7.11.2014

Valittamisesta.



Katsoin eilen Enbuske & Linnanahde Crewtä ja kyllä taas tuli muistutus siitä, että miksi ei pitäisi valittaa pikkumaisista asioista. Ohjelmassa haastateltiin Pekka Hyysaloa, kaikki varmasti tietävät hänen tarinansa. Häntä katsellessani oman elämäni vastoinkäymiset alkoivat tuntumaan ihan naurettavan pieniltä. Olisikohan pieni itsetutkiskelun paikka?

En siis enää valita kaamoksesta enkä siitä, että nämäkin valokuvat ovat ihan pimeitä ja rakeisia. Se on muuten ihan hassu juttu, miten taulut ovat näissä kuvissa aika erinäköisiä, kuin luonnossa. Jotenkin paljon "kovemmilta". Moni asiakaskin on tästä minulle sanonut. En ehkä osaa vangita taulujen "pehmeää sielua" kuviin? :) Yritän saada napattua viikonloppuna vähän paremmat kuvat näistä molemmista.

Niin ja tulihan se perjantai vihdoin (lumisateen kera)! Meillä on tiedossa rattoisa puusavotta kinosten keskellä, jesjes! Huomaatteko pienen sarkasmin? Tänne siis tuli pieni lumikerros, joka luultavasti sulaa jo huomiseen mennessä pois... :) Mutta, onpahan sitten jotain, millä pitää mökkiä lämpimänä läpi talven ja ensiviikolla asennettavat ilmalämpöpumputkin pääsevät tosi toimiin. Saavat ihan urakalla pöhistä lämmintä ilmaa yläkertaan asti.

Reipasta viikonloppua!

6.11.2014

Koomaa ja kaamosta.


Otsikosta poiketen päätin samalla esitellä tämän klassikon. Toisaalta, se ei kyllä suuremmin esittelyjä kaipaa. Tilasin String -hyllyn alunperin keittiöön maustehyllyksi, mutta se oli kuitenkin hieman liian iso sille tarkoitetulle paikalle. Onni onnettomuudessa, koska hylly löysi paikkansa työhuoneesta. Sain vihdoin kaikki mauttomat matkamuistoni yhdelle hyllylle... Tulin siis kaapista ulos ja paljastin heikouteni jääkaappimagneeteihin ja turistikrääsään. ;) Nyt varmasti ansaitsen vuoden sisustaja -tittelin?

Tämä marraskuu on kyllä ihan... sieltä. Aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja kotiin tullessa sama juttu. Alkuviikon myrskyt ja sateet vetivät tahtomattani mieltä matalaksi. Ei tuoksukynttilät, varpaiden lakkailut ja kasvonaamiot käyneet edes mielessä, vaikka ympärillä toitotetaan niiden positiivisesta vaikutuksesta näin kaamoksen keskellä. Pah, sanon minä. Uli uli ja vali vali. No pakko myöntää, että pitkä juoksulenkki tihkusateessa ja sen päälle saunominen virkisti mieltä. Itselleni lääke kaamokseen löytyy siis liikunnasta.

Onneksi tänään oli maa valkoisena ja huomiseksi luvattiin lisää lunta! Alan siis hiljalleen heräilemään koomasta. Jospa saisin viikonloppuna kaivettua kamerankin esille ihan valoisan aikaan? Tästäkin asiasta voisin ulista ja valittaa, mutta jätetään se muille. Minä taidan keskittyä seuraavien kuukausien ajaksi kuvaamaan pelkkiä kynttilöitä...

Kiitos ja anteeksi. En minä aina valita, nyt vaan ihan vähän. Pus pus, kivaa torstaita!

31.10.2014

Valoa nurkassa.



Täytyy myöntää, että olen melko kehno kaikissa juhlapyhiin liittyvissä jutuissa. En koristele kotia mitenkään, milloinkaan. Jouluisin olemme olleet reissussa ja en oikein näe mitään ideaa ostaa tavaraa, joka pitää kerätä parin viikon kuluttua piiloon takaisin varastoon. Siksi tykkään viritellä kotiin ajattomia juttuja, kuten tämä heinäseiväs/iänikuisen vanhat valopallot -kombo. Meidän varastossa on useampi heinäseiväs ja olenkin niistä ideoinut vaikka mitä, toteutus on tosin vielä ajatuksen tasolla. Itseni tuntien, tämä DIY-kausivalo tulee olemaan tässä nurkassa vielä ensi kesänäkin. Heh.

Kivaa viikonloppua, tänne on luvattu mahtavaa auringonpaistetta! Ainakin lauantaina pitää paistaa, koska meillä on juhlat! :)

29.10.2014

Kuka määrää sarvien paikan?


Siellä ne nyt komeilevat, sarvet. Eikö ole aika röyhkeät? :) Minua ihan naurattaa, koska ne jotka tuntevat meitä yhtään, tietävät että kumpikaan meistä ei voi sietää mitään metsästykseen liittyvää. Eli ne jotka eivät tunne, saattavat kysyä, että ammuitko ihan itse? No en, hyi! :) Mieheni halusi sarvet tuollaiseen puulätkään kiinni ja olohuoneen seinälle. Minä halusin ne mahdollisimman lähelle takkaa, joten yhteistuumin ruuvattiin sarvet seinään. Näin meillä hommat etenee, tiiminä.

Täällä oli alkuviikosta hieman kaamosväsymystä ilmassa tai jos rehellisiä ollaan, niin uneliaaseen olotilaan saattoi vaikuttaa Helsingissä vietetyt synttärit. Pyörähdettiin ihan kokonainen yö etelässä ja täytyy myöntää, että kyllä se vanhuus alkaa painaa, kun ei näistä bileistä enää toivu entiseen tahtiin... ;)

Tulevana viikonloppuna onkin seuraavat syntymäpäivät tiedossa. Eilen viimeksi soiteltiin sankarin kanssa ja hän totesi, että "Eihän tässä ole hassumpi olla, vaikka ikää onkin jo yhdeksän ja nolla." Mummini täyttää 90-vuotta ja päätimme yhdessä siskoni kanssa järjestää pienimuotoiset juhlat. Hyvää ruokaa, rakkaimmat pöydän ympärillä ja tietysti täytekakku, ei kai sitä muuta tarvitse.

Pientä stressiä kyllä pukkaa, koska joukkoon mahtuu erikoisruokavalioita ja olenkin tässä pari viikkoa suunnitellut gluteenittomia ruokia. Päätin, että teen sellaisia ruokia ja leipomuksia, joita kaikki voivat syödä huoletta. Pitäkää peukkuja, en ole ikinä leiponut mitään gluteenittomista jauhoista. Mummikin oli kantanut kortensa kekoon ja hän kertoi leiponeensa gluteenittomia Hanna-tädin kakkuja. Eikö ole hellyyttävää? Minun rakas 90-vuotias mummini jaksaa vielä opetella uusia asioita, en kestä, snif. :) Jos mummini onnistui leipomuksissa, niin kai minunkin pitäisi...? Kääk.

25.10.2014

Helppo DIY - ompeluohje irroitettavaan tyynynpäälliseen

Tittidii! Niin kuin kerroin eilen, sain omasta mielestäni loistoidean. Siinä ompelun lomassa mietin, olisiko tällaisista ohjeista jollekin hyötyä. Olen elämäni aikana ommellut niin paljon, että tällaiset yksinkertaiset jutut ovat itselleni päivänselviä. Toivottavasti siis joku vähemmän ommellut saa tästä kipinän kaivaa ompelukoneen esille.

Hypistelen usein valmiita tyynynpäällisiä, mutta en kuitenkaan halua a) maksaa ylihintaa kangaspalasta b) samanlaisia kuin kaikilla muilla. Tässä siis ohje irroitettaviin tyynynpäällisiin by Nårppa. Olen todella, todella laiska ompelemaan vetoketjuja tai nappeja tyynynpäällisiin ja siksi olenkin ommellut ne vuosikausia ilman niitä. Tämä ideahan ei ole mikään uusi, mutta se on helppo ja toimiva.

Ennen ompelua kangas kannattaa kutistaa, eli kastella, varsinkin jos kyseessä on puuvilla tai pellava. Toki voit myös ommella astetta suuremman päällisen, joka sitten kutistuu oikeaan kokoon ensimmäisessä pesussa. Ohje on mitoitettu 40 cm x 40 cm kokoiseen tyynyyn. Tämä siksi, koska minulta sattui löytymään sellainen tyyny varastosta :)

Tämä ohje on ihan maalaisjärjellä toteutettu, eli en ole käyttänyt ammattisanastoa (koska en tiedä sitä).

Mutta sitten asiaan, ota ensin ompelukone sekä silitysrauta ja -lauta esille!


Päärmää ensin kankaan lyhyet sivut nurjalle puolelle, eli käännä 1 cm ja vielä 1 cm, tikkaa reunasta. Kuvassa kankaan nurjat puolet ovat vastakkain. Minulla kankaana on pala pellavaa, löytö palakorista parilla eurolla. Jos haluat, voit silittää ja neulata päärmeet ennen ompelua, minä ompelin silittämättä ja neulaamatta. Olen elämäni aikana ommellut satoja verhoja ja tyynynpäällisiä, joten tällaiset päärmeet menevät vaikka silmät ummessa. :)


Taita kangas kuvan mukaisesti oikeat puolet vastakkain. Kangas menee päällekkäin 15 cm matkalta. Mittaa huolellisesti, että ylä- ja alareuna ovat molemmat 45 cm ja neulaa ne ennen ompelemista. Itselläni on tapana silittää taitteet valmiiksi, kuten ylemmästä kuvasta näkyy.

Päällisen leveys on 45 cm ja kun ompelet ylä- ja alareunan, niin päällisen valmis korkeus on 45 cm. 



Kun saumat ovat ommeltu, leikkaa jokaisesta kulmasta pieni pala pois. Tässä kannattaa olla tarkka, ettei nipsaise vahingossa ommelta.



Käännä päällinen ympäri ja silitä ylä- ja alareunan saumat. Kulmat saat kauniisti teräväksi työntämällä niitä varovasti nurjalta puolelta saksien kärjillä tai turvallisemmin neulepuikoilla. Päällisen pitäisi näyttää nyt tältä.



Naurattaa tämä minun vanha tyyny, reppana vähän muotopuoli :) Mutta ei anneta sen häiritä. Tarkista viimeistään tässä vaiheessa, että päällinen on 45 cm x 45 cm. Kuten huomaat, päällinen on hieman isompi, kuin tyyny, se on ihan tarkoituksella koska....


...seuraavaksi ompelemme päälliseen "heltat". Tikkaa ommel päällisen ympäri 2,5 cm päähän reunoista. Jos sinun on hankala ommella suoraan tai tuo leveän reunan hahmottaminen on hankalaa, niin voit teipata maalarinteipin 2,5 cm päähän ompelukoneen runkoon neulan oikealle puolelle. Näin voit seurata teippiä ja ommel menee varmasti suoraan.


Pujota tyyny sisälle ja tadaa, valmis! Heräsikö kysymyksiä?



24.10.2014

Hiirulainen.




Minun täytyy myöntää, että olen todella arka värien käyttäjä ja tämä koskee niin sisustusta kuin vaatetustakin. Kesällä ehkä innostun väreistä enemmän, mutta näin talven kynnyksellä olen yksi harmaa hiirulainen koko likka. Kodissammekin on vielä värit hieman hakusessa. En ole oikein ehtinyt/jaksanut paneutua sisustuksen sävyihin sen tarkemmin. Ihastelen värikkäitä, mutta samalla harmoonisia koteja ja mietin, miten ihmeessä ne sen tekevät. Minä kun nyt en muutenkaan ole mikään sisustaja. :) 

Ompelin kuitenkin muutaman uuden tyynynpäällisen sohvallemme. Entiset olivat jo niin kulahtaneet, että ajattelin näiden vähän piristävän ilmettä, edes hetkellisesti. Kangaskaupasta tarttui mukaan villakangasta, joka oli oikeasti takkikangasta. Pienenä vinkkinä muuten, joskus kannattaa vierailla myös siellä asustekangaspuolellakin. Saksin myös vanhat paneeliverhot, jotka olivat 100 % pellavaa, nyt ne saivat uuden elämän tyynyinä. Tämä on tätä minun tapaani kierrättää. Tuo mustavalkoinen tyyny on muuten ommeltu aikoinaan ylijääneistä kangastilkuista.

Seuraavaksi ajattelin alkaa etsimään uusia sävyjä kotiimme. Minua jotenkin viehättää tuollainen "lehtivihreä" vai smaragdinvihreä, niin kuin nuo kasvin lehdet. Toinen mikä innostaa on vuoden 2015 väriksikin kerrottu kuparinoranssi. Materiaalina minua viehättää oikein paksu sametti, saa nähdä löytyykö pikkukaupungistamme moista.

Niin muuten! Sain omasta mielestäni loistoidean tuossa ommellessani, huomenna siitä lisää. :) 

23.10.2014

Metsästääkö sun mies?


Ei, mutta meillä on sarvet. Ehkä poron? Mieheni metsästi ne meidän saunarakennuksestamme (hänelle ei voi antaa moottorisahaa käteen, saati asetta).

Olen mallaillut niitä nyt vaikka minne. Ne kävivät hetken aikaa verannan seinällä, mutta siirsin ne kuitenkin sisälle. Nyt olen testannut niitä olohuoneeseen ja keittiöön. Keittöön en niitä halua :P Ehkä sängyn päälle? Vai olohuoneen oven päälle? Vai maalaisinko ne kuitenkin valkoiseksi? Vaikeita päätöksiä...

21.10.2014

Vanha pariskunta.

Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä pöytien ja hyllyjen keskellä. Myyjällä oli asiakas ja minun kyytikin oli jo tulossa, joten nappasin äkkiä valokuvan puhelimellani ja hyppäsin autoon. Illan myötä tunne vaan vahvistui. Katselin kuvaa ja mietin: "Ne ovat niin rumat ja siksi niin kauniit." Ei yhtään minua, ei laisinkaan tyyliäni... en ole ikinä tykännyt mistään koristeellisesta antiikista. Varovasti mietin, mitäköhän tällaiset saattaisi maksaa? Kymppejä? Ei ei, kyllä niiden on oltava satasia. Ei nyt oikein sovi budjettiin. Rohkaistuin ja lopulta kävin kyseisen liikkeen nettisivuilla katsomassa josko tuolit löytyisivät sieltä ja löytyihän ne, tai yksi tuoli ja hinta oli, no aika korkea. Ajattelin, että käyn kuitenkin tinkimässä (Savossa kun ollaan). Palsanmäki huuteli päässäni, ei se hullu ole joka ei puolta tarjoo!

Seuraavana päivänä löysin taas itseni tappamassa aikaa ja myyjällä oli asiakas. Vihdoin hän vapautui ja varovasti kysäisin josko saisin tietää tuoleista enemmän. Niin ja hinta? Olin jo valmistautunut hirvittävään hintakamppailuun. Myyjä kertoi hinnan ja minulta meinasi pettää polvet alta. Yhden hinta olisi siis kymppejä? Ai vielä ilmainen kotiinkuljetus?

"Otan ne!" kuulin itseni sanovan ja sovimme kuljetuksen jo samalle illalle.

Meille muutti siis vanha tuolipariskunta. Vielä en tiedä mitä näille teen, entisöinkö vai jätänkö tällaiseksi. Onhan tässä näitä verhoiluprojekteja viime aikoina ollut, joten ehkä annan niiden hakea paikkaansa kodissamme sekä sydämessäni. Ne kyllä sopivat aika mainiosti makuuhuoneessamme olevan 40-luvun sohvan kaveriksi. Niin sekin on minun vielä verhoiltava, heh heh... Jotenkin tuo kulta kiehtoo minua, mutta tuo kankaan kullanvihreä sävy ei oikein meinaa istua makuuhuoneeseemme vaikka se kaunis onkin.

Älytön ostos tämä oli, tiedän! Mutta joskus on vain kuunneltava sydäntänsä ja antaa mennä.






20.10.2014

Kristallipallo.


No enhän minä voinut jättää tätä kristallipalloa hyllylle nököttämään. Hintakin oli ihan inhimillinen, kolme euroa. Minä en saa kiksejä uutuuksista ja uudesta designista, vaan rakastan vanhoja tavaroita. Tämä rakkaus syttyi jo "nuoruudessani", jolloin seurasin hyvin läheltä antiikkibisnestä. Jos minulta kysyttäisiin mihin haluaisin sijoittaa, niin se olisi vanha suomalainen designlasi. Mikä sen mukavampaa, kun katsella sijoitustasi hyllyssäsi, siinäpä se, pahan päivän vara. ;) Tosin en ole vuosikausiin kierrellyt antiikkimessuja, enkä tiedä enää alasta ja sen tämän hetkisestä tilanteesta yhtään mitään. Tyydyn siis näihin muutaman euron löytöihin toistaiseksi.

