Verannan budjettisisustus.

Tervetuloa meille! Tässäpä meidän talomme käyntikortti, veranta. Verannan sisustus sai alkunsa meidän tumman viininpunaisesta ulko-ovesta. Viininpunainen ei ole minun lemppariväri, ei ollenkaan. Ajattelin taas, että mitä et voi peittää korosta, joten verannan "punainenlanka" löytyi melko helposti. 

Veranta on todellinen budjettitoteutus (kuten moni muukin asia meillä, heh). Korituolit ja pöytä kustansivat pyöreät 0 euroa, toisen roska, toisen aarre vai miten se meni. Harmaa matto on tuotu meidän vanhan asunnon lasitetulta parvekkeelta, leikkasin sen sopivaksi ulko-oven ja eteiseen vievän oven väliin. Viininpunainen "itämainen" matto oli ennen meidän vanhan asunnon eteisessä. Harmaat istuintyynyt ovat kesäkalusteiden tyynyjä, jotka otin hyötykäyttöön nyt talven ajaksi.

Julisteen kehykset ja harmaat ruukut ovat uusia hankintoja, muuten kaikki on toteutettu olemassa olevilla esineillä. Nuo ruukut muuten löysin puoleen hintaan, joten ei niillekään montaa euroa jäänyt hintaa. Tuo juliste on minulle rakas ja se on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta. Kerran sain sen seinälle, mutta se tuli kehyksineen päivineen rytinällä alas. Sen jälkeen olen säilyttänyt sitä rullalla ja vihdoin löysin sille sopivan paikan. Sävythän siinä ovat mitä mainioimmat ajatellen verannan muuta sisustusta, miten sattuikaan! Verhot tosiaan saavat olla paikallaan kevääseen saakka, sitten ehkä vaihdan ne yksivärisiin.

Voi että, en malta odottaa kevättä, kun aurinko alkaa lämmittämään. Voi iltapäiväkahvi (minttukaakao) maistua aika makoisalta näissä tuoleissa! Kevääksi ajattelin hankkia tuoleille lampaantaljat. Eikö olisi aika kivat? Ensi kesänä meinasin käsitellä nuo korituolit jollain sävytteellä, joku kuultoharmaa voisi olla aika kiva tai tiedä vaikka hurjaannun ja maalaan ne mustaksi! Saa nähdä.

Tiedän, että veranta on aika mummolamainen, mutta niinhän meidän talokin on :) Ja toisaalta, kun muuttaa 55,5 neliön kaksiosta kolme kertaa isompaan taloon, niin on vaan pakko tehdä joissain asioissa kompromisseja ja vähän miettiä hankintojen hintojakin. Tämä nyt on tällainen edullinen ja väliaikainen versio, mennään tällä nyt toistaiseksi...

Onko ihan mauton ja vanhanaikainen vai ihan jeesjees?

Suloista sunnuntaita!

Verannalla.

Vähän REALITYA kehiin! :) Vanhassa talossa vanhan talon tavalla. Tässäpä muutama kuva viileästä verannastamme.

Muuton aikana ja sen jälkeen verannalle kulkeutui kaikenlaista roinaa. Onhan se todella kätevä tila säilyttää tavaraa, mitä ei tarvitse ihan koko ajan tai mille ei ole vielä löytynyt paikkaa. 

Laitoin kuitenkin hihat, tarkemmin taikasienen heilumaan ja kävin tuon lautalattian kimppuun. Edellinen asukas varoitteli, että kannattaa maalata lattia uudestaan, sen verran huonossa kunnossa se kuulemma on. No, minä pesin sen ja nyt se on kuin uusi. Sininen matto meni vaihtoon tai oikeastaan siihenkin löysin kierrätettävän ratkaisun. Vaikutti siltä, että mattoa ei oltu ihan hetkeen siirrelty, sen verran löytyi hiekkaa ja pölyä alta, ptyhyi. Verhot jäivät edelliseltä asukkaalta, ne ovat joskus teetätetty tähän tilaan, joten en usko, että lähden niitä tänä syksynä uusimaan. Jos ensi kevään ikkunanpesu-urakan yhteydessä päivittäisi nuo verhotkin, katsellaan.

Tällainen verantamme oli siis perusteellisen pesun jälkeen. Tämä tila on melko hankala "sisustaa" varsinkin, kun tulevana talvena se toimii meillä toisena jääkaappina. Ensi kevättä ja kesää ajatellen, haluan tänne jonkin kapean pöydän istutuksia varten. Veranta kuitenkin lämpenee mukavasti auringon paistaessa, joten yrtit varmasti itäisivät mukavasti. Sellainen kevään ensimmäinen kasvihuone :) Kyllä minä jo jotain tänne ideoin. Lähinnä kunhan päästään talven yli -ratkaisuja. Niistä seuraavaksi!

Perjantaina...

Mitä teidän perjantai-iltaan kuuluu? Muuta kuin "Vain elämää"? 

Napsaisin pihalta viimeiset daaliat (?) maljakkoon talvikukkien tieltä. Olkoot ne sitten minun perjantaikukat. Huomenna pääsen järjestelemään olohuonetta vähän enemmän meidän näköiseksemme. Möin nimittäin meidän sohvan ja se lähtee uusille omistajille heti huomenna... Saa nähdä miten autio meidän olkkari onkaan ilman sohvaa.

No ei, minähän olin kaukaa viisas ja kävin hakemassa varastosta yhden vanhan sohvan, jota olen odotellut verhoiltavaksi jo muutaman kuukauden ajan. Nohevana tyttönä verhoilin sen uudelleen yön pimeinä tunteina ja nyt se on valmis. Tuolla se odottelee pääsyä paikalleen. Pitääkin laittaa kuvia millaisesta kaunottaresta on kyse. Sen verran voin paljastaa, että sen väri oli ennen turkoosi. Heh.

Minun pitäisi varmaankin laittaa verhoomo pystyyn, sen verran olen haalinut uudistettavia huonekaluja ympärilleni. Niin ja ompelinhan minä tässä sivussa lepakkotuolillekin uudet vaatteet, ihan kun ei olisi muuta tekemistä...! Se on menoa, kun inspiraatio iskee.... 

Mutta, ihanaa viikonloppua! Minulla on vielä yksi osa kertomatta Espanjan reissustamme. Jospa saisin sen huomiseksi tännekin teidän luettavaksi... :)

Lämmittelyä.

Juhlimme suvun voimin viime viikon syntymäpäiviä Espanjan aurinkorannikolla ja palasimme reissusta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntai oli mitä ihanin syyspäivä, aurinko paistoi ja lämmittikin vielä hivenen! Suunnittelin alkuviikosta kerääväni loput luumut parempaan talteen ja vaihtavani terassin samettiruusut vihdoin callunoihin. No kuinkas sitten kävikään…

Lunta, räntää, märkää ja kylmä.

Oli muuten aika haastavaa kerätä räntäsateessa sormet jäässä luumuja… terassia koristaa edelleen menneen kesän kukat. Kyllähän tämä oli tiedossa, että ei äärettömän kaunis ja lämmin syksy voi jatkua ikuisesti, mutta hei, hieman armoa. Olen palellut kaksi päivää. Töissä paleltaa, kotona paleltaa, autossa paleltaa, kaupassa paleltaa, villasukat ovat liimautuneet jalkoihini ja teekuppi on integroitu käteeni. Tuo Espanjan lämpö sai tämän äkillisen ”syksyn” tulemisen tuntumaan jotenkin rajummalta kuin onkaan.

Onneksi meillä on takka, varaava vielä. Mies on lämmitellyt sitä iltaisin ja itse olen jostain syystä viihtynyt sen edessä. Eilen illalla mm. verhoilin vanhoja tuolejani takan edessä, silloin ei paleltanut. Takka on ilmeisesti Kermasaven mallistoa, en ole asiasta ihan varma. Varaava se tosiaan on ja nyt kun mieheni on perehtynyt takan lämmittämisen saloihin, otamme siitä kaiken hyödyn irti. Takan käyttöä tukemaan meille on myös tulossa ilmalämpöpumppu (rumahan se on, mutta minkäs teet…).

