Ostin elämäni ensimmäisen myskikurpitsan (eli butternut -kurpitsan). Mietin, mitä kaikkea siitä voisi tehdä. Kurpitsakeitto, kurpitsapannukakku, kurpitsapasta, kurpitsarisotto... löytyihän näitä vaihtoehtoja ja tietysti tylsänä (sekä haluan-onnistua-varmasti) päädyin turvalliseen ratkaisuun, paahdettuun kurpitsaan. Kurpitsa meni uuniin paahtumaan kokonaisen broilerin kaveriksi. Lämmin kurpitsa tarjoiltiin rucolapediltä, jonka seuraksi pääsi pannulla paahdettuja pähkinöitä sekä öljypohjainen kastike, johon laitoin ainakin siirappia, soijaa, valkoviinietikkaa sekä cayennenpippuria, mustapippurin lisäksi. Tein myös jo hyväksi havaitsemaa, itse kehiteltyä "vuohenjuustolevitettä" (olen tehnyt aikaisemminkin) sekä paahdettuja ruisnappeja. Miksi ruisnappeja? No, niitä nyt sattui sopivasti olemaan, sopivan kuivahtaneena. Tuo kokonainen broileri on sellainen, että sitä on todella vaikea saada epäonnistumaan, lopputulos on aina mehevä. Toinen osapuoli siivoaa itselleen siipi- ja koipipalat, minä tyydyn mielelläni rintapalaan. Onkohan tämä nyt sitä hieman parempaa arkiruokaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti