Bremen: Schnoor ja Schlachte

Jatkan vielä jouluisia muisteluitani. Aikaisemmin kerroinkin matkastamme Bremeniin ja tässä vielä pari "kohdetta", joissa suosittelen käymään. Joulumarkkinat ylettyivät aina Weser-joen rantakadulle, Schlachtelle. Markkinoilla oli teemana keskiaika ja tunnelman kyllä saattoi aistia monin tavoin. Markkinoilla tarjoiltiin kojuista keskiaikaista ruokaa, paikalla oli paljon käsityöläisiä myymässä tuotteittaan, oli tulen nielentää sekä musikaalisia esityksiä.

 Toinen näkemisen arvoinen kaupunginosa on Schnoor. Schnoor on ihana pieni, vanhin kaupunginosa, joka on täynnä 1500 ja 1600-luvun rakennuksia. Varsinkin jouluna talot olivat aivan ihastuttavasti valaistu. Schnoorissa on paljon pikku putiikkeja ja kesällä se on varmasti vielä eläväisempi! Putiikeissa oli runsaasti valintaa, oli kauniita paikallisia käsitöitä, peltileluja, sisustuskauppoja... Schnoorissa oli myös useita pubeja, kahviloita ja ravintoloita ja hintataso oli edullisempi, kuin keskustan alueella.  

Suosittelen kävelemään ja kahvittelemaan Schnoorin alueella ainakin yhden päivän ajan ja ihastelemaan sen kauneutta.

 

I keep remembering our Christmas trip to Bremen. Here is couple places which I recommend to visit. Christmas market reached at the Weser River promenade, the Schlacht. There were a theme of the middle ages and the atmosphere really could sense in many ways. The market stands served medieval food, there were lot of artisans selling their products as well musical performances.

Another worth seeing is the Schnoor district. Schnoor is a wonderful little, the oldest neighborhood that is filled with 1500 and 1600 -century buildings. Especially at Christmas time houses were nicely lighted. Schnoor is full of little boutiques and I think that in the summer  it is certainly still more lively! Boutiques had plenty of choices, there were beautiful local crafts, tin toys, home decor shops... There were also a number of pubs, cafes and restaurants and the price was cheaper than the downtown area.

I recommend take a walk and have some coffee at Schnoor area, at least for one day. It´s beautiful place!

DIY - seinäkello

Huomasin, että en olekaan hetkeen kirjoitellut mitään DIY-juttuja. No, tässäpä tulee yksi helppo idea. Ideahan tässä on hieman "so last season", mutta minäkin olen aika "so last season", niin mikäpäs tässä jatkaa samalla linjalla.

Meidän (entinen) keittiön seinäkello ei mielestäni ollut mikään kovin kaunis. Se oli kuitenkin toimiva ja siksi en jaksanut uhrata ajatustakaan vaihtaakseni sen uuteen. Pienten mutkien ja sattumien kautta meille kulkeutui vanha Volgswagenin pölykapseli. Kapseli oli melko ruosteinen, mutta saimme kotikonstein sen riittävän puhtaaksi sitruunalla, ruokasoodalla sekä etikalla. 

 Mieheni porasi (hakkasi parvekkeellamme naulalla ja vasaralla niin, että koko keskusta raikui) pölykapselin keskelle reiän ja asensi vanhasta kellostamme koneiston siihen. Voin kertoa, että jos olet huono uninen, kannattaa miettiä kellon sijaintia tarkasti. Pölykapseli on nimittäin melko hyvä kaikukoppa ja viisarin siirtyminen kuuluu kyllä muutaman huoneen päähän... ;)

I noticed that I have not been writing for a long time of the DIY stuff. Well, here comes one simple, maybe old (I´m old also and so last season... so...) idea. Our (former) kitchen wall clock weren´t beautiful, but it worked well, so I was too lazy to chance it. Small twists and turns one old hubcap appeared to us, so we decided to make a new clock of it. The capsule was pretty rusty, but we cleaned it wit lemon, baking soda and vinegar. My man made a hole for a machinery that we took off our old clock. But if you don´t usually sleep well, you should consider the position of the clock. Hubcap is in fact a pretty good sounding board, you can hear it loud and far... ;)

Galleria julkaistu!

Tulin vinkkaamaan, että lisäsin tuohon yläpalkkiin gallerian tauluistani! Galleria on vielä hieman keskeneräinen, minä ja ohjelma jolla tuon tein, ei oikein vielä ymmärretty toisiamme. Päivittelen lisää tietoja, kunhan yhteisymmärrys löytyy... :)

Mutta mitäs pidät?

Matkakertomus: Bremen

Vaikka kevät tuntuukin olevan pitkällä, niin ajattelin palata reilun vuoden takaiseen jouluun. Niin kun olette varmaan huomanneet, minulla on armoton matkakuume ja olenkin monena iltana yllättänyt itseni selailemassa kuvia menneiltä reissuiltamme. Olen huokaillut ja muistellut huippuja reissujamme. Viimeksi kerroin kesän reissustamme Makedoniaan ja nyt ajattelin kertoa kuinka Saksassa vietetään joulua.

Olimme joulun 2012 Saksassa, Bremenissä. Saksaan saa lentoja melko edullisesti, varsinkin jos tietää selviävänsä hieman rajoitetummalla matkatavaramäärällä. Olimme perillä kuusi päivää, joten pärjäsimme hyvin pelkillä käsimatkatavaroilla. Muutama ostoskin mahtui takaisin tullessa matkalaukkuihimme.

Bremen on vanha satamakaupunki ja sitä halkoo Weser-joki. Bremen oli keskiajalla tärkeä hansakaupunki. Itse tupsahdimme keskelle joulumarkkinoita, joka kulmalla tuoksui pretzelit sekä glühwein ja ihmiset olivat hyvinkin iloisissa tunnelmissa. Itse olin ensimmäistä kertaa Saksassa ja ihastuin kultuuriin heti. Kaikki asiat ovat niin järjestelmällisesti toteutettu, että kaltaiseni perfektionisti nautti kyllä olostaan.

Hotellimme sijaitsi rautatieaseman vastapäätä ja yllätykseksemme saimme todella suuren huoneen ylimmästä kerroksesta kahdella kattoparvekkeella varustettuna. Hotellissa oli myös sauna, jonka lämmöstä nautimme päivittäin. Vierailumme aikana saimme hotellin väeltä joululahjan; huoneemme pöydällä odotti purkillinen hotellin omaa hilloa, joulukortilla varustettuna. Harmiksemme emme saaneet tuotua sitä mukanamme Suomeen juurikin tuon rajoitetun käsimatkatavaramäärän vuoksi.

Mitä me teimme koko joulun? Istuimme kahviloissa, kiertelimme kaupunkia ja teimme ostoksia. Alennusmyynnit olivat nimittäin käynnissä ja merkkivaatteiden alennukset pyörivät 70 prosentin tuntumassa. Mieheni löysi mm. Bossin villakangastakin juurikin tällaisesta alesta. 

Joulu ei ehkä ole paras aika mennä Saksaan, jos haluaa nauttia varsinkin erilaisista ravintoloista sekä ostosmahdollisuuksista. Jouluaattona kaupat olivat todella rajallisesti auki, joulupäivänä kaikki olivat suljettu, samoin suurin osa ravintoloista piti ovansa kiinni jopa kolme päivää. Emme kuitenkaan menneet nälkäisenä nukkumaan vaan aina löytyi avoinna oleva ravintola. Saksassa yleisesti kaikki ostoskeskukset ovat kiinni  sunnuntaisin. Ruoka Saksassa on hyvää, hintataso on Suomea edullisempi. Olutta tietysti suorastaan täytyy juoda. Itse maistoin tyttömäistä vehnäolutta, joka tarjoiltiin pitkästä lasista mansikan sekä pillien (!) kera. Hyvää oli.

Joulumarkkinoiden tunnelma on kyllä kokemisen arvoinen ja nyt Krakovan joulumarkkinatkin nähneenä täytyy myöntää, että kyllä Saksassa meininki oli villimpää. Molemmissa toki oli puolensa. Bremenissä markkinat olivat paljon suuremmat, kuin Krakovassa. En edelleenkään ymmärrä miten suuri alue oli ja milloin olimme milläkin puolella toria. Saksassa joulumarkkinat sulkeutuvat saksalaiseen tapaan jämptisti 24.12. Tämä tarkoitti sitä, että jopa kadun varsilla olevat paahdettujen pähkinöiden myyjät hävisivät kuin taikaiskusta. Myös tori oli seuraavana aamuna siivottu ja markkinoista ei ollut jälkeäkään, ei edes pienen pientä roskaa näkynyt. Krakovassa markkinat ovat avoinna aina tammikuun puolelle, mutta samalla tavalla mulled wine virtasi ja kojussa grillattin maistuvia (ja lihaisia) annoksia.

