Voi jos osaisit kertoa tarinasi...

Talomme yläkerta on otettu käyttöön parisen vuotta sitten. Yläkerrasta löytyy kaksi suurta makuuhuonetta, vaatehuone, kylpyhuone/wc sekä ns. kylmätila, eli lattian ja katon välinen pieni varasto. Varastossa on kätevä säilyttää kaikkea sellaista, mitä harvemmin tarvitsee.

Sieltä löysin tämän aarteen. Tuoli nökötti yksinään vintin perukalla, maalit lohjenneena, pölyn peitossa. Kaivoin tuolin esiin, toin samalla sen mukana pari hämähäkkiä makkariin. Pyyhkäisin pölyt sen pinnalta ja ajattelin, että tämähän on ihan kehityskelpoinen yksilö. Maalipintaa pitäisi vielä hieman kuluttaa, ehkä jopa maalata, mutta en ole vielä ehtinyt. En tiedä tuolin ikää, mutta tukevaa tekoa se on ja se palvelee nykyään minun yöpöytänäni. Ainakin toistaiseksi. Ihan naurattaa miten minusta on tullut näin "huoleton". Normaalisti en ikinä ole ajatellut, että "tämä on nyt väliaikaisesti tässä" tai "teen tämän, kun ehdin". Ehkä minuun on tarttunut kevyesti sellainen maalainen, stressitön ajattelutapa. Mehän kun emme oikeasti edes asu maalla. Tämä paikka nyt vain sattuu tuntumaan siltä, vaikka keskustan hulina on ihan pienen matkan päässä. Heh. Olen muuten varma, että yksi päivä haistoin lehmänlannan...