Halusimme kokeilla kokata ankkaa. Olen syönyt ensimmäisen kerran ankkaa, tarkemmin ankanrintaa, Tallinnassa Le Bonaparte -ravintolassa. Siellä ankka oli harmikseni sitkeää, en pitänyt. Toisen kerran söin ankkaa Prahassa, todella edullisessa lounasravintolassa. Siellä ankka olikin siivottava itse, eli lautasellani lepäsi puolikas lintu nahkoineen päivineen... No ei nyt ihan, mutta lihat perattiin luista, lintu oli ilmeisesti kypsennetty keittämällä. Liha oli mehevää, mutta en mitenkään kokenut kulinaristista nautintoa. Kolmannen kerran maistoin ankkaa Nizzassa mieheni annoksesta. Se oli hyvää, tosin, ranskassa en syönyt kertaakaan "huonoa" ruokaa (tai sanotaanko näin, että ravintola valintamme olivat onnistuneita). Näiden kokemusten jälkeen suhtauduin hieman epäilevästi kyseiseen lintuun. Päätin kuitenkin antaa vielä yhden mahdollisuuden...
Tällä kertaa ostimme ankanrintafileen pakastettuna, paikallisesta perhemarketista. Teimme kaikkien sääntöjen mukaan ja laitoimme ankan nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle. Paistettiin molemmin puolin ehkä noin 3 minuuttia? ja tämän jälkeen laitettiin ankanrinta uuniin paistomittari kyljessä, kunnes sisälämpötila oli 52 astetta. Lisäkkeeksi tehtiin peruna-papupaistosta, jonka päälle vuoltiin muutama parmesaanilastu. Kastikkeena toimi punaviinikastike, joka keiteltiin kokoon edellisen illan punaviinipullon jämistä.
No, mitä pidin ankasta?
Ankanrasvan "käry" aiheutti minussa vilunväristyksiä. Se on minulle jostain syystä melko vastenmielinen tuoksu. Tämä nyt voi olla minun päänsisäinen juttu, koska saan vilunväristyksiä kaikesta eläimen rasvaan liittyvästä asiasta. Tässä vaiheessa mietin, että saankohan koko ankkaa alas. Koottuamme annoksemme maistelin ankkaa ja hyvää se oli, mutta en taida valmistaa toista kertaa. Ehkä se, että teimme "perus" reseptillä, ilman sen suurempi kikkailuja, "perus" raaka-aineista, "perus" kastikkeella (joka oli muuten taas kerran onnistunut ja huisin hyvää) oli syy siihen, että en kokenut tälläkään kertaa kulinaristista nautintoa. No, seuraavalla kerralla kun kokeillaan jotain uutta, niin se ei ole ainakaan ankkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti