Los tortillas!

Oi että, se olisi perjantai! Tämä viikko on tuntunut jotenkin superkiireiseltä. Olen ajellut 23 asteen pakkasessa pitkin pitäjiä, ihastellut siinä samalla auringossa höyryävää jään pintaa ja harmitellut, kun aina on niin kiire, että en ehdi pysähtymään, eikä kamerakaan ollut mukana. Tai en minä tiedä mikä siellä höyrysi, sieltä sillan alta se höyry kuitenkin nousi... :) Minua ei pakkanen haittaa, ainoa asia mikä harmittaa, on juoksemisen haasteellisuus. No, kyllä se keli joskus lauhtuu (viikonloppuna lupasi vähän "lämpimämpää") ja mikäs sen ihanampaa, kuin tuo auringonpaiste, vaikka sitä sisältä ihastelenkin!

Tässäpä muuten oiva perjantai-illan resepti. Tässä viikolla mietin taas sitä ikuisuuskysymystä, "mitä sitä tänään syötäisiin?". Avocadot olivat juuri sopivasti kypsyneet ja guacamolea teki mieli. No, ajattelin tehdä tortilloja, mutta lettusia ei ollut kaapissa. Niitä kun ei meillä ikinä ole varastossa jostain syystä, en muuten tiedä miksi. Itseasiassa tämän testauksen jälkeen ei tule muuten olemaankaan. Pyöräytin siis lettutaikinan itse.

Googletin reseptejä ja niitä tuntuu löytän monta erilaista, itse tein letut Durumvehnäjauhoista, öljystä, suolasta ja vedestä. Täyteeksi valikoitui jääkaapista broileria (aina maustamatonta, itse maustettuna parasta), tomaatti-sipulisalsaa, guacamolea sekä turkkilaista jogurttia häivähdyksellä sitruunaa ja taisin pyöräyttää sekaan himpun pestoa. Pinnalle vielä rucolaa. E-koodeja ei tainnut tulla montakaan... ;)

Lettujen teko oli yllättävän vaivatona, paistinpannun pitää olla todella kuuma. Paiston jälkeen laitettiin letut kahden lautasen väliin, että kestävät pehmeinä. Loput letut heitin pakkaseen. Seuraavaksi ajattelin täyttää ne pulled porkilla...

Torstain kuvia...

Kiireisen viikon muutama räpsäisy. Kohta on viikonloppu ja minä olen tällä hetkellä liian kiireinen. Taulutkin alkavat olla valmiit ja ihan jänskättää jo, minkälaista palautetta saan... Minulla on pari kivaa ruokaohjettakin jaettavana. Jotenkin tämän blogin suunta alkaa taas olla ruokablogi, mutta minkäs teet, kun elämässä ei ole muuta kuin työ, treeni ja ruoka. Työstä ei hirveästi ole kuvattavaa, treenistä vielä vähemmän, joten jäljelle jää ruoka. Niin ja nyt taulujen maalaaminen. Päivälle kun tulee vielä hieman pituutta, niin pääsen taas ulos kamerani kanssa. Kotiakin on turha kuvata, kun tämä on tällainen väliaikainen versio. Toivottavasti pian löytyy "se oikea". 

Tuon alemman kuvan alalaidasta voi bongata yhden tauluni yläkulman... :) Laitan tauluista kuvia heti, kun ne ovat kuvauskunnossa, eli kuivia.  

Hih, kivaa torstaita, kohta on perjantai... 

Pastaapastaa...

Viikonloppu käynnistyi kuinkas muutenkaan, kuin kokkailemalla yhdessä. Eilen saimme Safkaa 2 postissa ja hyökkäsin sen kimppuun välittömästi. Löysin heti muutaman kivan reseptin, jotka menevät kokeiluun ja mies haluaa ehdottomasti tehdä minulle nakkikastiketta. Minun vastuulle jää kuulemma perunamuussi. 

Tänään kaupassa pyörittelimme ajatusta nakkikastikkeesta, mutta päädyimme ihan muuhun. Tai siis... no, perjantaisin on kiva tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Kaupassa etsimme tomaattipyrettä ja silmiini osui MUTTI. Kyllä. Laskin päässäni yhteen viikonlopun juoksulenkki, some-resepti, pasta, Mutti, Henri Alén... Tehdään siis pastaa! Kaikkea tarvittavaa olikin jo kotona ja jostain syystä basilikakin oli eksynyt valmiiksi ostoskärryihin. Hykertelin tyytyväisenä, tästä ei voi tulla kuin hyvää.

Halusimme hieman ruokaisamman version, joten paistoimme parempaa naudan jauhelihaa pannulla ja valmistimme tomaattikastikkeen erikseen, jonka sitten kippasimme jauhelihan sekaan loppuvaiheessa. Muuntelimme reseptiä hieman, sokerin sijaan laitoimme hunajaa, viinin sijaan balsamicoa ja lisäsimme tuoretta basilikaa.

Kaivoin pakkasesta leipomani patongin puolikkaan, sulatin sitä hieman ja laitoin uuniin grillivastuksen alle. Viipaleista tuli täydellisen rapeita, joita olikin sitten kiva uitella oliiviöljy-balsamico -seoksessa. Leipä oikein hörppäsi öljyä sisuksiinsa.

Mutta se tomaattikastike. En tee enää mitenkään muuten tomaattikastiketta. Se on hyvää, täydellistä. Kyllä Henri on kunkku! Huomenna kiitän Henriä siitä, että askeleeni on kepeä ja jaksan huitasta 10 kilometriä hymyissä suin!

Perjantaifiilis, missä olet?

Kylläpä minua ihan naurattaa oma tyhmyyteni. Yritän kääntää negatiiviset asiat nykyään positiivisiksi, mutta kyllä nyt on sellainen tilanne, että siitä on melko vaikea löytää mitään positiivista. 

Note to self: Älä ikinä, siis ikinä keksi ladata blogillesi uutta ulkoasua tallentamatta ensin edellistä. Minullehan kävi niin, että oli jäänyt huomaamatta tuollainen tallentamismahdollisuus. Hehe. No, muutama tunti meni käydessä tekstejä ja kuvia läpi. Nyt näyttää jo paremmalta, mutta vielä on viilaamista. Olen perfektionisti ja tällaisissa tilanteissa se ei ole ollenkaan hyvä juttu.

No, mutta jos nyt jotain positiivista tästä pitäisi etsiä, niin olen nykyiseen ulkoasuun tyytyväinen. Päätin, että en rankaise itseäni tyhmyydestä vaan lohdutan itseäni tänään tulppaanikimpulla. Kuitenkin se on kevään merkki ja kuulin eilen viisaalta mieheltäni, että päivä pitenee tällä hetkellä 40 minuuttia viikossa! Mitäpä sitä siis kiukuttelemaan, vaikka olenkin joskus hieman ajattelematon, tämän lisäksi orastava päänsärky on ollut koko päivän kiusana. Ilmeisesti löin itseäni henkisesti... tuolilla.

Luomisen tuska.

Tämä tuli vastaan Pinterestissä ja naurahdin ääneen. Näinhän se on. Välillä meinaa loppua usko siihen, että saan nämä kaikki keskeneräiset taulut valmiiksi näyttelyyn. Toivo uhkaa hiipua, entä jos kukaan ei pidä tauluistani? Niin. Rakastanko tämän kaiken tekemistä? Teen tätä itseni takia, hienoa, jos joku muukin pitää töistäni. Rakastan tehdä tätä ja haluan kehittyä siinä, mitä teen. Usko on vielä vähän hakusessa, mutta voiton puolella mennään jo, joten eiköhän tämä tästä.

If you don´t believe in miracles, perhaps you´ve forgotten you are one.

Tarjouduin kuvaamaan erästä pientä herraa, hänellä on näissä kuvissa ikää noin kuukausi. Olisin halunnut kuvata aivan pientä, vastasyntynyttä, mutta olin reissussa ja kuvausajankohta siksi siirtyi. Hän oli kyllä tähän saakka kuvatuista kohteistani söpöin. Jos jollain on siellä tarvetta vauvakuvista, niin minuun saa olla yhteydessä! Mielelläni tulen ikuistamaan ensimmäisiä elinkuukausia ainakin täällä Kuopion alueella. 

No niin... nyt voi sitten aloittaa sen lässytyksen... ;) Kieltämättä, aika suloinen kaveri.

Krakovasta vielä...

Palaan vielä Krakovan muistoihin, vaikka reissusta onkin jo jonkin verran aikaa. Tässä muutama vinkki paikkoihin, joissa mielestäni kannattaa käydä. Ei ehkä kaikille sopivia kohteita, mutta vierailemisen arvoisia kyllä.

Auschwitz ja Birkenau. 

Olemme molemmat kiinnostuneita historiasta ja emme voineet olla ohittamatta tilaisuutta vierailla Auschwitzissa sekä BIrkenaussa. Vierailuhan ei ollut kovinkaan mieltä ylentävä ja itselläni oli täysin erilaiset käsitykset asioista. Olin aina kuvitellut, että Auschwitz on se "pahin" ja hirvittävin paikka, mutta pian huomasin olevani väärässä. Menimme omatoimisesti (kuten aina) bussilla Krakovasta Auschwitzin porteille. Bussimatka kesti noin 1,5 tuntia ja meni yllättävän nopeasti, ihailin mielelläni  kauniita maalaismaisemia ja pikkukyliä. Paikan päälle päästyämme, ostimme suomenkielisen opaslehtisen ja kävelimme sisääntulorakennuksen läpi suurelle sisäpihalle. Alueelle ei ole pääsymaksua, ellei halua osallistua opastetulle kierrokselle. Näimme järkevämmäksi mennä omaan tahtiin ja tuo opasvihkonen kyllä kertoi kattavasti leirin historiasta.

Leiri näyttää ulospäin miltä tahansa "kylältä" tai armeijan tukikohdalta, se kai siinä idea on ollutkin... Paljon punatiilisiä, siistejä taloja vierekkäin. Kiertelimme ympäri leiriä ja otin muutamia kuvia autioista kaduista. Itse parakeissahan ei kuvia saanut ottaa ja ymmärrän kyllä miksi. Parakeissa oli kaunistelematta näytetty kaikki kauheus. Oli valokuvia, tarkemmin seinän kokoisia kuvia nälkiintyneistä ihmisistä, seassa myös lapsia. Oli tavaroita, matkalaukkuja röykkiöittäin, hiuksia, hammasharjoja, kenkiä. Tietysti tiesin näistä kaikista, mutta silti sen kaiken näkeminen oli todella pysäyttävää. Kävelin parakkien käytäviä pitkin, seiniltä minua tuijotti satoja ja satoja silmäpareja, kuvissa kerrottiin ammatti sekä leiriin saapumis- ja lähtemispäivä, siis tarkemmin kuolinpäivä. Leirissä viivyttiin päivä, kaksi, ehkä pari viikkoa, maksimissaan pari kuukautta. Kauniita, nuoria naisia, joilta hiukset oli leikattu ja komeita, nuoria miehiä, joilla olisi ollut koko elämä vielä edessä.

Auschwitzista kulkee bussi Birkenauhun. BIrkenau oli vielä pysäyttävämpi... Kun kävelet porteista sisään, näet silmänkantamattomiin tuhottuja parakkeja ja niiden pystyssä säilyneitä savupiippuja. Sitä näkyä ei vaan pysty selittämään, alue on valtava. Alueella on samantyylisiä punatiilisiä rakennuksia, kuin Auschwitzissa, mutta niiden lisäksi on säilynyt myös puuparakit, joissa asui kerralla satoja vankeja. Keskellä pihaa kulkee rautatie, jota pitkin miljoonat kulkivat suoraan kuolemaan, yksi vaunukin oli jätetty paikoilleen.  

Ghetto ja Schindlerin museo.

Toinen historiasta kiinnostuneille sopiva kohde on ghetto sekä sen vieressä sijaitseva Schindlerin museo. Ghetto sijaitsee Veiksel-joen toisella puolella, opasteet tulevat vastaan, kun siltaa ylittää. Alueella on mm. aukio, jossa on jättimäisiä tuolia. Talojen seinissä on pieniä kylttejä, joissa kerrotaan gheton ja rakennusten historiasta. Ne, jotka ovat katsoneet Schindlerin lista-elokuvan, tunnistavat tässä kaupunginosassa elokuvassa esiintyviä paikkoja.

Kävimme myös Shchindlerin museossa, joka sijaitsee samalla suunnalla. Museo on hieno, siis todella upeasti toteutettu. Museossa on mm. elokuvasali, jossa pyörii dokumentti emalitehtaan työntekijöistä. Museo on vaikuttava, siellä on käytetty äänitehosteita ja jopa tuoksuja. Museo sijaitsee osoitteessa Lipowa 4 ja sinne on pieni kävelymatka keskustasta.

Krakovassa kannattaa myös ehdottomasti vierailla linnan alueella sekä kaupunkia kiertävässä puistossa. Verkahalli on myös upea, sekä kaupungin torilla sijaitseva torni, jonne kipusimme kapeita kiviportaita pitkin. Kesällä en ehkä sinne lähtisi, oli jo näin joulunaikaankin jonkin verran tungosta. 

Jos sinulla on kysymyksiä Krakovasta, kerron mielelläni lisää omia vinkkejäni. Itse ihastuin Krakovaan, sen tunnelmaan ja ihmisten ystävällisyyteen. Kaupunki on myös todella kuvauksellinen, joten jos olet tällainen harrastelija, kuin minä, niin saat kaupungista uskomattoman paljon irti.

Sneak peek...

 Tulin ihan pikaisesti näyttämään pienen pilkahduksen taulustani. Latasin tämän kuvan Instagramiini sunnuntaina. Olen maalaamassa tauluja tulevaa näyttelyäni varten ja hieman jännittää, saanko taulut valmiiksi ja KUIVAKSI riittävän ajoissa. Tauluja olisi tulossa kymmenkunta ja yritän saada vedettyä tauluihin tietyn linjan. Olen kyllä vähän lähtenyt sivupoluille... haluaisin kertoa taulujeni kautta ihmisille, että osaan tehdä erilaisia juttuja, jokaiselle jotakin ja toiveiden mukaan. Viimeinen postaus Krakovasta on melkein valmis ja pääsettekin lukemaan sen lähipäivinä. Hyvää yötä, nukkukaa nätisti!

What ever you decide to do, make sure it makes you happy.

Tahtomattani pidin pienen tauon blogissani. En halua kertoa tekosyyksi kiirettä, koska aikaa löytyy aina, esimerkiksi aikaa saa lisää heräämällä aikaisemmin. Juu, ei tuo aamutreeni tuntunutkaan niin pahalta, kuin kuvittelin. Illat ovatkin tällä hetkellä täysin pyhitetty tulevan näyttelyni järjestämiseen. Kerron näyttelystäni myöhemmin, kunhan viimeisetkin yksityiskohdat ovat tiedossani. En kyllä malta odottaa...

Talvikin humpsahti hetkessä tänne itä-Suomeen ja ai että... olen ollut kuin eri ihminen. Heti, kun aurinko paistaa, hurraan mielessäni "kevät kevät kevät...". Tulppaaneja en ole vielä ostanut, mutta päivä on kyllä ihan pikkuisen pidentynyt. Seuraava kuukausi menee niin tärpätinhuuruissa, että herään luultavasti niistä seuraavan kerran maaliskuussa.

Mutta, olen minä sentään ehtinyt kokkailemaan, koska ihmisen pitää myös syödä. Vaikka tuo minun mieheni on pitänyt minut viime aikoina oikein hyvissä ravinnoissa (tilattiin muuten Safkaa 2, jee jee, odotan!), olen minäkin jotain pientä ehtinyt keittelemään. Tässä siis mainio punajuurikeiton ohje, tai ohje ohje, en mittaillut mitään sen kummemmin. Ideana kuitenkin on paahdetut punajuurten ja paahdettujen valkosipuleiden liitto.

Ensiksi punajuuret uuniin n. tunniksi tiiviiseen foliopakettiin (asteita taisi olla 200?), valkosipulin taisin laittaa vähän myöhemmin perään. Sitten kuullotin sipulia kattilassa, lisäsin punajuuret ja valkosipulit sekä vettä perään. Maustoin timjamilla, suolalla, pippurilla sekä sitruunalla, laitoin myös kasvis(vai kana-?)liemikuution. Lisäsin myös lorauksen hunajaa. Ainekset sileäksi sauvasekoittimella, pinnalle paahdettuja ruistikkuja (jälkiuunipaloista tulee niiiin hyviä, varsinkin valkosipulilla höystettynä) ja kurpitsansiemeniä. Tarjoaisin tämän vuohenjuuston kanssa, mutta meillä sitä oli pääruoalla, niin jätin alkukeitosta sen pois. Mutta hyvää tämä on! Kokeilkaa ihmeessä!

Yksi maalaus...

En ole muistanut esitellä tätä taulua blogini puolella. Taulu on tilaustyö, koko 150 cm x 30 cm. Öljyväri kankaalle lisänä lyöntimetalli.

Lisää juttua täällä.

Krakova - Kazimierz

Yksi suorastaan valloittava kaupunginosa Krakovassa on vanha juutalaisten kaupunginosa, Kazimierz. Jouluna kadut olivat autioita ja hiljaisia, mutta uskon että kesällä tämä alue herää eloon ja näyttää raikkaamman puolensa. Kazimierz sijaitsee vanhan kaupungin alapuolella, joen rannassa. Siellä sijaitsee myös suuri ostoskeskus, Galeria Kazimierz. Kazimiertzissä oli paljon ravintoloita sekä kahviloita ja siitä on kuulemma muodostunut nuorten ja taiteilijoiden suosima keskus. Talojen seiniltä huomasin ainakin pari isompaa teosta. 

Toisen maailmansodan kauheudet ovat Kazimierzissä esillä joka päiväisessä elämässä, jopa enemmän, kuin joen toisella puolella sijaitsevassa gettossa, jonne juutalaiset siirrettiin Kazimierzistä. Kävelimme ympäri tätä mielenkiintoista kaupunginosaa, kuvasin, kuvasin ja kuvasin. Ovien pielissä oli jiddisinkielisiä tekstejä, rakennukset olivat vanhoja ja vaurioituneita. Tosin tätä kaupunginosaa entisöitiin vauhdilla. Taisinkin lukea jostain, että vasta oli tehty päätös vanhojen rakennusten kunnostamisesta vuokrakäyttöön.

Szeroka kadulla, joka oikeastaan on suuri aukio, löytyy Remun synagoga, jonka vieressä on juutalainen hautausmaa. Natsit pakottivat juutalaiset rikkomaan hautausmaan vanhat hautakivet ja rakennuttivat hautasmaan ympärille muurit juurikin näistä samaisista hautakivistä. Itse hautausmaa muuttui kaatopaikaksi, joka löydettiin uudestaan 50-luvun loppupuolella. 

Jos yhtään historia kiinnostaa, niin kannattaa katsoa Spielbergin ohjaama Schindlerin lista-elokuva. Elokuvaa kuvattiin Kazimierzissä ja ajattelinkin katsoa sen uudestaan, nyt kun olen käynyt tapahtumapaikoilla. Kävin myös Schindlerin museossa, mutta siitä lisää myöhemmin. Luin myös yhden elämänkerran ennen reissua, Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Varsovaan, mutta antaa kyllä koruttoman kuvan sodan kauheuksista.

Kuten kerroinkin, Krakovassa huokuu historia ja siksi se onkin kaupunkina varsin mielenkiintoinen sekä kuvauksellinen, ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista kohteista missä olen tähän saakka käynyt.

Lahja ystäville.

Olimme uutena vuotena ystäviemme tupaantuliaisissa. Mietin pitkään mitä veisimme lahjaksi ja päädyin tälläkin kertaa itse tehtyyn lahjaan. Joten tässäpä se sitten on. Taulu, jonka maalasin heidän kuvansa pohjalta. 

Krakova - ravintolat

Kolusimme Krakovan ravintoloita kuuden päivän ajan ja tietysti löysimme omat suosikkimme. Yhdessä bistrossa kävimme kahdesti ;) Ravintolaa etsiessämme käytämme apunamme aina TripAdvisoria, siis ihan AINA. Nytkään suositukset eivät pettäneet ja ravintolavalintamme olivat onnistuneet. Tässä muutama paikka, joissa kävimme ja joita voin suositella. Pahoittelut kuvien laadusta, pääasiassa puhelimella näpättyjä ja annoksistakaan en ottanut pahemmin kuvia...

Bistro Magnes, vanhan kaupungin torin laidalla. Hinta-laatu suhteeltaan erittäin hyvä, ruoka oli erinomaista! Söimme täällä kolmen ruokalajin illallisen ja toisena päivänä lounaan. Se kertoo jostain, jos samaan paikkaan eksyy uudestaan. Me pidämme bistroista ja tämä oli kyllä yksi kivoimmista, joissa kävimme. Kun menimme ravintolaan toistamiseen lounaalle, niin tarjoilija muisti meidät...

Bistro Zazie, löytö Kazimierzin Josefa kadulta. Alkuruoaksi söin filotaikinaan käärittyä vuohenjuustoa ja oli kyllä täydellisen hyvää, seuraavaksi kokeilen tehdä sitä itse. Puolassa on edullista syödä ja mehän otimme tästäkin kaiken ilon irti ja söimme kolmen ruokalajin illallisen. Täältä sain roseeta karahvissa, ai että, siltä istumalta leijuin niin Ranskaan...

Kolmantena voin suositella lämpimästi Zielona Kuchniaa. Ravintola sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella ja on kyllä etsimisen arvoinen. Ravintola on luomuravintola ja panostaa ruoan terveellisyyteen. Täältä otin muutaman kuvan annoksistakin. Tiedättekö sen tunteen, kun lähdet ravintolasta ja päivittelet vielä pitkään tämän jälkeen, miten hyvää ruoka oli. Olisin voinut nuolla ne lautaset.