kuvitella miltä meillä piakkoin näyttää. Tai no piakkoin, ööö... hiljalleen on ehkä parempi sana. Blogini suunta tulee pysymään onneksi melko samana tämän minulle suuren muutoksen myötä. Taulujen maalaamista, ompelemista, huonekalujen verhoilua, DIY -vinkkejä ja kokkailua en lopeta, vaan näitä tulen harrastamaan tulevaisuudessa paljon enemmän. Saan nimittäin oman työhuoneen vai pitäisikö puhua ateljeesta? :) (Minusta minun pitäisi hommata ateljeehen viinikaappi, eikö?)

Toivottavasti pysyt mukanani ja nautit blogistani vastaisuudessakin, koska minulla on niin kivoja juttuja sinulle kerrottavana ja näytettävänä. Tiedossa ainakin pientä pintaremonttia ja onhan meillä tuo idyllinen rantasaunakin laitettavana, sen remontti siirtyy kyllä tässä kaiken hässäkän keskellä ensi kevääseen.

En vieläkään meinaa uskoa, että meillä on talo! Tämä iskee tajuntaan luultavasti silloin, kun kannan ensimmäiset muuttolaatikot ja entinen vuokra-asunto on siivottu ja tyhjä... Tai viimeistään silloin, kun ensimmäinen talvipakkasten jälkeinen sähkölasku tipahtaa postiluukusta...

Anteeksi näiden kuvien huono laatu. Otin nämä kuvat puhelimella joskus kesällä, kun tämä koko projekti sai ensimmäisen alkusysäyksen...

21.8.2014

Kun maku muuttuu...

Olen joskus täällä blogissa kertonut asuntohaaveistamme tai oikeastaan talohaaveistamme. Olemme etsineet reilun parin vuoden ajan omaa asuntoa ja jo vuosi sitten kaupat olivat todella lähellä. Kauppoja ei kuitenkaan loppujen lopuksi syntynyt ja kaikesta silloisesta pettymyksestä huolimatta, onneksi niin kävi. Olen aina ajatellut, että kaikella on tarkoitus ja tässäkin asiassa tämä piti paikkansa.

Asumme keskustassa vuokralla, asuntomme on 55,5 neliötä pieni. Luultavasti moni pariskunta mahtuisi tällaiseen neliömäärään ongelmitta, mutta meillä on kyllä välillä hieman ahdasta. Ajatuksenamme oli alunperin ostaa keskustan tuntumasta kerrostalokaksio. Tämä ajatus muovautui hiljalleen rivitalokolmioksi, koska ajatus omasta pihasta viehätti meitä molempia. Rivitaloajatusta kypsyteltyämme ja eri asumismuotojen hyötyjä vertaillen päätimme kuitenkin, että me haluamme talon, omakotitalon

Hullua, ajatteli moni. 

"Tajuatteko, mikä työ siinä on?"
"Mihin te tarvitsette niin paljon tilaa?"
"Entäs se nurmikon leikkaaminen?"
"Osaatteko hoitaa taloa oikein?"
"Älkää IKINÄ ostako taloa, siinä on niin älytön työmäärä!"
"Kuka putsaa rännit?"
"Odottakaahan, kun alkaa tulla lunta!"

Tämä oli niin monen ensireaktio ja näitä kysymyksiä meille heiteltiin, kun kerroimme haaveistamme. Niin, onhan siinä työtä, kyllä me sen uskomme. Järkeilin, että lunta tulee vuodesta neljän kuukauden ajan ja ruohoa tarvitsee leikata toiset neljä kuukautta. Höh, minä ajattelen asian äärimmäisen hyvänä hyötyliikuntana! Heräänhän minä nyttenkin aamulla ennen kukonlaulua treenaamaan, kai nyt yhdet lumityöt hoituu samalla? Päätimme kuitenkin ratkaista ongelman etsimällä talon, jossa on mahdollisimman helppohoitoinen puutarha (pieni), suuri terassi, vähän nurmikkoa... Haaveilimme yksitasoisesta uuden karheasta talosta, jossa on avokeittiö ja pihassa edellä mainitut ominaisuudet. Kiertelimme ja katselimme taloja, jotka täyttävät nämä kriteerit. 

Kuinka sitten kävikään?

No. Me ostimme talon. Kyllä. Nyt kun nimet ovat paperissa, uskallan sanoa sen ääneen: Meillä on nyt talo!

Talo, joka on täysin päinvastainen, kuin olimme suunnitelleet. Ostimme vuonna 1952 rakennetun rintamamiestalon, kolmessa kerroksessa, erillisellä keittiöllä ja niin... jumalattoman isolla pihalla.

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Saa onnitella... kai? ;)


Kuvitelkaa tähän vielä kuva meidän uudesta talosta.

20.8.2014

Postikortteja Portugalista - Cascais

No niin, lupaan, että tämä on viimeinen reissupostaus... tai en lupaa, koska kuvia 12 päivän lomaltamme kertyi lähemmäs 800, joten niitä saattaa vielä vilahtaa muutama myöhemminkin. Otimme kaksi päivän irtiottoa Lissabonista: toisena päivänä kävimme nauttimassa hyytävän kylmästä Sintrasta, toisena taas matkustimme paahtavan kuumaan Cascaihin. 







Mutta tämä Cascais. Matkustimme junalla noin 40 minuuttia ihastellen vaihtuvia maisemia sekä turkoosia merta. Toinen tunnettu rantalomakohde Estoril, on matkan varrella ja sieltä pääsee rantabulevardia pitkin kävellen Cascaisiin. Matkalla on useita pieniä rantoja, jonne voi jäädä paistattelemaan ja välillä voit pulahtaa Atlantiin. Menimme kuitenkin junalla suoraan Cascaisiin, koska kuumuus oli melkoinen jo aamupäivällä. Kaupunkia mainostetaan idyllisenä kalastajakylänä ja odotinkin kohtaavani jotain Ranskan Antibesin tapaista. Väärässä olin. Cascais on mielestäni (ikävä kyllä) kärsinyt turismin vaikutuksesta sen verran, että mielikuva idyllisyydestä särkyi melko pian. Mitään vikaa kaupungissa ei ollut, mutta oma vika, kun kuvittelin kaupungin erilaiseksi.

Cascaista löytyy kauniita hiekkarantoja, jotka lepäävät jylhien kallioiden keskellä. Kaupunki itsessään on pieni, todella siisti ja laitettu kauniiksi. Kujilta löytyi kivoja ravintoloita ja terasseja, shoppailumahdollisuuksiakin oli... niin ja myös niitä uimapatjojen myyjiä. Uima-asuisia, kärähtäneitä turisteja paidattomia miehiä käyskenteli kaduilla ja jotenkin koko kaupunki tuntui olevan hälyisä, aivan jotain muuta mitä odotimme. Tämä johtui ehkä kaupungin koosta ja useista lapsiperheistä, jotka olivat tulleet nauttimaan rantalomasta. Maisemat olivat kyllä upeat ja pääsimme näkemään niin kauniin Atlantin.

Jos haluat viettää aikaasi rannalla, kivuta välillä ihmisten ilmoille laiskalle lounaalle ja et niinkään halua lomaltasi muuta aktiviteettia (paitsi golfia!), niin Cascais on mitä mainioin tähän! Varmasti tietylle kohderyhmälle varsin mukava paikka viettää lomaa, uskoisin, että esimerkiksi lapsiperheille tämä olisi varsin vaivaton kohde. Itse kun olen vähän sellainen, että haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, en halua vain nauttia rantaelämästä.

Nyt Portugali saa hetkeksi vaieta! :)

18.8.2014

Twistattu jauhelihakeitto.




Alan hiljalleen siirtyä syysmoodiin, koska keitot ovat vallanneet taas keittiömme. Salaatit olivat helteillä kova sana, kun tuntui, että mikään, ei MIKÄÄN meinannut mennä alas siinä kuumuudessa. Viime viikolla pyörin ympyrää keittiössämme ja mietin, että mitähän ruokaa sitä keksisi. Päädyimme  pitkästä aikaa jauhelihakeittoon! Päätimme kuitenkin tehdä siihen pienen twistin ja niin syntyi ihanan lämmittävä jauhelihakeitto (todella järkevää syödä chiliä, kun ilmassa on painostava ukkonen ja hiostaa jo valmiiksi).

Kuulotimme juurekset ja sipulit kattilassa sillä aikaa, kun jauheliha ruskistui. Juuresten sekaan laitoimme tomaattimurskaa (siis siitä pienestä purkista, onko se nyt sitten pyrettä), mausteita (savupaprikaa, chilirouhetta, pippuria jne...), tuoretta chiliä noin puolikas ja taisin vähän laittaa hunajaa sekä sitruunanmehua. Lopuksi lisäsimme maissia ja pussin pohjallisen pakastejuureksia. Lisättiin ruskistettu jauheliha tämän kaiken joukkoon ja annettiin hetkisen kiehua, ehkäpä 20 minuuttia...? Keitto saa olla paksua. Tarjoile turkkilaisen jogurtin ja tuoreen korianterin kera!

Tästä tuli hyvää ja varmasti toimisi esimerkiksi ihan pataruoan pohjana, jauhelihan tilalle laittaisin karjalanpaistilihoja. Tällaiset kokeilut ovat kivoja, vaikka tuskin tämä nyt mikään uusi idea on. Joskus sitä vain jumahtaa samoihin arkiruokiin, jotka on helppo tehdä ja jotka osaa valmistaa vaikka silmät kiinni. Olen muuten huomannut, että meidän chilin sietokyky on muuttunut hurjasti viime aikoina. Laitetaan chiliä melkeinpä kaikkiin ruokiin... :P Paikallisessa meksikolaisessa ravintolassakin vedellään chilirenkaita kaksin käsin, eikä tunnu missään!

15.8.2014

Postikortteja Portugalista - Sintra

Jos joskus matkustat Portugaliin, niin tämä kohde kuuluu niihin must see -juttuihin.

UNESCON suojelukohde, upea Sintra sijaitsee noin puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista. Junalla matkustaminen on muuten Portugalissa todella edullista ja Lissabonin lähellä on paljon hienoja kohteita, joissa kannattaa vierailla ja hyödyntää tätä edullista matkustustapaa! Saapuessamme aamupäivällä Sintraan, juna-aseman ulkopuolella meitä odotti bussi, joka vei meidät mutkittelevaa tietä pitkin vuoren huipulle. Siellä sijaitsi meidän vierailukohteemme Palacio da Pena (tiedän, nimi on hieman huvittava, Penan palatsi), Castelo dos Mouros (ihastelimme ulkopuolelta) sekä upea upea kuningattaren puutarha. Matka huipulle on oikeasti pitkä, jyrkkä ja mutkainen, joten hurjasta kyydistä huolimatta suosittelen ehdottomasti käyttämään bussia. 









Ilmastonmuutos oli meille kyllä aika shokki. Kun hyppäsimme bussista, kylmä tuuli nosteli ihokarvat pystyyn. Muut kanssamatkustajat kaivoivat tuulitakkeja repusta, itse hytisin pikkumekossa. Ei sitten tullut mieleen ottaa pitkähihasta mukaan... ei. Menimme siis sisämaahan 25 kilometriä ja asteita tippui valehtelematta ainakin kymmenen. Tätä kaikkea kruunasi vielä kunnon tuulenpuuskat ja pilvinen sää, kuvistakin huomaa kuinka utuista vuorella oli. Yritimme olla ajattelematta asiaa ja fiksuina ostimme liput, jotka oikeuttivat myös vierailuun linnan sisällä. Pienistä remonteista huolimatta (niin julkisivussa, kuin sisälläkin) linna oli upea, ulkopuolelta vielä satumaisempi! Positiivinen yllätys oli, että linnan sisällä sai kuvata. Ensin menimme siis kiertelemään linnan huoneissa ja sopivasti kierroksen jälkeen aurinko alkoi "lämmittämään" ja lähdimme kävelemään vuoren huippua kohti.

Huipulla tuulee ja niin tuuli täälläkin. Itse makasin mahallani kivien päällä ja räpsin kuvia linnasta armottoman tuulen nostellessa helmoja ja viheltäessä korvissa. Jälkeenpäin ajateltuna, onneksi menimme huipulle, niin kauniita kuvia sain otettua. Huipulta lähdimme kävelemään alaspäin ja kuljimme kuningattaren puutarhan läpi. Kerrotaan, että kuningatar toi muualta harvinaisia palmuja, saniaisia ja muita kasveja puutarhaansa. Kaunistahan siellä oli, kauniita istutuksia "metsän" siimeksessä. Puutarhasta löytyi myös sorsille rakennettu oma torni "Duck house", sekä useita lampia, joissa uiskenteli valkoisia ja mustia joutsenia.

Laskeuduttuamme tämän kauniin puutarhan läpi takaisin lähtöpisteeseen, hyppäsimme samaiseen bussiin, jolla tulimmekin (lippu käy molempiin suuntiin) ja huristelimme alas Sintran kaupunkiin. Kiertelimme hetken ympäri kaupunkia, kävimme pienellä lounaalla ja lähdimme tästä kaikesta huumaantuneena kohti helteistä Lissabonia.

Värikästä, satumaista, mystistä, kaunista, romanttista... Sintra.







13.8.2014

Syksyn sävel.






Alkaako sinullakin elokuussa soimaan päässä Juicen Syksyn sävel? Minulla alkaa, tämän lisäksi marraskuussa Miljoonasade kilistelee kaljakoria päässäni (mietin edelleen mikä on mandoliinipuu?) ja keväällä Tavaramarkkinat tarjoilee salmiakkia. Eikö ole jännä miten me suomalaiset kieriskelemme monta kuukautta vuodesta pimeydessä ja loskassa, käännämme puukkoa haavassa ja teemme tästä kaikesta kurjuudesta vielä lauluja? Niin ihanan keväänkin saamme kuulostamaan suorastaan maailmanlopulta. No onhan näitä poikkeuksiakin, en minä sillä, mutta onhan se totta, että suomalaisilla on hieman taipumusta melankoliaan.

Vasten suomalaista negatiivisuutta, minä itse rakastan elokuuta ja varsinkin syksyä! Pimenevät illat, kynttilät, villasukat… kaiken uuden alku! Televisio herää taas eloon, en malta odottaa kaikkia uusia sarjoja, jotka alkavat. Juokseminen on paljon mukavampaa viileällä säällä, kesän herkuttelu motivoi kunnon punttitreenien pariin. Kaupasta saa taas ihania suomalaisia juureksia ja pataruoat alkavat taas maistumaan… punaviinistä puhumattakaan. Pesänrakennusvietti herää ja automaattisesti alan etsimään varastosta sohvalle pehmeimmät tyynyt ja viltit. En malta odottaa. että pääsen käpertymään niiden keskelle ruotsalaisen dekkarin kanssa ja siemailemaan jättikupista teetä. Ah.

Kun yksi aikakausi päättyy, uusi alkaa, siitähän näissä alussa mainitsemissani kappaleissakin on kyse. Ensin ikävä vaivaa ja pyöriskellään hetki itsesäälissä, mutta aina edessä on jotain uutta ja lohduttavaa, toivoa. Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia kyllä aukeaa, siihen minä luotan. Tämä syksy tulee olemaan itseni kohdalla erilainen, kuin koskaan aikaisemmin ja innolla, jopa hieman jännittyneenä odotan kaikkea tulevaa! 

Vaikka saatamme ikävöidä kesää, niin yritetään pitää mieli kaikesta huolimatta positiivisena ja miettiä mitä ihanaa syksy tuokaan tullessaan! Nautitaan vielä näistä lämpimistä päivistä! Niin ja olemmehan me koko ajan lähempänä tulevaa kesää, tässä nyt on vain pari aikakautta välissä… 

11.8.2014

Hyvä maanantai.



Tänään on ollut hyvä päivä. Posti toi tilaamani naurettavan halvan rihkamakorun kotiin ja yli viikko sitten ostamani neilikat ovat edelleen kauniita! Mieli on ollut tänään korkealla, asiat etenevät hitaasti ja varmasti, töissä on sopivan kiirettä. Hellekin helpottaa, mikä tarkoittaa paluuta rankkojen salitreenien pariin ja juoksemaan pääsee taas iltaisin, jes! On sitä odotettukin. Kaikinpuolin siis superkiva maanantai. Mukavaa viikon aloitusta!

8.8.2014

Pink moment in Lisbon.






Aurinko oli juuri laskemassa horisonttiin, kun kävelimme Lissabonin rantabulevardilla. Etelässä auringonlaskutkin ovat ällöromanttisen pumpulisia ja vaaleanpunaisia tai sitten minä vain katselin (ja katselen edelleen) vaaleanpunaisten linssien läpi… en tiedä. Halusin kuitenkin toivottaa suloista viikonloppua! Täällä nautitaan viikonlopun ajan auringosta ja beachvolleystä, jee!

Joko nämä reissupostaukset kyllästyttävät? Älä huoli, muutama olisi vielä tulossa!

5.8.2014

Postikortteja Portugalista - Lissabon
















Voi Lissabon, sinä kaunis kaupunki täynnä kauniita asioita! En voi kuin hymyillä, kun katselen Lissabonin kuvia, se vaan on niin upea! Aluksi hieman hirvitti Lissabonin koko, mutta itseasiassa, ei se nyt kovin iso olekaan. Olimme kävelleet mielenkiintoisimmat kohteet läpi parissa päivässä! Kiipesimme portaita pitkin linnalle, kiertelimme Alfaman katuja, rakastuimme Bairro Alton ravintoloihin ja shoppailimme Baixassa. Lissabonista siis löytyy linnaa, puistoa, vanhaa kaupunkia, arkkitehtuuria, vauhdikkaita ratikkamatkoja, shoppailua, hyvää ruokaa... varmasti siis jokaiselle jotain.

Mikä jäi mieleeni Lissabonista? Kauniit mosaiikkikadut, kaakelit, vanhat raitiovaunut, ystävälliset ihmiset, katusoittajat, hyvä ruoka, edullinen hintataso, erilaiset ja mielenkiintoiset kaupunginosat... Onhan näitä! Ikävä kyllä mieleen jäi myös huumekauppiaat, joita oli varsin runsaasti Lissabonin keskusaukiolla sekä rantabulevardilla. Ei he nyt häiriöksi asti olleet, mutta hieman ärsyttäviä kuitenkin. Muuten koin kaupungin oikein turvalliseksi.

Olimme Lissabonissa viikon, tässä ajassa ehtii mainiosti käymään pari päivän reissua lähikaupunkeihin. Junalla pääsee todella kätevästi liikkumaan, matkustaminen on edullista sekä turvallista, junat ovat myös todella siistejä. Kävimme päiväseltään Sintrassa sekä Cascaissa, näistä kerronkin lisää myöhemmin! 

Nyt kun katselen näitä kuvia, tunnen kuinka kaukokaipuu hiipii selkärankaani pitkin. Kotiuduimme reissusta alle kolme viikkoa sitten ja suunnittelen jo uutta matkaa... Hullun hommaa.