27.5.2013

DIY - Hylly yrteille

Ostin parvekkeellemme taimimyymälästä muutaman yrtin. Katsotaan, miten jaksavat kasvaa. Ruukkujen kylkeen napsuttelin Dymolla nimet. Ostin samalla reissulla myös erilaisten salaattien siemeniä. En siis esikasvattanut niitä vaan tökkäsin siemenet suoraan ruukkuihin. Laiskuus iskee välillä...

Kuten aikaisemmin kerroin, innostuin maalailemaan yhden puulavan valkoiseksi. Laitoin lavan nojaamaan seinää vasten ja tadaa, siinäpä on hylly yrteille. Tarkoitus on ostaa ehkä vielä muutama yrtii näiden nykyisten kaveriksi, saan tuon ylähyllynkin täydennettyä.


Vähän rumat ovat vielä nuo edessä olevat ruukut, mutta eiköhän sieltä kohta jotain ala nousemaan... ehkä.





Onko kenelläkään kokemusta salaatin kasvattamisesta parvekkeella? Miten onnistui?

26.5.2013

Virtaa.

Silloin, kun minulla on huolia tai jokin asia painaa mieltäni ja itse en pysty tekemään sille mitään, minussa herää armoton tarve tehdä koko ajan jotain. En pysty pysähtymään hetkeksikään. Myös nämä pidentyvät päivät antavat minulle virtaa. Päivässä ehtii tekemään vaikka mitä! Sain jopa pestyä tuon kahdeksan metrisen parvekkeemme lasit. Kyllä. Hyvä pepputreeni tuli, kun nousin jakkaralle muutaman kerran ;)

Parvekkeemme nurkassa on nököttänyt vuoden päivät pieni puulava. Siitä piti alunperin tulla sohvapöytä, mutta jotenkin se ei vain istunut asuntoomme. Lava kuitenkin jäi ja siivouspuuskassani keksin sille uutta käyttöä. Maaliakin löytyi kaapista ja yksi ihanan lämmin ilta sudin menemään... 










24.5.2013

Kanaa, bataattia ja salaattia

Taas pukkaa ruokajuttuja...

Yksi ilta mietittiin mitä tänään syötäisiin. Jääkaapista löytyi broileria, bataattia, fetaa, rosmariinia sekä salaattitarvikkeet. Murskasimme fetan, lisäsimme sekaan hienonnettua rosmariinia sekä valkosipulia. Broileriin teimme viillot ja täytimme tahnalla. Bataatista leikkasimme n. sentin paksuisia kiekkoja, keitimme hetken ja nostimme leikkuulaudalle. Sivelin pintaan maustetahnaa, jossa oli mm. chiliä, paprikaa, pippuria, suolaa, hunajaa ja oliiviöljyä. Tämän jälkeen paistoimme bataatteja vielä parilapannulla. Salaatissa oli miniluumutomaatteja, tummia viinirypäleitä, rucolaa ja punasipulia. Kastikkeeksi lorautin hyvää oliiviöljyä sekä tummaa balsamicoa, perään rouhaisin vielä mustapippuria sekä suolaa. Näin oli meidän gourmee illallinen valmis. Ei tarvittu reseptiä.



22.5.2013

Hamhamhamburgereita.

Pyöräytin sämpylöitä. Terveellisiä sämpylöitä. Ajatuksissani oli, että teemme hamburgereita itse, joten sämpylöiden pintaan sirottelin seesaminsiemeniä. Sämpylätaikinan teen aina fiiliksellä. En katso ohjeita vaan heittelen sekaan mitä kaapista sillä hetkellä löytyy. 

Hamburgerit teimme myös fiiliksellä, kuten jauhelihapihvitkin. Naudan paistijauhelihaa (muuta en enää käytä), sipulia, valkosipulia, kananmuna ja hirmuisesti mausteita, niin ja worchestersaucea. Hyvin kestivät pannulla kasassa ilman korppujauhoja. Loppuvaiheessa läiskästiin pihvin päälle juustoa sulamaan. 

Sämpylät paahdoimme parilapannulla. Majoneesin maustoimme chilillä. Väliin vielä rucolaa, tomaattia, paprikaa, marinoitua punasipulia sekä suolakurkkua. Röyh.





Lohturuokaa parhaimmillaan. Yksinkertaista valmistaa, brutaalisti kimppuun vaan. Ei ollut ranskalaisia tai muitakaan lisäkkeitä, niitä ei ehditty siinä nälässä edes miettimään. Tämä oli tällainen kevyt iltapala. Jaksaa taas juosta.

20.5.2013

Think pink.

Tuli tilaus. Pinkki taulu. No minähän tein. Tämä menee tuparilahjaksi. Ehkä se on vielä hieman kesken, täytyy hetken aikaa tuijotella sitä ja jatkaa, jos siltä tuntuu. Jännä, miten taulut näyttävät erilaisilta kuvissa, kuin luonnossa. No, tällainen taulu tällä kertaa.


19.5.2013

DIY - Pöydästä taulu

Kuulin eräänä päivänä melko hauskan jutun. Tuttavani oli parturoinut kissansa kesäkuosiin. Hän oli vienyt karvat "uusiokäyttöön", eli pihalle, josta linnut ja oravat pystyivät hyödyntämään niitä pesänrakennuspuuhiinsa. Aika nerokasta sanon minä, kaikki siis kierrätetään. Mietin, olisiko mieheni hiuksilla ollut elukoille käyttöä? Sen verran parturoin tässä taannoin tukkaa pois, että sillä olisi tilkinnyt jo muutamankin linnunpesän. Tirsk.

Mutta asiaan. Minä kierrätin yhden Ikean pöydän. Kuten varmasti tiedätte, niin pöytien sisällä on tuollaista pahvihöttöä, eli pahvikennoa. Sehän piti oikeasti hyödyntää! Miksi pistin pöydän palasiksi? No, tässä pahvihöttökannessa oli reikä. Ensihätään olin jo kertaalleen päällystänyt sen valkoisella nahalla, mutta se ei osoittautunut kovin pitkäikäiseksi.

Uusi pöytä tilalle, vanhasta pöydästä tein taulun. Suihkuttelin kromia pintaan ja se oli siinä.




17.5.2013

Kesä on täällä! Varmasti on!

Muistakaa hymyillä, se on kesä nyt! :) 

Tässä tunnelmia viime kesältä. Mökki, onkiminen, pitkään saunominen, patteriradio, grillaaminen, pitkät yöunet, pannukahvi.

En tarvitse muuta tällä hetkellä, kiitos.

Ihanaa viikoloppua!


15.5.2013

Juoksutrikoot ja itsekritiikkiä.

Voi että olen odottanut näitä ihania juoksukelejä! Varsinkin aamulenkki auringonpaisteessa antaa energiaa koko päiväksi.

Varoitus: itsekritiikkiä ilmassa. Kesä, kuuma, vähemmän vaatetta, mitä laittaa päälle juoksulenkille?

Olen löytänyt juoksutrikoot vasta hetki sitten ja edelleen taistelen itseni kanssa, että voinko pitää niitä. Mielestäni ihmisen pitäisi olla melko hyvässä kuosissa, että voi laittaa tiukat trikoot jalkaansa. Minä kun vetäisin nämä kyseiset trikoot ensimmäistä kertaa jalkaani, niin juoksin niillä aluksi pimeässä. Ihan oikeasti. En vaan kykene pitämään sellaisia housuja jalassa ilman, että takapuoli on peitetty ja mielellään puolet reisistäkin saisi peittyä. Ajattelen tässä ihan lenkkiseuraani ja vastaantulijoiden hyvinvointia.

Kuvittelen näyttäväni tältä:

 kuva
Ja todellisuus on tämä:


Tai siltä ainakin tuntuu, tässä yksi syy, miksi mietinkin niin paljon pukeutumistani. Voisinhan minä ajatella, että "Mitä väliä", mutta ehei, enpäs ajattele niin.

Siksi keksin ratkaisun kesäksi juoksutrikoo-ongelmaani. Tilasin Englannista (joo, se Sportsdirect on ihan paras shoppailumesta) juoksuvermeitä kesäksi ja ostoskoriin tipahti  myös shortsit. Sellaiset lyhyet, ohuesta kankaasta tehdyt juoksushortsit. SIis pelkkiä shortseja en voi kuvitellakaan pukevani päälleni, en ikinä. Ajattelin pukea ne juoksutrikoiden päälle. Jospa ne peittäisivät kriittisimmät kohdat.

Eikä tässä vielä kaikki. Minähän pidän lenkillä kopressiosukkia, eli niitä niin ihania ja tyylikkäitä valkoisia polvisukkia. Minun on siis PAKKO pitää niitä penikoiden vuoksi. Eipä jää montaa vaihtoehtoa alaosaksi. Shortseja kun pelkästään en tule pistämään jalkaani. Tiedän, näyttäisin trendikkäältä jalkapalloilijalta, mutta jotain rajaa ja ajattelen taas muiden hyvinvointia. Siispä minulle jää vaihtoehdoksi pitkät juoksutrikoot, joiden alle saan polvisukat piiloon. Jes jes, toivottavasti ei tule kuuma kesä... :)


Haluan urheilla niin, että minulla on hyvä olla ja vähiten mitä silloin haluan miettiä on se, miltä näytän. MUTTA, tässäpä se juttu onkin. Haluan pukeutua lenkille sekä salille niin, että vaatteet eivät saa kiristää, paita ei saa olla liian lyhyt ja housut eivät saa kinnata. Väitän, että kun suunnittelen pukeutumiseni etukäteen hyvin, koko urheilusuoritus on parempi.

Ehkä minä joku päivä laitan ne trikoot jalkaani, tiukan treenitopin sen seuraksi enkä välitä miltä näytän. Kuulostanko liian itsekriittiseltä? Kuulostan, koska sitä minä olen. 

Onko muilla näitä ongelmia?!?

14.5.2013

Praha - ravintolat

Me olemme melkoisia kulinaristeja ja haluamme reissuillamme kokeilla paikallista ruokaa. No, niin me tälläkin kertaa teimme. Jos pitää perunasta, lihasta, leivästä ja rasvasta, niin Praha on sinun paikkasi nauttia hyvää ruokaa. Tarjolla oli pääasiassa ankkaa ja porsasta, mutta myös kanaa oli jonkun verran. Tässäpä muutama paikka, joita voimme suositella.

Lokal on melko uusi ravintola vanhan kaupungin alueella. Peritsekkiläistä ruokaa edullisesti. Ravintola oli hallimainen ja aivan täynnä populaa (paljon paikallisia, se on aina hyvä merkki). Palvelu oli erinomaista! En voi kun kehua!



Kotleta sijaitsee aivan torin kulmalla. Hinnat olivat hieman korkeammat, kuin laitakaupungilla. Pihvi maksoi n. 12 euroa. Nuorekas paikka, hyvä palvelu ja listalta löytyy niin tsekkiläistä kuin eurooppalaistyylistä ruokaa. 


Sedm konselu sijaitsee juutalaiskorttelissa. Siellä kävimme yhtenä päivänä lounaalla. Hintaa kahdelle aterialle sekä kahdelle oluelle oli n. 10 €. :)

Ja ne kahvilat. Juutalaiskorttelista löysimme aivan huikean kahvilan Cukrarna e lucerny, jossa kävimme kaksi kertaa :) Leivokset maksoivat 30 korunaa eli n. 1,20 €. Nami nami. En IKINÄ syö leivoksia, mutta olin niin lomalla.




Markkinakatu, joka sijaitsee Havelská -kadulla. Siellä on myynnissä hedelmiä, marjoja ja matkamuistoja. Mansikat olivat tosin kalliimpi täällä, kuin muualla.


 Valaska pivnike sijaitsee linnan alueella. Tämä alla oleva kyltti vei meidät kellariin, jossa nautimme ehkä reissun parhaimmat oluet. Täällä emme syöneet, mutta vikuilimme ruokalistaa, joka näytti todella hyvältä. Meidän jälkeemme tuli iso seurue syömään. Voisin kuvitella istuvani tässä kellarissa koko illan ison pöydän ääressä. Miljöö oli hieno, oli taljoja ja viikinkiläistyyliset kalusteet.





Koskenkorva! 


Paikallinen kaverini vei meidät puistojuhliin vappuaattona. Paikalla oli mustalaisbändi, katukeittiöitä ja tietysti olutta.




Yksi meidän lemppari näistä kaikista olivat torin laidalla olevat kojut. Oli grillattua kinkkua, makkaraa, hapankaalia ja vaikka mitä ihanaa. Hinnat olivat (jopa liian) edulliset ja ruoka aivan mielettömän hyvää. Suosittelen kokeilemaan tätäkin. Ja nämä "pullarinkulat", nimesin ne rannerenkaiksi :) Taikina grillattiin tikun ympärillä ja lopuksi pyöriteltiin sokerissa. Yksinkertaista ja hyvää.




Tämän ravintolan nimestä ei ole tietoa. Paikallinen kaverini vei meidät ostoskadun sivukujalla sijaitsevaan kellariravintolaan. Siellä söimme possun potkaa.