Bremenissä sijaitsee myös Grimmin satujen soittoniekat-patsas. Aasi-paran kuluneita kavioita oli yksi jos toinen turisti koskettelemassa, itse tyydyin poseeraamaan patsaan vieressä. Kerron vielä seuraavassa postauksessa lisää vierailemisen arvoisesta kaupunginosasta.

Uusi viikko!

Miten sinulla on maanantai käynnistynyt? Oliko unihiekkaa silmissä vai pursusitko energiaa heti aamusta? Minun aamuni oli sekoitus näitä molempia. Aamulla väsytti, mutta mieliala nousi kilpaa auringon kanssa. Olin jostain syystä aikaisin liikenteessä ja mikäs sen ihanampaa, kuin kävellä töihin pikku pakkasessa uusissa Consseissani. Tämä kevät on nyt todellakin saanut mielialani kohenemaan ja ajatukseni ovat itsestään muokkaantuneet positiiviseen suuntaan. Kesää kohti tässä mennään ja minulla on sellainen olo, että tästä kesästä tulee paras ikinä. Omaan ajattelutapaasi ei voi kukaan muu vaikuttaa, kuin sinä itse ja minäkin olen päättänyt aloittaa jokaisen päivän pienellä positiivisella ajatuksella, näin koko päivästä tulee paljon parempi. 

Tässä vielä perjantain otos Kallaveden rannalta. Nyt ymmärrän mistä Tapio Wirkkala ammensi inspiraationsa Ultima thuleen. Luonto taitaakin olla näiden kaikkien suurien muotolijoiden inspiraation lähde. Ihanaa viikon aloitusta, haastan sinut loistamaan kilpaa auringon kanssa! :)

Potatos.

Muistan, kuinka lapsena rakastin uuniperunoiden rapeaa kuorta. En tiedä, miten äitini ne silloin valmisti, ehkäpä foliossa? Itse tein uuniperunat suolapedillä ja hyviä kyllä näistäkin tuli. Tämän helpompaa ruokaa tai oikeastaan lisäkettä ei ole olemassakaan ja en ymmärrä miksi teen näitä niin harvoin. Ehkäpä pitkä kypsymisaika on yksi syy, koska kun minulla on nälkä, muutun hirviöksi. Ruokaa täytyy olla siis välittömästi ja niin... uuniperuna ei ehkä ole se sopivin vaihtoehto silloin. Mutta tehkää ihmiset ihmeessä uuniperunoita! En halua kuulla mitään marmatusta tärkkelyksestä tai hiilareista, peruna on hyvää ja niin kauan, kun en saa siitä mitään ikäviä oireita, se on myös terveellistä. Täytteillä voit rikastuttaa annostasi, jos pelkkä peruna voilla ei oikein maistu. Pitäisikin kehitellä jokin omaleimainen täyte. TUlen palaamaan siis vielä tulevaisuudessa perunoiden pariin.

Voi, kun nyt saisin rouskutella tuota rapeaa kuorta. Onko jollain hyvää ohjetta, jolla tuon kuoren saa oikein ekstra rapeaksi? Siis sellaiseksi, että sisus on suorastaan vetäytyny irti tuosta kuoresta...?

Makedonia: Struga ja Sveti Naum

Jatketaanpas vielä hieman Makedonian matkan muistelua kesältä 2012. Lomamme aikana piipahdimme myös läheisessä Strugan kaupungissa. Kävimme etsimässä kaupungista bussiasemaa ja itseasiassa löysimmekin sen, mutta ovela taksikuski osasi juuri sopivalla hetkellä kertoa meille juuri sopivan hinnan, joten hyppäsimme taksiin. Taksikuski puhui sujuvaa saksaa ja oli erittäin ystävällinen sekä asiakaspalveluhenkinen. Hän olisi vienyt meidät myös Albanian puolelle kohtuullista korvausta vastaan. Ymmärtääksemme Albanian puolelle matkustaessa passin pitää olla vähintään vuodeksi eteenpäin voimassa ja toisella meistä passi oli menossa muutaman kuukauden päästä vanhaksi, joten jätimme tarjouksen käyttämättä. Muutenkin autossa istuminen 40 asteen helteessä ei oikein houkutellut, oli ilmastointi tai ei.

16 kilometrin päässä sijaitseva Struga on selkeästi jäänyt Ohridin varjoon. Kaupungin pääkatu oli siisti ja täynnä putiikkeja ja kauppoja, joiden hintataso oli varmasti edullisempi, kuin Ohridissa. Kaupunki oli yleisilmeeltään melko ränsistynyt ja likainen, roskia oli selkeästi enemmän verrattuna siistiin Ohridiin. Kaupungin halki kulkee joki, joka kuihtuu loppupäätä kohden kapeaksi uomaksi slummialueen keskelle. 

Mutta ei käyntimme täysin pettymys ollut, ei suinkaan! Joen alkupäässä avautuu kauniit näkymät järven yli ja sijaitseepa Strugassa myös upeat hiekkarannat. Rannoilla oli paljon lapsiperheitä ja kieltämättä kauniit ranta-alueet houkuttelivat auringon palvontaan paljon enemmän, kuin Ohridin keskustan betonilaiturit. Kaupungissa on myös paljon trendikkäitä terasseja ja kahviloita. Vaikka köyhyys iskeekin Strugassa melko rajusti päin kasvoja, niin päivän retkikohteena se on oikein mainio.

Vierailimme lomamme aikana myös 29 kilometrin päässä sijaitsevassa Sveti Naumissa, joka sijaitsee aivan Makedonian ja Albanian rajalla. Otimme Ohridista taksin, matka kesti noin 35 minuuttia ja maksoi 15 euroa. Kieltämättä hieman hirvitti mutkaiset vuoristotiet, joilla taksikuski ajeli tottuneen lujaa. Yllä olevassa kuvassa näkyy Sveti Naumin kultaiset rannat sekä vastarannalla sijaitseva Albania.

Kun taksi jätti meidät luostarialueelle mietin, mihin olemme tulleet. Turistikojuja vierekkäin, matkamuistoja, katuruokaa... Mielessäni kävi, että onko tämäkin paikka jo päästy pilaamaan turismilla. Onneksi olin väärässä. Hetken aikaa jatkettuamme matkaa edessämme avautui vehreä alue sekä kaunis luostarirakennus aivan järven rannalla. Luostari tarjosi myös majoitusta. Siinä terasilla nautimme kauniista näköalasta ja keskustelimme parin saksalaisen naisen kanssa. He olivat tulleet Sveti Naumiin viettämään päivää rannalle ja saimme heiltä vinkin, että takaisin Ohridiin pääsisimme laivalla. Tietysti otimme vinkin vastaan ja kotimatka taittuikin muutaman tunnin kuluttua laivan kattoterassilla.

Kiertelimme ympäri aluetta ja huomasimme, että luostareiden lisäksi alueella oli mielettömän kaunis lähde, jota kävimme ihailemassa veneajelulla. Vesi oli niin kirkasta, että lähteen syvimmällä kohdalla (4 metriä) näki pohjaan saakka. Vesi oli oppaan (siis soutajan) mukaan juomakelpoista, koska se vaihtui koko ajan pohjasta pulppuavien lähteiden kautta. Luostarin alueella riikinkukot käyskentelivät ympäriinsä ja mieheni oli ihan kauhuissaan, kun minä räpsin linnuista kuvia "liian läheltä". Söimme myös lounaan ja pääsin maistamaan paikallista pataruokaa, gjuvechia.

Makedonia näytti meille monet kasvonsa ja päällimmäisenä minulle jäi mieleen Ohridin monipuolisuus, Sveti Naumin kauneus sekä maan edullinen hintataso. En usko, että lähden Makedoniaan toistamiseen. Tuntuu, että ehdin näkemään alueesta kaiken ja matkakokemus säilyy kauniina muistona. Eikö se ole positiivista, että lomalta on saanut ns. kaiken irti? :)