Joutsenet.

Toukokuinen, helteen jälkeinen kesäyö. On uskomattoman lämmin. Aurinko on jo laskenut ja hämärä alkaa hiipiä hiljalleen seuraksi. Istuskelen saunan jälkeen laiturilla hiljaisuuden ympäröimänä. Lokit kirkuvat jossain kaukana, vesikirput hyppivät ja pikkukalat muodostavat renkaita veden pintaan. Uskomaton rauha ja hiljaisuus. Vedän syvään henkeä, suljen silmät ja tuulen vire sekoittaa hiuksiani. Mietin, että kuinka saisin vietyä tämän tunteen mukanani pitkän talven läpi. Muistaisin, miltä kesä tuoksuu ja miltä rauhallisuus tuntuu, kun tarvon marraskuisessa pimeydessä läpi loskaisten katujen.

Sitten saan seuraksi kaksi joutsenta. Kahta seuraa myös kolmas. Lopulta ohitseni lipuu kuusi joutsenta. Mieheni toteaa, että tämän kokee vain kerran elämässä. Niin se varmasi on, melko ainutkertaista. On taas jotain, mitä muistella talvella. Tajusin muuten tässä, että nythän on virallisesti KESÄ! Nyt täytyy muistaa nauttia tästä kesän parhaasta ajasta.

Ps. Minulle tulee aina joutsenista mieleen PMMP:n Joutsenet. Aika melankolinen ja talvinen kappale, mutta silti pidän siitä. Tähän Joutsenet -kappaleeseen liittyy yksi hassu tarina. Silloin, kun tämä kappale tuli, oli pinnalla myös "kahden biisin bändi" Kaksio. Sisareni jostain syystä sekoitti nämä kaksi ja sanoi minulle kerran, että se Kaksion Lokit on kyllä hyvä kappale. Että terkkuja vaan rakkaalle siskolle! :)