Tässä ei todellakaan ole ainoat ravintolat, joissa kävimme. Hintataso oli niin edullinen, että päivässä oli melkein "pakko" syödä kahdesti. Niin kuin kerroin, rasvaa ei säästellä ja tuntuu, että sulattelen vielä kahden viikon jälkeen näitä aterioita. ;)

13.5.2013

Praha - nähtävyydet

Olimme ennen vappua Prahassa lyhyellä viiden päivän lomalla. Kaupungissa on paljon nähtävää, mutta tämä viisi päivää riitti ainakin meille ihan mukavasti. Kävelimme paljon, mutta käytimme myös metroa. Prahan metrokartta onkin todella yksinkertainen. Lensimme Finnairilla, kentältä hyppäsimme bussiin nro. 119 ja olimme kyydissä päätepysäkkiin saakka. Tästä kipitimme metroon ja yhden vaihdon jälkeen olimmekin hotellilla, joka sijaitsi rautatieaseman vieressä. Hotellimme oli Design hotel Prague 987 (nauroin tälle nimelle, ovat varmaan miettineet, että mikä laitetaan hotellin nimeksi. "Laitetaan 123?" "Ei, 987 on parempi."). Todella siisti hotelli, jossa viihdyimme oikein hyvin, myös aamupala kuului huoneen hintaan. Sijainti oli mitä parhain!




 Kun hätä on suurin, soita!

Praha on niin kaunis kaupunki. Toisen maailmansodan pommitukset eivät tuhonneet kaupunkia, joten rakennukset ovat säilyneet ja niitä kunnostetaan koko ajan. Pikkukujat kiemurtelevat korkeiden rakennusten keskellä ja kun alkaa uuvuttamaan, kohdallesi sattuu pubi, kahvila tai ravintola, jonne voit mennä hetkeksi istuskelemaan ja ihmettelemään kaupungin vilinää (kaljalle siis). Kerron myöhemmin ravintoloista, joista muodostui suosikkejamme.

Mutta mikä on "must see" Prahassa?

Itse ehkä nostaisin hienoimmaksi nähtävyydeksi Prahan linnan alueen. Onneksemme olimme juuri silloin käymässä linnan alueella, kun keskustassa oli iso kaasuräjähdys. Olimme räjähdysalueen kulmilla edellisenä päivänä ja tietysti minun turistina piti päästä katsomaan räjähdysaluetta seuraavana päivänä.



Täällä helisi, kaveri vaihtoi ikkunoita.

Mutta se linnan alue. Kauniita puutarhoja, upeita rakennuksia ja St. Vitukset katedraali, kaikki nämä ovat näkemisen arvoista.









Myös St. Petrinin kukkula on upea ja voin vain kuvitella miten kaunista siellä on kesäisin. Keväthän oli jo pitkällä, puut kukkivat ja nurmikko oli vihreää, mutta uskon, että kesällä alue on vielä upeampi. Kukkulalle pääsee raitiovaunulla, mutta me otimme kaiken liikunnan kannalta ja kiipesimme kukkulan rinnettä ylös. Kukkulan päällä on Eiffel-tornin kopio, jonne pääsee pienen pääsymaksun maksettuaan. Näkymät ovat huikeat! Tämän kipuamisen jälkeen olimme ansainneet oluet. ;)


Sinne kiipesimme.

 Huikeat oli näkymät.

Juutalaiskortteli oli myös vaikuttava. Museoon sekä hautausmaalle piti ostaa pääsylippu, kuvaamiseen tarvitsi erillisen luvan, joka tietysti maksoi (riistoa mielestäni). Kuvata sai pelkästään hautausmaalla, katedraaleissa kuvaus oli kielletty. Erikoista mielestäni oli se, että edullisimmat ravintolat sijaitsivat juuri tässä kaupunginosassa, mutta sieltä löytyi myös kaikki kalleimmat merkkiliikkeet. Hinnat olivat korkeammat kuin Suomessa. Alue oli myös ränsistyneenpi, kuin muut kaupunginosat.






Kannanottoa.

Dancing house oli myös ihan hauska, mutta eipä siinä mielestäni paljoa näkemistä ollut...



No se kello ja silta. Niin, Kaarlen silta oli silta, joka oli täynnä turisteja. Siksi suuntasin sinne aikaisin aamulla, että sain otettua muutaman kuvan ilman ihmisvilinää. Muuten kiersimme sillan kaukaa ja käytimme viereisiä siltoja. Astronominen kello oli myös näkemisen ja kuvaamisen arvoinen.








Kävelimme kaupunkia ristiin rastiin ja tuntui, että näimme riittävästi, vaikka emme kauaa kaupungissa viipyneetkään. Minä kyllä rakastuin kaupungin tunnelmaan ja haluan palata sinne joskus tulevaisuudessa.