Grilliherkkuja...

Onni on oma grilli. Grillaamalla voi valmistaa myös terveellisempää ruokaa, eikä aina sitä makkaraa (yök). Me usein marinoimme broilerin itse esimerkiksi maustamattomassa jogurtissa, johon sekoitamme mausteita, valkosipulia, korianteria jne. Fileet kolmeen osaan ja grilliin ja rasvaton sekä terveellinen ruoka on valmis todella nopeasti. Tällä kertaa teimme maalaissalaatin, johon kyllä lisäsimme (ei niin terveellisiä) rapeita pekoninpaloja. En tiedä miten muut pekonin valmistaa, mutta minä laitan palat/siivut kylmälle, kuivalle pannulle ja laitan levyn vasta sitten päälle. Näin pekonista sulaa rasva ja vielä kun ne laittaa valmiina hetkeksi talouspaperille, loputkin rasvat imeytyvät pois ja pekonista tulee rapsakkaa. Krutongit teimme myös itse, meiltä kun ei kaapista löydy mitään valmista, ei edes puolivalmista. Tämä on täyttävä, nopea ja terveellinen salaatti, terveellisemmän saa, kun jättää tuon pekonin pois ;) Toivottavasti viikonloppuna on kivat grillauskelit, ei anneta tuon vesisateen masentaa! Toivottelen siis aurinkoista viikonloppua ja niin, onnea kaikille valmistumista juhliville!

Vuosi sitten.

Vuosi sitten olimme Helatorstaina mökillä, muistan kuinka haravoin mökin pihaa hihattomassa topissa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Helatorstai ajoittui alkukuuhun, puut olivat silloin vasta silmuilla ja tämä kuva on otettu silloin. Mietin viikonloppuna mökillä ollessamme, että kyllä kesä tuntuu olevan jo pitkällä, lämpöä ja aurinkoa riitti. No, pudotus maanpinnalle tulikin sitten heti alkuviikosta ja nyt vettä tulee ainakin kaksi päivää putkeen.

Tunnustan olevani luonnonlapsi, joka pärjää vaivattomasti ilman sähköjä ja juoksevaa vettä. Television korvaa patteriradio, uunin korvaa puugrilli ja tuuli kuivattaa hiukset. Kahvit keitetään nokipannussa ja juodaan pahvimukeista aamuauringossa. Niin ja mies kantaa vedet saunaan... ;) Olen niin omimmillani luonnon keskellä, voin istua tuntikaupalla mato-ongella, katsella liplattavaa vettä ja kuunnella huojuvia kaisloja. Laiturilla täytän ristikoita tai lueskelen iltapäivälehtiä. Mikään ei voita hiljaisia ja pimeitä öitä metsän keskellä. Käki saattaa kukkua jossain kaukana tai joutsenet huudella rannalla. Viikonloppuna ainoa häiriö oli linnunpoikasten piipitys, taitaa jossain katon uumenissa olla linnunpesä. Viikonloppu meni touhutessa, haravoidessa, puusavotassa, siivoamisessa ja suunnitellessa. Tajusimme, että haluamme oman pihan. Tiedän, että viihtyisin kukkapenkkien ja kasvimaan keskellä. Mielelläni kuoputtelisin maata ja innolla odottelisin, mitä sieltä nousee, puusavotat ottaisin kuntoilun kannalta. Ihan huippu treenihän se olisi, kannella painavia halkoja!

Olen aika onnellinen tällä hetkellä, koska tajusin, että kesä on vasta alussa ja pääsen nauttimaan tästä kaikesta vielä monta kertaa. Vielä kun löytäisimme sen oman pihan... Minä jatkan haaveilua kesästä, vaikka ulkona taitaa juuri ja juuri olla sen kymmenen astetta lämmintä. Mukavaa ylimääräistä vapaapäivää! Lupaan olla hieman aktiivisempi tämän blogini kanssa, nyt kun ylimääräinen kiire alkaa hellittää... :)

I´m still here!

Huh, täällä mä edelleen olen, vaikka kaikki vapaa-aika onkin mennyt näiden parissa:

Niin, en tiedä mistä sain tämän idean päähäni, mutta päätin hakea opiskelemaan töiden ohella ja ensi viikolla häämöttää pääsykokeet. Onhan tuosta opiskelusta vierähtänyt sellainen kymmenisen vuotta, joten ehkä nyt on hyvä aika vielä kokeilla, onko minusta enää mihinkään. Olen siis ollut päivät töissä, töiden jälkeen (tai ennen töitä) treenannut ja illat lukenut. Olen minä kyllä saanut jotain ihan kivaakin tässä kaiken keskellä aikaiseksi. Alla näette pienen kulman tulevasta taulusta. Taulu on nyt sinä vaiheessa, että se nyt selkeästi kaipaa parin päivän kypsyttelyn ja sen jälkeen katson uudestaan, miltä se näyttää "uusin silmin". Jatkan sitä ehkä vielä hieman tai sitten en. Taulu on menossa ihanalle Emilialle. Niin muuten, minäpä pääsen ihastelemaan tuota hienoa Valontaloa ihan paikan päälle, että läl-läl-lää vaan! :)

Mutta palailen linjoille, kun saan tuon kokeen rämmittyä jotenkin läpi. Mitenkähän sitä osaa enää opiskella? Innolla kyllä odotan, haasteet ovat aina tervetulleita!

