Mietinnässä uusi taulu...

Joko siellä on ihana kutkuttava fiilis? Niin siis sellainen "kohta on viikonloppuuuuu!!!" -fiilis? Minulla ainakin alkaa olemaan. Tämä viikko on tuntunut jostain syystä normaalia raskaammalta. Väsymys sekä flunssa (tai en tiedä johtuuko tämä olo puhtaasti väsymyksestä) on kolkutellut uhkaavasti, tosin kummallekaan en ole antanut valtaa. Jospa saisin viikonloppuna nukuttua ja treenattua, niin jaksaa taas kiireisen ensi viikon hymyssä suin. Viikonlopulta odotan pitkien yöunien lisäksi valokuvaamista. Kurkin tänä aamuna puhelimellani Supersäätä, joka lupasi tälle iltapäivälle vettä (eipä ollutkaan riittävän harmaata) ja huomiselle vettä ja RÄNTÄÄ. Syvä huokaus. Sunnuntaina ehkä, siis EHKÄ saattaa hieman paistaa, mutta tuon sovelluksen tuntien, en luota sen ennustuksiin ollenkaan. Meinaan pakahtua tähän harmauteen, aurinko, missä sä oot? 

Päätin lievittää tätä luomisen tuskaa aloittelemalla uutta taulua, jonka ajattelin tehdä ihan itselleni tai siis meille ;) Nyt mietinkin mitä sävyjä laittaisin? Haluaisin jotain kepeää ja läpikuultavaa, mutta kuitenkin taulussa pitää olla tekstuuria, taidan laitaa lisäksi hopeaa lyöntimetallia. Yksi musta-keltainen työ onkin valmiina, tällä hetkellä se tosin on näyttelyssä. Senkin voisin kuvitella seinällemme näyttelyn jälkeen, en vaan malta odottaa kuukautta. Tuon tulppaanin sävyt minua nyt jotenkin kiehtoo, mutta en tiedä, taulu ei saa olla myöskään liian hempeä, siis mieleen ei saa tulla lastenhuone tai mummola, hih-hih... On tämä nyt vaikeaa :)

Saa nähdä, mitä saan aikaiseksi. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua, minä jatkan pähkäilyä! 

Save with Jamie.

On taas viikko hujahtanut ohi. Hiihtolomatkin lähenevät täälläpäin Suomea loppuaan. Ensi viikolla on taas aamuisin enemmän ihmisiä liikenteessä, muuten näin työssäkäyvänä tätä lomakautta en huomaakaan. 

Tänä aamuna menin töihin normaalia aikaisemmin. Aamu alkoi harmittavasti laihalla ja puruisella kahvilla, suodatinpussi oli lytyssä ja sekös harmitti. Lähdin töihin 7.15 ja tajusin siinä ajellessani, että täällähän on valoisaa! Laiha kahvi ja monen yön huonosti nukutut unet eivät harmittaneet enää yhtään niin paljon, oikeastaan ei ollenkaan. Tämä lisääntynyt valo tarkoittaa kohdallani lisääntyvää valokuvaamista. En malta odottaa tulevaa kevättä ja sitä valon määrää!

Tänään oli kiva päivä. Kävin nimittäin elämäni ensimmäisessä lehtihaastattelussa. Näyttelystäni sekä hyväntekeväisyyshuutokaupasta tehdään pieni juttu paikallislehteen. Minulle jäi oikein hyvä mieli haastattelusta, tosin kai sitä asioita voisi sanoa toisinkin ja en tiedä onnistuiko minusta otetut kuvat, mutta ihan sama. En jaksa enää ottaa stressiä tällaisista asioista. Niin ja kävin muuten hakemassa yhden taulupohjan, vielä ison sellaisen. Vasta sain näyttelyn taulut valmiiksi, mutta mutta... Olohuoneen seinä huutaa uutta taulua, uutta väriä, jotain keveää ja keväistä, pastellista ehkä. Saa nähdä.

Mutta, olihan minulla yksi kiva reseptikin kerrottavana. Tällä kertaa sovelsimme ihanan pörröpään, sössöttävän Jamien reseptiä. Mieheni katsoi eilen Save with Jamie -sarjaa ja siinä Jamie teki itse currya edellisen päivän naudan paistista. Kaupassa käydessämme heitin ilmaan ajatuksen, että mukaillaan reseptistä oma versio ja käytetään broilerin fileitä. No hyväähän siitä tuli. Huokaisin "Oh my lord!", kun maistoin kastiketta ensimmäistä kertaa. Pidän Jamien tavasta tehdä simppeliä ruokaa, ilman mitään ylimääräistä hifistelyä. Vähän tätä ja vähän tuota on meidän tapa kokata ja siksi Jamielta on kiva soveltaa uusia ideoita. Mutta, tässäpä tulee reseptiä, on muuten helppo ja nopea...

Meillä oli broilerin maustamattomia fileitä, kuutioitiin ne ja kypsennettiin pannulla. Siinä sivussa valmistui riisi. Blenderiin heitimme sipulia (2 pientä), valkosipulia (4 kynttä), tuoretta korianteria (yksi ruukku, jätä vähän koristeluun), tuoretta chiliä (yksi on aika jees), raastettua inkivääriä (n. 2 cm), kurkumaa, currya, savupaprikaa ja sitruunanmehua, pikkuisen lorautettiin öljyäkin. Näistä surautettiin kastike ja lisättiin se porisemaan kypsien broilereiden päälle. Maku pyöristettiin kookosmaidolla sekä lurauksella hunajaa. Suolaa, pippuria ja annettiin porista ehkä sellaiset 15 minuuttia.

Tadaa! Pääsin myös kokeilemaan stanssia, jonka löysin jostain alelaarista. Annoksesta tuli heti juhlavampi ;) Päälle vielä tuoretta korianteria ja makumatka on valmis. Kastike tuntui ensin todella tuliselta, mutta kookosmaito sekä jogurtti pyöristivät maut kivasti. Tähän kävisi lisäksi täysjyvätortillat, joita voisi dippailla kastikkeeseen sekä jogurttiin. Meni kyllä näinkin. Ai että. Tämä käy myös kevyempäänkin ruokavalioon, mekin käytimme kevyttä kookosmaitoa. Maussa ei mielestäni ole mitään eroa tuohon normaalirasvaiseen kookosmaitoon verrattuna, varsinkaan näin kypsennettynä. Suosittelen kokeilemaan!

Taidenäyttelystä.

Pitkäaikainen unelmani kävi toteen viikonloppuna. Olen opiskeluajoista saakka haaveillut omasta taidenäyttelystä ja tosiaan viime lauantaiaamuna kävin viemässä tauluni ravintola King´s Crowniin maaliskuun ajaksi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, tiet olivat kuivat ja kevään tuntua oli ilmassa. Minulla oli mieli korkealla. Kaiken sen suunnittelun ja säätämisen jälkeen lapsoseni pääsivät vihdoin esille. 

Taidenäyttelyni yhteydessä on myös järjestämäni hyväntekeväisyystapahtuma, jossa keräämme varoja KYS:n lapsipotilaille. Lahjoitan myös yhden tauluni huutokaupattavaksi. Jos liikut Kuopiossa, niin suosittelen samalla piipahtamaan King´s Crownissa ja nauttimaan ravintolassa tarjoiltavan hyväntekeväisyysmenun. Menun hinta on 35 € ja siitä menee 10 % hyväntekeväisyyteen. Ravintolassa on myös myynnissä taiteilijatarvikkeita, jotka viedään huhtikuun alussa lapsille.

Tässä vielä hieman kuvia näyttelytilasta.

 Tämä taulu on huutokaupattavana. Toivottavasti nyt yritykset ja yksityiset huomioisivat tämän... ;)

Kuvien ottaminen oli melko haastavaa, koska päivä oli niin aurinkoinen. Näistä tauluista huomaa hyvin, miten valo paistaa niiden takaa. Joissain kohdissa öljyväriä on ohuempi kerros, joten kangas on luonnollisesti siltä kohdalta läpikuultavampi. Näyttää siltä, että taulu on tulessa.

Nyt sitten odotellaan mitä tuleva kuukausi tuo tullessaan. Onneksi pahin jännitys on nyt ohi ja näyttely on pystytetty ja hieman kuplivan vaikutuksen alaisena myös avattu.

What do YOU want?

Olen viime päivät ollut ihan ihmeellisessä mielentilassa. Mietin tässä, että mistä tämä johtuu... Onko tämä minun tapani reagoida, kun stressi laukeaa vai onko minulla ikäkriisi menossa...?! ;) Taidenäyttelyn avajaiset ovat nurkan takana ja seuraavat pari päivää meneekin järjestellessä niitä, jänskättää. Pari juttua puuttuu vielä, mutta yritän pitää mielen positiivisena ja ajattelen, että kaikki menee hyvin. Toivon, että saan taulut kauniisti esille. Näyttelytila on ravintolassa, joten se kyllä aiheuttaa omat haasteensa. Ehkä tämä mielentila johtuu siitä, että yksi projekti on kohta saatu päätökseen ja seuraavan kuukauden aikana nähdään, tuottaako kaikki tekemäni työ hedelmää. Toivottavasti yritykset lähtevät haasteeseen mukaan, tuleva kuukausi onkin jännittävää aikaa. 

Ihana Emilia muuten teki pienen jutun blogissaan tulevasta näyttelystäni, käy ihmeessä kurkkaamassa se täältä! Tuhannet kiitokset Emilialle! :)

Olen parina aamuna kävellyt töihin auringon noustessa ja fiilistellyt sitä, että kun palaan töistä kotiin, niin on edelleen valoisaa. Kevät, sieltä se tulee. Voihan tämä olotila johtua tästä keväästäkin? Kuka tietää? Ainakin 1800-luvulla oltiin viisaita tai Mark Twain oli, kun hän tuntui tietävän ja valitsevan oikeat sanat juuri minulle.

Kuva

Entä jos.

Viisaat ovat sanoneet, että kaikki loppuu aikanaan. Entäs se tyhjiö, jonka tämä "kaikki" jättää? Taidenäyttelyni avajaiset ovat lauantaina ja kuukausi siitä eteenpäin, yksi tauluni huutokaupataan. Olen tässä miettinyt, että mitä sitten? Entä jos yhtään taulua ei mene kaupaksi, niin minne laitan ne kaikki? Lahjoitan kavereille? Pelottaa ja jännittää, millaisen vastaanoton saan. Entä, jos en saa yhtään varoja kerättyä hyväntekeväisyyteen? Entä, jos kukaan ei tarjoa mitään huutokaupattavasta taulustani? Noloa.

Minun taulujani ei ole ollut esillä aikaisemmin julkisissa paikoissa, ehkä tämä hermoilu on ihan normaalia?

Olen myös miettinyt, jatkanko maalaamista entiseen tapaan. Saisinko taulujani jonnekin esille? PItäisikö minun alkaa markkinoimaan itseäni enemmän? Taidan ottaa ensin kritiikin vastaan ja mietin sen jälkeen näitä asioita.

Niin ja ne olympialaisetkin loppuivat. Rakkaat penkkiurheilijat, ymmärrän teitä ja sitä loppumisen aiheuttamaa tyhjiötä. Se tunne on aika inhottava...

Unohduin katselemaan valokuvia...

Kenellä alkoi soimaan päässä Mamban vanha valokuva? Hih, no ei minulla ainakaan. Olen potenut vakavan laatuista matkakuumetta jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä olen ehkä lämmön puolella, mutta näin kevättä kohden kun mennään, niin kuume alkaa nousta. Minulla on tällä hetkellä sellainen haikea olo, ikävä jotain, mutta ei tiedä mitä ikävöidä ja siksi olenkin diagnosoinut itse, että olen ollut Suomessa liian kauan (eli kaksi kuukautta). Vuosi sitten tähän aikaan olimme varanneet jo kaksi reissua, vapun tienoilla olimme Prahassa ja kesällä olimme Nizzassa. Mietin tässä, että olen viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt maailmaa enemmän, kuin koskaan. 

Olen kyllä onnekas, koska olen saanut rinnalleni maailman parhaan matkakumppanin. Haluamme reissuiltamme täysin samoja asoita, joten lomien suunnittelu on aina yhtä kivaa. Yksin en olisi ikinä päässyt näkemään näin paljon Eurooppaa, kuin hänen kanssaan. Minä olen muutenkin varustettu onnettomalla suuntavaistolla, joten se on aika suuri helpotus, kun vieressä kulkee päänsisäinen kartta.

Näiden reissukuvien selaaminen ei todellakaan ole järkevää tässä mielentilassa. Minusta on kuoriutunut intohimoinen matkustelija. Rakastan sitä jännittämisen ja odottamisen tunnetta, kun istun lentokentällä passi ja lentolippu kädessäni. Saatan hypistellä kameraani, vilkuilen kelloa, ravaan vessassa, kurkin puhelintani, ei malttaisi odottaa, että olisi jo kohteessa. Tätä ennen olen tietysti kaivanut ja lukenut kaiken mahdollisen tiedon matkakohteesta, kartta sekä tietysti metrokartta on tulostettuna taskussani.

Kevään ajattelimme pysyä Suomessa, kesälle onkin jo suuria suunnnitelmia ja syksylle on yksi viikon reissu jo varattu. En tiedä miten selviän kesään saakka, ehkä lähestyvä kevät auttaa tässä hieman, mutta silti tämä haikeus tuntuu ottavan minusta vallan. 

Onko siellä muita yhtä intohimoisia matkustelijoita? Onko kesän reissukuviot jo tiedossa vai aiotko nauttia Suomen kesästä?

Nyt se on tehty!

Olisin todella kiitollinen, jos kaikki jakaisivat tätä kutsua! Haluan haastaa kaikki tekemään yhdessä hyvää! Kuvaa klikkaamalla pääsee tapahtuman Facebook-sivuille.