Kohti puolimaratonia... ehkä.

Ja niin vaihtui intervallitreenit hiekkatieltä crosstrainerille. Penikka ilmoittelee olemassa olostaan ja päätin, että minun on tärkeämpää säästellä jalkoja lauantain pitkälle lenkille ja tehdä intervalli kivuttomammalla tavalla. Välillä nuo vaivat kyllä vetävät mielen matalaksi, mutta päätin että en lannistu. 

Normaalisti teen treenin HIIT -tyyppisesti crossarilla. Olen noudattanut 0.5 min kovaa, 1 min palauttelu -kaavaa. Siinä vauhdissa ei paljoa lehtiä lueskella, hiki lentää ja sitä vaan toivoo, että minuutit kulkisivat hieman nopeammin. 

Tänään kuitenkin kokeilin intervallia pidemmillä jaksoilla:

- 2 minuuttia lämmittelyä 

- 4 minuuttia 70 - 80 % maksimisykkeestä

- 2 minuuttia palauttelua 

- koko harjoitus 45 minuuttia

Tuo neljä minuuttia tuntuu todella pitkältä ajalta, kun olen tottunut tekemään treenin lyhyemmissä pätkissä. Loppupuolella sykkeet nousevat väkisin korkeammalle, mutta niinhän se kuuluu mennäkin. Pääasia, että jaksaa nuo viimeisetkin vedot, siksi on hyvä vähän tunnustella alkuun, että mikä on itselle hyvä tempo.

Mistä muuten tietää, että on ollut hyvä treeni?

Siitä, kun ajat kotiin ja auto huurtuu sisältäpäin.

Tämä mielessä jatketaan treenejä.