// I have read to entrance exam and that have took all my free time. But I ´m coming back soon!

Uusi ystävä eteisessä.

Vielä kerran, saanko esitellä: Kilta.

Kerroin aiemmin tällä viikolla, kuinka päällystin vanhan Kilta-tuolin. Kukaan blogini lukija tuskin ohitti tätä, olen nimittäin suitsuttanut tätä löytöäni jo ehkä turhan monta kertaa, suorastaan kyllästymiseen asti. 

Olin hieman epävarma kangasvalinnan suhteen tai oikeastaan värin suhteen. Päädyin lopulta harmaaseen, siis tylsähköön harmaaseen. Kaavailin tuolia aluksi olohuoneeseen sen mukavuuden takia, mutta harmaa on niin eri sävyinen (nuhjuisen) sohvan kanssa, että minun sisustamistaidoilla en saanut sitä istumaan olohuoneen ilmeeseen, en vaikka kuinka yritin. Tämäkös aiheutti minulle päänvaivaa...

Päätin katsoa tulevaisuuteen ja siihen aikaan, kun saan uuden sohvan. Nyt hieman hymähdän itsekseni, koska emme ole vielä hankkimassa uutta sohvaa, mutta tiedän, että joku päivä sekin aika koittaa. :) Tuolin sävy ei siis ole missään mielessä huono valinta, joten päätin sijoittaa sen tässä asunnossa eteiseen. Kyllä nyt kelpaa sitoa kengännauhat ja heittää laukku töiden jälkeen tuolin päälle. Luultavasti tämä tuoli kuitenkin päätyy tulevaisuudessa työhuoneeseen, saa nähdä. Salaa haaveilen ajasta, kun saan istahtaa kunnollisen työpöydän ääreen tälle ihanalle tuolille naputtelemaan blogia, käsittelemään kuvia tai piirtelemään ja ehkäpä ompelemaankin. No mutta, lupaan, että nämä ovat viimeiset kuvat tästä tuolista... Ainakin hetkeksi. ;)

// Kilta chair is in our hall. I promise, these are the last photos of this chair... ;)

Löytö.

Olen todella laiska käymään kirpputoreilla tai en tiedä voiko sitä laiskuudeksi sanoa, en vaan oikeastaan pidä niistä. Olen enemmän vanhojen tavaroiden ystävä ja tykkään kierrellä antiikkiliikkeitä. Tässä kerran kuitenkin eksyin paikalliselle kirpputorille ja tein mielestäni ihan kivan löydön. Löysin nimittäin maljakon. Maljakko on henkäyksen ohut, niin ohut, että ihan pelottaa pitää sitä kädessä. Lasimassasta huomaa, että se on käsinpuhallettu ja että se on vanha. Toivon salaa, että se on suomalaista lasia, ehkäpä se onkin RIihimäkeä...? Signeerausta tai numerointia ei ole pohjassa, ei myöskään maljakon pohjan "reunassa". Ei löydy, vaikka kuinka pyörittelin. ;)

Vuosia sitten luin paljon suomalaisista lasi- ja keramiikkasuunnittelijoista ja jonkin verran keräsinkin suomalaista taidelasia. Minulla oli jokin outo fiksaatio kerätä Iittalan snapsilaseja, joiden valmistus on lopetettu ja niitä onkin kertynyt pieni kokoelma. :) Kiinnostus suomalaista taidelasia kohtaan ei siis ole kadonnut mihinkään, mutta tiedon ylläpitäminen on tällä hetkellä hieman haastavaa, aika ei vain meinaa riittää lukemiseen ja tietojeni päivittämiseen. Olin kyllä tyytyväinen tähän löytööni. Oli se sitten suomalaista tai ei, niin kaunis se kyllä on. Voisin kuvitella laittavani siihen valkoista harsokukkaa tai vaikka valkovuokkoja... 

// I found this beautiful vase from flea market, I hope it´s old finnish glass.

Kilta-tuolin uudet vaatteet.

Muistatteko, kun kerroin "Pienen tarinan Kilta-tuolista." Täältä voit lukea tarinan, kuinka tämä klassikko päätyi meille. Pähkäilin pitkään, minkä värisen tuolista teen ja kuten huomaatte, päädyin lopulta turvalliseen harmaaseen. Arvoin pitkään paksun vaaleanharmaan villakankaan ja tämän välillä. Malttamaton kun olen, niin en millään olisi jaksanut odotella kuukautta, että reilu metrin pätkä saapuu tehtaalta. Kangas oli nimittäin tilausvalikoimaa ja odottelu ei sovi luonteeni kanssa yhteen ei ollenkaan. Olen kyllä tyytyväinen valintaan ja varsinkin siinä vaiheessa ylistin valintaani, kun huomasin miten helppo kangasta on työstää. 

Suurin työ oli purkamisessa tai oikeastaan niittien "repimisessä" irti. Varsinkin istuinosassa niitit olivat todella tiukasti kiinni. Sisulla ne kuitenkin irroitettiin... istuttiin mieheni kanssa lattialla ja vaihdeltiin välillä sivuleikkureita ja pieniä ruuvimeisseleitä keskenämme ja tuhistiin hiljaa. 

Kun kangas oli irroitettu, purin päällisen osiksi, silitin ne ja otin niistä kaavat uuteen päälliseen. Ilokseni huomasin, että tuolin vaahtomuoviosat olivat moitteettomassa kunnossa. Laitoin kuitenkin istuinosaan kerroksen levyvanua. Pieni vinkki, jonka onneksi itse tajusin ajoissa: purkamisvaiheessa kannattaa numeroida kappaleet, että osaat yhdistää ne oikein. Samalla kannattaa myös vähän katsella, missä järjestyksessä tuolin päällinen on kasattu. 

 

Päällisen kasaamiseen ei mennyt kauaa, mutta sitten alkoi niittien paukuttelu ja kankaan kiristäminen, jälkimmäisessä kannattaa olla joku apuna, että kankaan saa asettumaan kauniisti. Seuraavaksi suurin työ oli käsinompelu. Selkänojan yläreuna on siis koko matkalta ommeltu käsin aina käsinojien alareunaan saakka. Lopuksi kiristelin vielä kankaan hyvin nittien avulla istuimen alle sekä tuolin pohjaan ja ruuvasin jalat kiinni. 

 

Oli kyllä kiva projekti, vaikka muutama tunti tässä menikin. Verhoilijaa minusta ei kyllä tulisi, vaikka tykkäänkin tehdä kaikkea tällaista entisöintiä. Muutaman turnausvammankin sain tuossa niittien repimisen yhteydessä ja laastari pääsi koristamaan peukaloa. Entä tämä värivalinta? Onko tylsä ja mielikuvitukseton?

Muutama kuva viikonlopulta.

Miten kiva viikonloppu minulla onkaan takana. Vappu katkaisi mukavasti viime viikkoa ja perjantai meni töissä kuin siivillä. Viikonloppuuni kuului shampanjaa (jota en kuitenkaan raaskinut korkata), kukkia, mieheni kokkaamaa synttäridinneriä, kuntosalia, vähän tuolin päällystämistä sekä uuden meksikolaisen ravintolan testaamista. Tänään olen ollut työhuoneeni kimpussa ja yrittänyt välillä lukea pääsykokeisiin, jotka häämöttävät jo kolmen viikon päästä. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa opiskelut työni ohella liiketalouden parissa. Minulla ei ole hajuakaan, miten ehdin vielä opiskelemaan tämän kaiken työmäärän lisäksi, mutta haasteet ovat aina tervetulleita! Vauhdikas viikonloppu väsyttää nyt sen verran, että palailen taas, kun kykenen tuottamaan ymmärrettävää tekstiä :) Mukavaa viikon alkua!

Mummoutumistako?

Olen aina ollut hyvin "yksinkertaista" tyyppiä niin sisustuksen, kuin vaatetuksenkin suhteen. "Less is more" kytee takaraivossani valintoja tehdessäni ja siksi yllätyin täysin, kun huomasin pyöritteleväni kädessäni kristallilaseja vanhojen tavaroiden liikkeessä. Minua kiehtoi myös vanhat hopeakannut ja sopivan koristeelliset hopeatarjottimet, jotka ei ole yhtään tyyliäni. Kysyin ystävältäni "Mikä minua vaivaa?" Hän vastasi ohimennen "Se on tämä ikä." 

Niin, sehän se on. Ja ei, en ajattele, että olen jotenkin kalkkeutumassa, ei ei. Päinvastoin vihdoin uskallan oma itseni ja olen saavuttanut tietyn varmuuden... ja kyllä, SE on se asia, minkä tämä ikä on tuonut tullessaan. Nautin elämästäni tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Olo on kuin kaksikymppisellä, mutta minulla on enemmän elämänkokemusta ja enemmän mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, voiko parempaa yhtälöä olla? Olen siitä onnellisessa asemassa, että miehelläni on samat arvot ja odotukset elämän suhteen, kuin minulla, joten hei, tämä on vasta alkua! Juhlin siis syntymäpäiviäni katsellen näitä kristallilaseja ja ehkä nautin lasillisen kuplivaa. On hienoa todeta, että vihdoin on saavuttanut elämässään sen pisteen, että ei voi enää toivoa enempää. Ihanaa viikonloppua kaikille, minä sukellan juhlahumuun helmat korvissa, silmät auki ja en muuten pidä nenästä kiinni! 

It´s my birthday today. :)