Pari kesää sitten, kun kävelimme Nizzassa kaupunginosassa, jossa oli pelkästään antiikkiliikkeitä, löysimme autohalliin rakennetun vanhan tavaran liikkeen. Tavaraa oli ainakin kolmessa kerroksessa, miettikää! Myytävät huonekalut olivat aseteltu huoneiksi. Oli sohvaryhmää, sivupöytiä ja kirjahyllyjä täynnä myytäviä kippoja ja kuppeja. Ihan uskomattoman kiehtova paikka ja parasta oli se, että osuttiin kohdalle vahingossa. Mukaan ei luonnollisesti tarttunut mitään, mutta muistan tuon paikan vieläkin hyvin elävästi.

Täällä Suomessa suuntaan usein antiikki- ja vanhojen tavaroiden liikkeisiin. Voin kuljeskella niissä tuntien ajan, olen oikea antiikkikauppiaiden riesa. Kirppareista en taas tykkää, en pidä siitä tuoksusta ja tuntuu, että joka paikka kutisee, kun siellä kävelee ja kutisee vielä tuntien jälkeenkin. Tiedän, tämä on nyt jokin psykologinen juttu, kun puhutaan KIRPPUtoreista, mutta minkäs teet. 

Eihän tämä minun kristallipalloni ole mikään arvokas saati mikään löytö, mutta siinä vaan oli sitä jotain, joka käski minun ostaa se. Joidenkin juttujen kohdalla sitä vaan tietää, että tämä kuuluu minulle. Joskus pitää luottaa intuitioon...

Taas käynnistyi uusi viikko, tsemppiä maanantaihin!

19.10.2014

Sunday, rainy sunday.

Täällä herättiin harmauteen, eilinen ihana auringonpaiste on muisto vain. Tällaiset päivät mahdollistavat tekemättömien töiden yliviivauksen. Ompelukone on viritetty valmiiksi ja pari tauluakin pitäisi viimeistellä. Puoli pannua kahvia ei saanut minua lämpimäksi, joten kaapista piti kaivaa inkivääritee ja tuo vekkuli robotti. Jospa tämä sunnuntai vielä kääntyisi hieman pirteämmäksi. :)

Reipasta sunnuntaita!

18.10.2014

Nårpan verhoomolta, päivää!




Tämä on viimeinen verhoilupostaus hetkeen, ihan oikeasti. Tai no, never say never... Kyllä tässä pitäisi verhoomo laittaa pystyyn, olen sen verran näitä väkerrellyt viime aikoina... :)

Tällaiset näistä sitten tuli.  Käsinojat hiottiin ja käsiteltiin petsillä. Liian siloiteltu ja tasainen sävy olisi ollut tylsä, joten jätimme käsinojat tarkoituksella vähän "raffiksi". Sävy on mielestäni himpun liian tumma, mutta menkööt nyt. Ei se ole niin tarkkaa...

Haimme tuolit vanhasta navetasta, jossa ne olivat varmasti olleet jo jonkin aikaa. Vanhat kankaat olivat kuluneet ja pölyiset, joten näin parhaaksi irroittaa ja poistaa ne kokonaan. Voi sitä pölyn määrää, kun purin näitä, hyh. Lisäksi sisältä paljastui villavatiinia sekä meriheinää. Päällystin tuolit ensin ohuella levyvanulla, sen päälle ompelin yhden hupun raakapuuvillasta. Näiden päälle tein lopullisen päällisen, joka nidottiin pohjaan. Kangas on hieman vaaleampi, kuin sohvamme. Halusimme tarkoituksella vähän kerroksellisuutta olohuoneeseen. Niin ja ystävällinen Tuija vinkkasikin minulle näiden tuolien historiasta, kiitos vaan! :) Täältä löytyy lisää infoa.

Enää olisi hakusessa pöytä näiden tuolien eteen sekä senkki työhuoneeseen. Onneksi näillä hankinnoilla ei ole kiire ja voihan se olla, että olohuoneeseen ei tule pöytää ollenkaan...? Tosin sain kommenttia, että pitäisi olla jokin taso, jonka päälle voi nostaa jalat... jepjep.

Nyt vetäisen mummin vanhat kumisaappaat jalkaan ja lähden heilumaan haravanvarteen, toivottavasti viimeistä kertaa tänä syksynä. Muksaa lauantaita, moro!

17.10.2014

Verhoiluprojekti nro menin jo laskuissa sekaisin....





Nettikirpparilta tein löydön. Kaksi kappaletta yhden setelin hinnalla. Pohjassa puusepän leima. Ajattelin, että kai näistä jotenkin kauniit saa. Pieni sunnuntaiajelu pitäjille ja tuolit kyytiin. 

Päälliset ovat melko huonossa kunnossa, samoin jalat vaativat hiontaa ja uutta väriä. Ihastuin näissä tuohon linjakkaaseen ja ryhdikkääseen ilmeeseen. Minua niin kiehtoisi tietää kaikkien näiden vanhojen tavaroiden tarina. Kuka nämä on tilannut ja minne? Käsityönä valmistetut tuolit ovat luultavasti olleet joskus arvokkaat?

Nyt ne pääsevät meidän olohuoneeseen ja lupaan arvostaa näitä ihan yhtä paljon, kuin hän, joka joskus nämä on tehnyt ja hän, joka on nämä joskus tilannut.

Ei taida enää tämä puhelinnumero toimia...? :)
 
En taas tiedä mihin tämä viikko oikein hävisi...? Talvea kohti mennään, joten viikonlopun ohjelmaan kuuluu talvivaatteiden esiin kaivaminen. Kiva, kun on taas kaapillinen "uusia" vaatteita käytettäväksi :)


16.10.2014

Nahkaa ja nauhaa...


Niinpä minä sitten päädyin samanväriseen ratkaisuun, kun tuolin edeltävät päällisetkin olivat. Reunaan tosin valitsin himpun leveämmän nauhan harmaan/beigen sävyisenä. Purin vanhat päälliset pois, laitoin väliin yhden kerroksen levyvanua ja naulasin uuden keinonahan paikalleen. Ilme kyllä kirkastui huomattavasti, kun vertaa aikaisempiin päällisiin. Tuolit ovat nyt oviaukon molemmin puolin, mieheni halusi ne siihen. Kyllähän ne tuovat melko arvokkaan tunnelman muuten niin matalaan majaamme. ;) 



15.10.2014

Verhoiluprojekti nro 4

Verhoiluprojektit jatkuu!

Mukanani on kulkenut kaksi vanhaa tuolia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne muuttivat luokseni ensimmäiseen sinkkuyksiööni. Verhoilin ne silloin mustalla antiikki(teko)nahalla. Sitten muutin Kuopioon, toiseen sinkkuyksiööni ja verhoilin ne vaihteeksi valkoisella tekonahalla. Tästä on kulunut nyt ainakin kuusi vuotta, ellei enemmänkin ja tuolit alkoivat näyttämään melko surkeilta. Ne olivat edellisessä asunnossamme ruokapöydän tuoleina ja ovatkin kokeneet muutamat punaviinikylvyt farkkujen väripäästöistä puhumattakaan.



Tuolit ovat hyväkuntoiset ja melko vanhat, ehkäpä 1900-luvun alkupuolelta, en itseasiassa tiedä. Satulavyöt ovat hyvässä kunnossa ja tuoleissa on hyvä istua. Yksi ilta otin sitten projektiksi verhoilla nämä uudestaan.

Tuolit tulevat olemaan todennäköisesti aina meidän olohuoneessamme, joten olohuoneen tuleva sisustus mielessä tein värivalinnan. Kangas on pingoitettu vanhoilla nauloilla, joten nitojaa en todellakaan halunnut näihin käyttää. Mieli kyllä teki, koska vääntyneet, vanhat, TYLSÄT naulat olivat aika haastavia. Melko suuritöinen tällainen vanhan entisöinti on, mutta lopputulos mielessäni, kieli keskellä suuta (muutama ärräpään taisin päästää) naputtelin nauloja uudestaan paikalleen. Niin se lopputulos? Pian näet...