Mutta, positiivisuutta kehiin! Loppuviikosta on jo parempi keli ja pääsen vihdoin päivittämään kukkaruukutkin talvisempaan suuntaan. Kivaa keskiviikkoa sinulle, toivottavasti olet säästynyt räntäsateelta…

Voi jos osaisit kertoa tarinasi...

Talomme yläkerta on otettu käyttöön parisen vuotta sitten. Yläkerrasta löytyy kaksi suurta makuuhuonetta, vaatehuone, kylpyhuone/wc sekä ns. kylmätila, eli lattian ja katon välinen pieni varasto. Varastossa on kätevä säilyttää kaikkea sellaista, mitä harvemmin tarvitsee.

Sieltä löysin tämän aarteen. Tuoli nökötti yksinään vintin perukalla, maalit lohjenneena, pölyn peitossa. Kaivoin tuolin esiin, toin samalla sen mukana pari hämähäkkiä makkariin. Pyyhkäisin pölyt sen pinnalta ja ajattelin, että tämähän on ihan kehityskelpoinen yksilö. Maalipintaa pitäisi vielä hieman kuluttaa, ehkä jopa maalata, mutta en ole vielä ehtinyt. En tiedä tuolin ikää, mutta tukevaa tekoa se on ja se palvelee nykyään minun yöpöytänäni. Ainakin toistaiseksi. Ihan naurattaa miten minusta on tullut näin "huoleton". Normaalisti en ikinä ole ajatellut, että "tämä on nyt väliaikaisesti tässä" tai "teen tämän, kun ehdin". Ehkä minuun on tarttunut kevyesti sellainen maalainen, stressitön ajattelutapa. Mehän kun emme oikeasti edes asu maalla. Tämä paikka nyt vain sattuu tuntumaan siltä, vaikka keskustan hulina on ihan pienen matkan päässä. Heh. Olen muuten varma, että yksi päivä haistoin lehmänlannan...

Rantasauna.

Kun ensimmäisen kerran kävin tässä talossa, ihastuin lievästi. Niin. En halunnut myöntää sitä iselleni, että tässä se nyt on. Yritin vaientaa mieleni. Ei tällaista, ei me haluta vanhaa taloa. Ei. Ei. Ei. Ajatusta kypsyteltiin. Emme uskaltaneet innostua. Ajatukset muuttuivat. Entä jos emme saakaan taloa? Hiljalleen uskalsin antaa itselleni luvan rakastua. Tämä ihana, vanha rantasauna oli yksi syy, miksi suorastaan lankesin tähän taloon ja tähän paikkaan. 

Rantasauna on vanha, sen maalipinta lohkeilee ja muutama lauta vaatii uusimista. Positiivisinta tässä on se, että katto ei vuoda. Kyseessä on vanha huopakatto, joten se kyllä vaatii uudet pellit päällensä. Saunaan pitää hankkia uusi kiuas ja pata, lauteetkin pitää uusia. Maalipinta pitää päivittää talon kanssa saman sävyiseksi. Onhan siinä tekemistä, mutta voiko olla hienompaa, kuin jouluna käydä saunomassa omassa rantasaunassa? Tänä jouluna se jää tekemättä, koska päätimme aloittaa saunan remontoinnin ensi keväänä. Että remonttitaitoiset kaverini hoi, keväällä olisi talkoot tiedossa.

Mainitsinko jo, että saunan pukuhuoneessa on vaaleanpunaiset penkit...

No sehän on...

Talomme on rakennettu 1952, johon on tehty täydellinen remontti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ostimme siis valmiin paketin remonttien osalta, joten aika helpolla olemme päässeet. Taloon kuuluu vanha rantasauna/varasto (odottaa remonttia, jes jes), jonka kaikkia huoneita en ostohetkellä käynyt edes läpi. Rakennus on täynnä rakennusjätettä, listoja, paneeleita sekä edellisen asukkaan tavaraakin löytyy vielä jonkin verran. En tiedä mikä tarkoitus tällä rakennuksella on alunperin ollut, koska huoneita on useampi, vanha huussin paikkakin löytyy. Luulen, että tämä rakennus on vanhempi, kuin 50-luvulla rakennettu talomme. Talon vanhojen papereiden mukaan tontilla on kuitenkin joskus ollut ihan oikea tila sikaloineen päivineen.

En ajatellut, että teen piharakennuksesta mitään sen ihmeellisempiä löytöjä, koska ajattelin, että kaikki vanha on hävitetty jo aikapäivää sitten. Onneksi näin ei ollut... Eilen kyselinkin, että arvaatteko mikä kuvassa oleva esine on. Se on vanha mankeli. Aika symppis minusta...

Löytö.

 Arvatkaapas mikä tämä on?

Pintaa, pintaa... Keittiön minimakeover.

Niin kun kerroin aikaisemmin, päivitimme hieman keittiömme (ja itseasiassa koko kerroksen) sävymaailmaa. Keittiössä kaikki seinät olivat tapetoitu, muuri oli beigen sävyinen ja hellan takana valkoista mosaiikkilaattaa. Näistä muutoksen kohteiksi pääsivät tapetoidut seinät sekä muuri.

Hetken mietittyämme, päädyimme maalaamaan muurin vaaleanharmaaksi, kolme seinää maalasimme valkoiseksi ja tapetoimme yhden seinän. Ajattelimme ensin repiä vanhat tapetit pois ja tasoittaa sekä maalata seinät. Muutaman keskustelun jälkeen päädyimme kuitenkin kokeilemaan tapetin päälle maalaamista. Moni ei tätä suositellut, mutta yllätykseksemme lopputulos on erittäin siisti!

Seiniin päätyi kolme kerrosta Tikkurilan Harmony -maalia, sävyssä Paperi. Otin sävyn tapetin pohjasävyn mukaan, mutta harmikseni sävy näytti alkuun hieman liian vaalealta. Nyt kun tapetti on paikallaan, sävy onkin juuri oikea. Muuri itsessään ei juurikaan lämpene, joten sama Harmony-maali kävi myös siihen. Sävyksi valikoitui Valamo, joka osoittautuikin "täydelliseksi harmaaksi".

Entäs se tapetti? Instagramissa annoinkin hieman vinkkiä tapetin suhteen: no se mielikuvitukseton Woods. 

Vaikka tätä kuosia on näkynyt joka puolella, en ole vieläkään kyllästynyt siihen. Halusin myös tapetin, joka on talon hengen "arvoinen" eli 50-luvulla suunniteltu. Tapetti näkyy ensimmäisenä eteisestämme, joten tämä seikka vaikutti myös lopulliseen valintaani.

Aamuisin tassutelen alakertaan villasukissani, napsautan aamukahvit tulille, aukaisen sälekaihtimet ja huokaisen, miten kaunis keittiö meillä on. Eikö se kerro siitä, että valintamme ovat varsin onnistuneet...?

Bye bye beige.

Etsiessämme taloa, yhtenä ehtona oli AVOKEITTIÖ. No, joistain asioista (aika monestakin...) joustimme ja tämä oli niistä yksi. Joskus sitä vaan täytyy taipua, joustaa ja hyväksyä, että aina ei voi saada kaikkea haluamaansa. Silloin ajattelumaailmaa pitää muuttaa positiiviseksi ja ajatella mitä kaikkea muuta hyvää saa. Kuten kauniin talon kauniilla paikalla!

Keittiö on remontoitu noin pari vuotta sitten. Hetken kun tutustuimme toisiimme huomasimme, että keittiö on varsin toimiva ja se ei kaivannut sen suurempia remontteja. Kaappien ulkonäkö miellytti, kodinkoneet toimivat ja muutenkin kokonaisuus oli minusta hyvällä maulla tehty, miksi siis purkamaan toimivaa

Olen ristinyt talossamme olevan värimaailman "beigeksi langaksi". Keski- ja yläkerroksessa tämä paperipussin ruskea sävy toistuu vessoissa, kylpyhuoneessa, makuuhuoneissa, keittiössä, olohuoneessa, työhuoneessa ja eteisessä. Olen jossain kohdin tehnyt kompromisseja värien suhteen ja ajatellut "Mitä et voi peittää, korosta." Keittiön osalta en kuitenkaan näin tehnyt. Tapetti oli ihan kiva joo, mutta halusin raikkautta, keveyttä ja valoisuutta. Vanha tapetti teki yleisilmeestä jotenkin nuhjuisen. Myöskään vihreä ei kuulu suosikkeihini 2000-luvun limen vihreän kauden jälkeen. Tosin luin juuri, että vihreä on tekemässä paluuta. No minä en muutenkaan ole kovin trendikäs, saati kotini...

Nämä ovat siis niitä ennen kuvia. Nyt kun katselen näitä kuvia, niin olen erittäin tyytyväinen millaisiin ratkaisuihin päädyimme. Niistä lisää myöhemmin.

Hetkessä.

Hommaa on vaikka muille jakaa, varsinkin pihalla. Siivotakin pitäisi, taas. Miten koivunsiemeniä voi olla joka ikisessä nurkassa? Terassi pitäisi lakaista, niin joo, sieltähän ne koivunsiemenet kulkeutuvat. Perennatkin vaatisivat huomiotani. Ikkunatkin ovat melko likaiset. Ihan sama. Minä hymyilen ja kävelen kahvikuppini kanssa ympäri taloa villasukissani. Lattiat narisevat. Täällä on kaikki vielä hieman vaiheessa. Tuoltakin puuttuu listan pätkä, tuohon voisi ehkä sutaista maalia. Talossa kaikuu. Ei ole huonekaluja jokaiseen huoneeseen. Melko minimalistista.

Mutta...

Tämä talo on ihana. Tämä on vanha. Tämä ei ole missään tapauksessa trendikäs. Ei uusi ja kiiltävä. Ei siloiteltu. Ei liian viimeistelty. En edes halua sellaista. Tämä on koti. Tuntuukin jo siltä. Hiljalleen...

Ihanaa viikonloppua! :)

Ai minusta puutarhuri?

Löysin pihalta luumupuun. Kertokaahan mitä ihmettä minä näille teen? Pitääkö ne kerätä hieman raakana ja kypsyttää sisällä vai keräänkö minä ne kypsänä? Tiedän, että syötyä nämä kyllä tulevat ja kai nämä nyt jonkun aikaa säilyvät viileässä? 

Voi että, kun minulla on niin avuton olo näiden pihajuttujen suhteen. Ihan ärsyttää. Pitää varmaan kiltisti käydä kirjastossa ja aloittaa uuden opiskelu. Netistä olen kyllä etsinyt vinkkejä. Ehkäpä minä keväällä olen jo paljon viisaampi.

Kaikki on vinksin vonksin.

 Mietin pitkään, kuinka aloittaisin purkamaan viimeisen viikon tapahtumia. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella väsyttäviä. Ensin pakkasin, siivosin, pakkasin, siivosin, myin tavaraa, pakkasin ja lopulta muutimme. Tästä jatkumona kolme kertaa suuremman asunnon siivoaminen, joka ei ollutkaan ihan yhdessä illassa tehty. Tavaroiden purkaminen siinä sivussa puhtaisiin kaappeihin huone kerrallaan ja tähän perään vielä pieni pintaremontti. Reilussa viikossa olen siis siivonnut, purkanut, järjestellyt ja tehnyt mieheni kanssa yhden kerroksen verran remonttia. En muista, milloin olen syönyt viimeksi lämmintä ruokaa, saati nukkunut yli 6 tuntia. Noh, itseäni saan syyttää ja malttamatonta luonnettani. Välillä siivouksen lomassa kävin jopa haravoimassa omenapuiden alta mädät omenat pois, jotka houkuttelivat harakoita ja siinä sivussa leikattiin mieheni kanssa rannasta villintyneet lepät pois. Kävin myös kurkkimassa rantarakennuksen läpi, josko sieltä olisi löytynyt aarteita, löytyihän sieltä... ;)

Olen siis melko väsynyt, mutta niin O-N-N-E-L-L-I-N-E-N. Vatsan pohjassa on kiva kutina ja en malta odottaa, että pääsen sisustamaan kotiamme. Hiljalleen ja maltillahan se pitäisi tehdä, mutta kun tuo kärsivällisyys ei oikein ole toinen nimeni.

Tällä hetkellä olen siis erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että kodissamme pystyy asumaan, eikä mitään suurempaa remonttia ole käynnissä. Minusta ei kyllä olisi siihen. Nostan myös hattua teille kaikille, jotka olette rakentaneet talon! Huh...

Tavarat edelleen hakevat paikkaansa, pitäisi tehdä erilaisia hankintoja, pari sohvaa odottaa uutta verhoilua, entinenkin pitäisi myydä, verhoja en edes uskalla ajatella,  lasiveranta pitäisi siivota, ikkunat pestä, piha leikata + kaikki pikku sälä, mikä pitäisi korjata, listoja puuttuu, keittiön kaappeja järjestellä, ai niin, joko mainitsin tuon pihan...?

Puuh. Pikku hiljaa, joo joo.

Uusi koti.

Niin kuin aikaisemmin kerroin tässä postauksessa, syksyni tulee olemaan todella erilainen. Minun täytyy opetella paljon uusia asioita aina remontoinnista ja talon huoltamisesta, puutarhan hoitoon. Uusi kotimme on onneksi jo remontoitu "lattiasta kattoon", joten pientä värien päivitystä suurempaa remonttia ei onneksi ole tiedossa. Hieman uutta tapettia pintaan ja tiedän, että uusi kotimme alkaa näyttämään hiljalleen omalta. Tai no, ehkä ajattelen liian positiivisesti, ainahan talossa on jotain pientä laitettavaa ja näitä fiksailuja tulee vielä varmasti eteen.

Olen päässäni remontoinut kotiamme valmiiksi, joten osaan kuvitella miltä meillä piakkoin näyttää. Tai no piakkoin, ööö... hiljalleen on ehkä parempi sana. Blogini suunta tulee pysymään onneksi melko samana tämän minulle suuren muutoksen myötä. Taulujen maalaamista, ompelemista, huonekalujen verhoilua, DIY -vinkkejä ja kokkailua en lopeta, vaan näitä tulen harrastamaan tulevaisuudessa paljon enemmän. Saan nimittäin oman työhuoneen vai pitäisikö puhua ateljeesta? :) (Minusta minun pitäisi hommata ateljeehen viinikaappi, eikö?)

Toivottavasti pysyt mukanani ja nautit blogistani vastaisuudessakin, koska minulla on niin kivoja juttuja sinulle kerrottavana ja näytettävänä. Tiedossa ainakin pientä pintaremonttia ja onhan meillä tuo idyllinen rantasaunakin laitettavana, sen remontti siirtyy kyllä tässä kaiken hässäkän keskellä ensi kevääseen.

En vieläkään meinaa uskoa, että meillä on talo! Tämä iskee tajuntaan luultavasti silloin, kun kannan ensimmäiset muuttolaatikot ja entinen vuokra-asunto on siivottu ja tyhjä... Tai viimeistään silloin, kun ensimmäinen talvipakkasten jälkeinen sähkölasku tipahtaa postiluukusta...

Anteeksi näiden kuvien huono laatu. Otin nämä kuvat puhelimella joskus kesällä, kun tämä koko projekti sai ensimmäisen alkusysäyksen...