Siellä ne nyt komeilevat, sarvet. Eikö ole aika röyhkeät? :) Minua ihan naurattaa, koska ne jotka tuntevat meitä yhtään, tietävät että kumpikaan meistä ei voi sietää mitään metsästykseen liittyvää. Eli ne jotka eivät tunne, saattavat kysyä, että ammuitko ihan itse? No en, hyi! :) Mieheni halusi sarvet tuollaiseen puulätkään kiinni ja olohuoneen seinälle. Minä halusin ne mahdollisimman lähelle takkaa, joten yhteistuumin ruuvattiin sarvet seinään. Näin meillä hommat etenee, tiiminä.
Täällä oli alkuviikosta hieman kaamosväsymystä ilmassa tai jos rehellisiä ollaan, niin uneliaaseen olotilaan saattoi vaikuttaa Helsingissä vietetyt synttärit. Pyörähdettiin ihan kokonainen yö etelässä ja täytyy myöntää, että kyllä se vanhuus alkaa painaa, kun ei näistä bileistä enää toivu entiseen tahtiin... ;)
Tulevana viikonloppuna onkin seuraavat syntymäpäivät tiedossa. Eilen viimeksi soiteltiin sankarin kanssa ja hän totesi, että "Eihän tässä ole hassumpi olla, vaikka ikää onkin jo yhdeksän ja nolla." Mummini täyttää 90-vuotta ja päätimme yhdessä siskoni kanssa järjestää pienimuotoiset juhlat. Hyvää ruokaa, rakkaimmat pöydän ympärillä ja tietysti täytekakku, ei kai sitä muuta tarvitse.
Pientä stressiä kyllä pukkaa, koska joukkoon mahtuu erikoisruokavalioita ja olenkin tässä pari viikkoa suunnitellut gluteenittomia ruokia. Päätin, että teen sellaisia ruokia ja leipomuksia, joita kaikki voivat syödä huoletta. Pitäkää peukkuja, en ole ikinä leiponut mitään gluteenittomista jauhoista. Mummikin oli kantanut kortensa kekoon ja hän kertoi leiponeensa gluteenittomia Hanna-tädin kakkuja. Eikö ole hellyyttävää? Minun rakas 90-vuotias mummini jaksaa vielä opetella uusia asioita, en kestä, snif. :) Jos mummini onnistui leipomuksissa, niin kai minunkin pitäisi...? Kääk.
Täällä oli alkuviikosta hieman kaamosväsymystä ilmassa tai jos rehellisiä ollaan, niin uneliaaseen olotilaan saattoi vaikuttaa Helsingissä vietetyt synttärit. Pyörähdettiin ihan kokonainen yö etelässä ja täytyy myöntää, että kyllä se vanhuus alkaa painaa, kun ei näistä bileistä enää toivu entiseen tahtiin... ;)
Tulevana viikonloppuna onkin seuraavat syntymäpäivät tiedossa. Eilen viimeksi soiteltiin sankarin kanssa ja hän totesi, että "Eihän tässä ole hassumpi olla, vaikka ikää onkin jo yhdeksän ja nolla." Mummini täyttää 90-vuotta ja päätimme yhdessä siskoni kanssa järjestää pienimuotoiset juhlat. Hyvää ruokaa, rakkaimmat pöydän ympärillä ja tietysti täytekakku, ei kai sitä muuta tarvitse.
Pientä stressiä kyllä pukkaa, koska joukkoon mahtuu erikoisruokavalioita ja olenkin tässä pari viikkoa suunnitellut gluteenittomia ruokia. Päätin, että teen sellaisia ruokia ja leipomuksia, joita kaikki voivat syödä huoletta. Pitäkää peukkuja, en ole ikinä leiponut mitään gluteenittomista jauhoista. Mummikin oli kantanut kortensa kekoon ja hän kertoi leiponeensa gluteenittomia Hanna-tädin kakkuja. Eikö ole hellyyttävää? Minun rakas 90-vuotias mummini jaksaa vielä opetella uusia asioita, en kestä, snif. :) Jos mummini onnistui leipomuksissa, niin kai minunkin pitäisi...? Kääk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti