31.12.2013

Uusi vuosi.

Eletään tämän vuoden viimeistä päivää. Tuntuu kliseiseltä sanoa "Mihin tämä vuosi on hävinnyt?", mutta sanon kuitenkin niin. Ehkä tämä päivä on juurikin hyvä päivä vähän niputtaa omia ajatuksiaan. Itse en ole ikinä tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä ja ajattelin haastaa sinutkin lupaamaan itsellesi seuraavat asiat:

Lupaa rakastaa itseäsi. Lupaa, että et ole niin ankara itsellesi. Lupaa ymmärtää, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Lupaa katsoa itseäsi peilistä ja sanoa "Minä rakastan sinua."

Kaiken tämän jälkeen, elämäsi tulee olemaan paljon helpompaa ja myös lähimmäisesi tulevat huomaamaan sen, usko minua.

Toivon sinulle hyvää ja suloista tulevaa vuotta sekä toivon, että olet oppinut jotain menneestä vuodesta. Minä ainakin olen...




30.12.2013

Ihana arki.

Onpa ihanaa, että on MAANANTAI, vieläpä vuoden viimeinen sellainen. Kotiuduttiin sunnuntaina aamuyöllä ja vieläkin olo vähän pöhnäinen, vaikka sunnuntai olikin aikaa toipua lomaväsymyksestä. Voi että minulla on niin ihania tunnelmia kuvien muodossa sekä kivoja (ja vähän synkempiäkin) vinkkejä Krakovaan matkaajille. Nyt kun saan nämä kaikki reilut 500 kuvaa käytyä läpi, niin pääsen naputtelemaan matkakertomusta. 

Niin ja tiedättekö mitkä kaksi sanaa saa minun niskakarvat nousemaan pystyyn tällä hetkellä...? "Kinkku" ja "sulatus", varsinkin, kun ne yhdistetään samaan lauseeseen, kinkun sulatus. Voi että. Me ostettiin eilen ensimmäinen kinkku ja myös paistettiin se. Voin syödä sitä sen pari kertaa ruisleivän päällä, Kotisinapilla kuorruttettuna. Siinä on minun kinkun syöntini. Ei tarvinnut tehdä sen ihmeempiä toimenpiteitä, varmasti suli ihan itsekseen... ;) 

Toki Krakovassa tuli herkuteltua, mutta viisaasti. Ravintoloiden hintataso kun on aika reippaasti edullisempi, kuin Suomessa. Me tietysti otimme tästä luonnollisesti kaiken ilon irti. Löysimme pari valloittavaa bistroa sekä aivan jumalaisen ihanan luomuravintolan. Näistä kaikista myöhemmin lisää. Nyt kuvien kimppuun, pitäisi vielä pyörähtää alennusmyynneissä, jos vaan malttaisin. Kun mitään ei tarvitse, niin mitäpä sinne ahdistumaan. Alla vielä pari kuvaa usvaisesta Krakovan aamusta Veiksel-joen rannalta. Sielläkin ruoho viherti, lämmintä oli reilu 10 astetta ja aurinko paistoi!


24.12.2013

Hyvää joulua!




Vaikka olen tällä hetkellä Krakovassa nauttimassa hehkuviiniä, niin haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua! Palataan linjoille viimeistään ensi vuonna, joten varmuuden vuoksi toivottelen vielä parhaista parhaimpaa vuotta 2014! Silloin minulla onkin paljon kerrottavaa ja näytettävää...

21.12.2013

Reissuun!

Taas sitä ollaan tien päällä. Laskin tässä, että tämä on neljäs reissu ulkomaille vuoden sisällä. Vuosi sitten olimme joulun Bremenissä, vapun vietimme Prahassa ja kesällä kävimme Nizzassa. Nyt matkaamme kohti Krakovaa. Tämä on meille molemmille ensimmäinen kerta Puolassa, joten emme tiedä mitä odottaa. Olen kahlannut läpi Puolan historiaa (joka on melko synkkä), lukenut keskitysleireiltä selvinneiden elämänkertoja, etsinyt museoiden aukioloaikoja joulun aikaan, tutustunut ruokakulttuuriin ja hymyillyt itsekseni... minulla alkaa nyt olla se odottava tunne vatsanpohjassa. 


Minusta paras tapa välttää joulustressiä on lähteä pois. Viime jouluna katselin rautatieaseman tunnelmia hotellihuoneemme parvekkeelta. Tänä vuonna en tiedä mitä on odotettavissa, vähän jännittää jo... 

20.12.2013

Joulu.


Ulkona pyryttää, taisimme kuitenkin saada valkoisen joulun. Minä en ole sitä täällä Suomessa katselemassa, vaan pakkaan laukkuuni kameran, Anna Janssonin uusimman pokkarin sekä maailman mukavimmat tennarit. Tiedossa on paljon kävelyä, kuvailua, hehkuviiniä sekä rauhoittumista. En ole vieläkään ymmärtänyt, että lähdemme viikoksi lomalle. Ehkä tänään tajuan, kun alan pakkaamaan. 



Joulukuu on mennyt hujauksessa ohi. Olen maalannut asiakkaille tauluja ja tehnyt siinä sivussa yhden taulun lahjaksikin. Olen juhlahumussa nauranut ystävien kanssa, tanssinut varpaat kipeiksi ja nauttinut elämästä. NYT minä rauhoitun viikoksi. 


Nämä kuvat ovat Saksasta, Bremenistä, jossa olimme vuosi sitten. Saksa vei silloin sydämeni, tänä vuonna on tiedossa samanlaista tunnelmaa, maa vaan vaihtuu. Can´t wait! 

9.12.2013

Lumi.


En ole EHTINYT kamerani kanssa ulos ihastelemaan kaunista lumipeitettä. Tai siis sanotaanko näin, että en ole ehtinyt VALOISAN aikaan ulos. Tässä nyt vielä tunnelmia syksyltä. Ai että rakastan tuota 50 mm objektiivia. Se on ehdoton hankinta jokaisen kameralaukkuun, varsinkin aloittelijan. Minä hankin sen halppisversion. Hieman hymyilyttää kameran ulkonäkö tämän objektiivin kanssa. Onhan se aika.. noh.. nysä? 





5.12.2013

Hiilityö.



Opiskeluaikainen hiilityö. En olekaan ihan hetkeen piirtänyt hiilellä. Pitääkin testata, vieläkö sitä osaa... :)



3.12.2013

Taulu.


Olohuoneen seinällä tällä hetkellä. Öljyväri kankaalle, 2012. 


Helsingin kattojen yllä.


Saatoinpa käydä ensimmäistä kertaa Tornissa, turistina tsekkasin myös "sen" vessan ja jätin ylihinnoitellun glögin juomatta ravintolan mijööstä huolimatta. Terassilla aurinko lämmitti ja marraskuinen lauantai tuntui aikaiselta keväältä. Se hetki ja "se" onnellisuuden tunne. Ehkä olin maisemanvaihdon tarpeessa, koska maamme pääkaupunki saa minussa tällaisia tunteita aikaan... voihan huokaus.


2.12.2013

Maalaistyttö saapui Helsinkiin.


Vietin taannoin yhden viikonlopun Helsingissä. Minun täytyy myöntää, että melkein aina olen ollut Helsingissä läpikulkumatkalla. Olen joko menossa lentokentälle tai tulossa lentokentältä ja tässä välissä yöpynyt ystävien luona. Maalaistyttönä en ole kummemmin tutustunut Helsingin kaupunginosiin, noloa kyllä myöntää tämä. Tällä kertaa olin siis turistina. Tuuli pääsi yllättämään ja kylmyys kangisti kokeneenkin kamerasormen. Aurinko näyttäytyi ja loi keltaista valoaan pitkin katuja. Tuulta uhmaten kävelimme ja ihastelimme. Sain jopa muutaman kuvan napattua. Tällä kerralla seurueeseemme kuului enemmän ja vähemmän kiireisiä ystäviä, joten kuvaussaldoni jäi melko köyhäksi.





Minulla on ikävä Helsinkiä, lähinnä sen tunnelmaa. Tiedän, että en viihtyisi siellä, mutta näin pieninä paloina sen viehätys kestää kerta toisensa jälkeen. Seuraava läpikulkumatka on itseasiassa hyvin pian, matka jatkuukin siitä Keski-Euroopaan. Taustalla soi Sir Elwoodin hiljaiset värit, jota olen fanittanut viimeiset 15 vuotta. Heidän keskiolutjatsinsa uppoo minuun. Maalaistyttö kävi Helsingissä, sydän jäi sinne, mutta vain hetkeksi.