Unohduin katselemaan valokuvia...

Kenellä alkoi soimaan päässä Mamban vanha valokuva? Hih, no ei minulla ainakaan. Olen potenut vakavan laatuista matkakuumetta jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä olen ehkä lämmön puolella, mutta näin kevättä kohden kun mennään, niin kuume alkaa nousta. Minulla on tällä hetkellä sellainen haikea olo, ikävä jotain, mutta ei tiedä mitä ikävöidä ja siksi olenkin diagnosoinut itse, että olen ollut Suomessa liian kauan (eli kaksi kuukautta). Vuosi sitten tähän aikaan olimme varanneet jo kaksi reissua, vapun tienoilla olimme Prahassa ja kesällä olimme Nizzassa. Mietin tässä, että olen viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt maailmaa enemmän, kuin koskaan. 

Olen kyllä onnekas, koska olen saanut rinnalleni maailman parhaan matkakumppanin. Haluamme reissuiltamme täysin samoja asoita, joten lomien suunnittelu on aina yhtä kivaa. Yksin en olisi ikinä päässyt näkemään näin paljon Eurooppaa, kuin hänen kanssaan. Minä olen muutenkin varustettu onnettomalla suuntavaistolla, joten se on aika suuri helpotus, kun vieressä kulkee päänsisäinen kartta.

Näiden reissukuvien selaaminen ei todellakaan ole järkevää tässä mielentilassa. Minusta on kuoriutunut intohimoinen matkustelija. Rakastan sitä jännittämisen ja odottamisen tunnetta, kun istun lentokentällä passi ja lentolippu kädessäni. Saatan hypistellä kameraani, vilkuilen kelloa, ravaan vessassa, kurkin puhelintani, ei malttaisi odottaa, että olisi jo kohteessa. Tätä ennen olen tietysti kaivanut ja lukenut kaiken mahdollisen tiedon matkakohteesta, kartta sekä tietysti metrokartta on tulostettuna taskussani.

Kevään ajattelimme pysyä Suomessa, kesälle onkin jo suuria suunnnitelmia ja syksylle on yksi viikon reissu jo varattu. En tiedä miten selviän kesään saakka, ehkä lähestyvä kevät auttaa tässä hieman, mutta silti tämä haikeus tuntuu ottavan minusta vallan. 

Onko siellä muita yhtä intohimoisia matkustelijoita? Onko kesän reissukuviot jo tiedossa vai aiotko nauttia Suomen kesästä?