Se oli sitten sumuinen ja jopa sateinen sunnuntai. Täällä Kuopiossa lunta on todella vähän, talvi kesti sitten sen muutaman viikon, kun pakkasmittari heilui alle -20 asteessa. Tämä talvi on ollut jotenkin ihan hassu. Kun muutin Kuopioon, oli talvi. Se oli myös aivan järkyttävän kylmä talvi. Tänään tajusin, että siitäkin on kohta kymmenen vuotta. Siis kymmenen vuotta elämästäni, olen asunut tässä järven ympäröimässä kauniissa kaupungissa.
Lähdin kotikaupungistani todella vauhdilla, sain töitä Kuopiosta ja se oli menoa silloin. Muistan erittäin hyvin ensimmäisen yöni pikkuruisessa yksiössäni pienen lammen rannalla. Asunnossa ei ollut valoja, kuin vessassa ja keittiössä ja minulla oli vain patja lattialla. Kaikki tavarani olivat vielä vanhassa asunnossani ja ne tulivat perässäni muutaman päivän päästä. Makasin pimeässä asunnossani patjalla ja odottelin unen tuloa. Ylimmän kerroksen verhottomasta ikkunasta paistoi täysikuu kasvoihini ja muistan, kun silloin mietin, että tästä alkaa uusi jakso elämästäni. Kuopio on minulle niin rakas paikka, että taidan viihtyä täällä vielä pitkään. Tuossa pikkuruisessa asunnossani asuin melkein kuusi vuotta, kunnes alkoi taas uusi, toisenlainen jakso elämässäni. Se vaihe on edelleen käynnissä, asunto numero kaksi Kuopiossa ja kovassa haussa asunto numero kolme. Siihen ajattelin asettua vähän pidemmäksi aikaa. Hauskintahan tässä kaikessa on, että mieheni asui monta vuotta 50 metrin päässä minusta. Tietenkään en tuntenut häntä silloin, mutta nyt jälkeenpäin on käynyt ilmi, että asuimme melkein naapuritaloissa.
Kylläpäs asia taas rönsyili... :) Eipä tästä kaupungista ole pahaa sanottavaa. Harvassa kaupungissa on järvi ja upeat ulkoilumahdollisuudet miltei keskustassa. Tänään kävimme kävelemässä Kallaveden rannoilla. Päivä oli ankea ja harmaa, mutta en halunnut välittää siitä. Tämä kaupunki saa minut edelleen hyvälle tuulelle.
Ihanaa viikon alkua, ei anneta harmauden masentaa. Koko ajan mennään kevättä kohti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti