Parasta tällä hetkellä.

Tämä tyttö on tällä hetkellä yhtä hymyä. Asiat, joita olen viime aikoina stressannut kovastikin, ovat jotenkin hassusti itsestään loksahtaneet paikalleen. Eilen vetäisin viimeisen vedon tauluihini, taulut tulevaa taidenäyttelyäni varten ovat siis valmiit. Yksi taulu tosin hieman mietityttää, en tiedä onko se vielä niin valmis, kuin haluaisin sen olevan. Saatan sitä ihan pikkuisen vielä jatkaa, ehkä...

Arki rullaa omalla painollaan, jotenkin on vaan kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Ehkä olen oppinut olemaan stressaamatta pikkuisista asioista. Viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa hieman "promokuvia". Niin, että voisiko joku taikoa minusta kuvattavan näköisen...? :) Taulut pitäisi myös kuvata ja ne kyllä vaativat hyvän luonnonvalon, saa nähdä miten harmaa viikonloppu on. Saatan laittaa tännekin muutaman vilauksen töistäni. Osaan tauluista minulle on jopa tullut henkilökohtainen suhde. Heh, siis oikeasti. Kun maalaan, kaikki muu sulkeutuu ulkopuolelle. Vaikka ympärillä on ääniä ja minulle jutellaan, niin en kuule mitään. Mietin omia juttujani. Jälkeenpäin katson taulua ja hymyilen, koska olen miettinyt jotain tiettyä asiaa maalatessani jotain tiettyä kohtaa taulusta.

Mutta, mikä muu on parasta tällä hetkellä? No rakkaan mieheni valmistamat perunat. Voisin elää näillä. Perunat on itse poimittu, voisiko sanoa, että luomu sellaisia. En ymmärrä miten mieheni tekee nämä, mutta ne ovat vaan niin parhaita. Kuori on rapea ja paksu ja sisus täydellisen pehmeää, pinnalla maistuu Nizzasta ostamamme provencen yrttisekoitus. Kinuan näitä perunoita viikottain ja ylijääneitä puolikkaita napsin pelliltä pitkin iltaa. Itse tuskin osaan edes tehdä näitä, en viitsi edes yrittää. Onni on kokkaava mies. Nyt minua naurattaa, että kerron tässä tauluistani ja perunoista. No, ehkä olen sopivasti sekaisin. Pian laittelen tänne infoa koskien näyttelyäni, jänskättäääää!