Kesän muistoja taas. Mökin lähistöllä on saari, jonka toista puolta kehystää mielettömän hieno kallio. Tuon kallion päälle kun kiipeää, olo on, kuin olisit Lapissa. Luonto on hyvin karua ja näkymä järven ylle on upea. Kesällä me soutelemme paljon. Välillä minä olen uistelija, välillä valokuvaaja, välillä taas nostan katiskan järvestä. Soutamaan olen surkea, kai sitäkin voisi harjoitella. Hyvää treenihän se olisi yläkropalle, kun kävisi muutaman kerran järveä edestakaisin soutelemassa... Siinäpä olisikin ensi kesän haaste, oppia soutamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti