Olen onnekas...

Onni on Hän.

Öljy kankaalle, maalattu valokuvasta. Tilauksesta teen, jos kiinnostuit. Viestit ja tarjouspyynnöt sähköpostiin: noora.svard@outlook.com.

Brunssilla.

Tänne Savoon brunssikulttuuri on vasta hiljalleen löytämässä tiensä. Kuopiosta olen löytänyt kolme ravintolaa, jotka tarjoavat brunssia: King´s Crown, Cafe Freda sekä uutuutena ravintola Rustik.

King´s Crownin brunssilla oli tarjolla riisipiirakoita, croissanteja, lämminsavulohta, broileria sekä erilaisia salaatteja. Jälkiruoaksi löytyy vaahtokarkkeja sekä hedelmänpaloja, joita voit dippailla suklaaputoukseen. Tarjonta on mielestäni kattava ja oman brunssimme nautimme tietysti shamppanjalasin kera. Taustalla soi livemusiikki, olihan kyseessä jazz-brunssi. Olo oli, kuin olisit ollut Keski-Euroopassa lomalla. Oheiset kuvat on muuten otettu King´sistä.

Cafe Fredassa olen käynyt useamminkin brunssilla. Tarjonta on suppeampi, mutta hinta myös noin puolet edullisempi, kuin näissä kahdessa muussa ravintolassa. Fredaan minut houkuttelee täydelliset uuniperunat ja niiden kanssa tarjottavat täytteet. Myös erilaisia salaatteja löytyy sekä lämmin lisäke. Niin kun sanoin, tarjonta on suppeampi, mutta minua tämä ei haittaa. En koe tarvetta ahtaa itseäni täyteen brunsseilla, joten tällainen tarjonta sopii minulle oikein mainiosti. Tunnelma tosin ei ole niin kiva, kuin kahdessa muussa ravintolassa, koska Freda sijaitsee kauppakeskuksessa.

Uusin tuttavuus on ravintola Rustikin tarjoama lähiruokabrunssi. Koko ravintolan idea on tarjoilla lähiruokaa tunnelmallisessa kellarimiljöössä. Tarjolla oli mm. keittoa, kalakukkoa sekä punajuuripaistosta, joka oli höystetty paikallisella Peltola Blue -sinihomejuustolla. Kahvin kanssa tarjoiltiin marjapiirakkaa sekä vaniljavaahtoa. Brunssi oli mielestäni kattava, myös erilaiset juustot sekä marinoidut kirsikkatomaatit olivat kiva lisä tarjontaan. Brunssi on ehkä ravintolamaisin näistä kolmesta.

Kaikissa mainitsemissani brunsseissa on omat hyvät puolensa ja käynkin testaamassa jokaista tasaisin väliajoin. Tässä siis muutama vinkki, miten Kuopiossa voi aloittaa lauantaipäivänsä.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän ruoan ystävänä haluan suosiella muillekin hyväksi havaitsemiani paikkoja.

Rannoilla...

Pieni kävelyretki hiljaisuudessa. Kaislat olivat muodostaneet maton rannikolle. Mukaan tarttui oksia koristamaan syksyistä olohuonettamme. Juu-u, myrskyn jälkeen oksia oli polut täynnä, sieltä nappasin muutaman mukaani. Välillä on hyvä olla itselleen lempeä ja lopettaa suorittaminen. Kuljeskella hiljaisuudessa ja kuunnella tuulta. 

Ensimmäiset makroilut.

Pöydällä oli tuoreita mansikoita ja viinirypäleitä. Oli aurinkoinen päivä ja valoa riitti, joten päätin kokeilla hiljattain tilaamaani loittorengassarjaa. Loittorenkaiden idea on viedä objektiivi "kauemmaksi" kamerasta, jolloin objektiivi pystyy tarkentamaan lähemmäksi. Loittorenkaan voi rakentaa vaikka vessapaperirullasta, mutta minä tilasin omani edullisesti Saksasta. Samassa paketissa tuli myös ns. "turistiobjektiivi", josta voin vaikka kertoa myöhemmin lisää.

Mielikuvitus alkoi laukkaamaan näiden kuvien jälkeen. Odotan pakkasta, että pääsen kuvaamaan huurtuneita kasveja ja lumihiutaleita. Samalla toivon, että olisi jo kevät, kun ensimmäiset silmut aukeavat. Loittorengassarja on kyllä hyvä ja edullinen hankinta kameralaukkuun, mikäli haluaa kokeilla makroilua, ennen kuin investoi oikeaan, kunnolliseen makro-objektiviin.

Let´s have some duck.

Halusimme kokeilla kokata ankkaa. Olen syönyt ensimmäisen kerran ankkaa, tarkemmin ankanrintaa, Tallinnassa Le Bonaparte -ravintolassa. Siellä ankka oli harmikseni sitkeää, en pitänyt. Toisen kerran söin ankkaa Prahassa, todella edullisessa lounasravintolassa. Siellä ankka olikin siivottava itse, eli lautasellani lepäsi puolikas lintu nahkoineen päivineen... No ei nyt ihan, mutta lihat perattiin luista, lintu oli ilmeisesti kypsennetty keittämällä. Liha oli mehevää, mutta en mitenkään kokenut kulinaristista nautintoa. Kolmannen kerran maistoin ankkaa Nizzassa mieheni annoksesta. Se oli hyvää, tosin, ranskassa en syönyt kertaakaan "huonoa" ruokaa (tai sanotaanko näin, että ravintola valintamme olivat onnistuneita). Näiden kokemusten jälkeen suhtauduin hieman epäilevästi kyseiseen lintuun. Päätin kuitenkin antaa vielä yhden mahdollisuuden...

Tällä kertaa ostimme ankanrintafileen pakastettuna, paikallisesta perhemarketista. Teimme kaikkien sääntöjen mukaan ja laitoimme ankan nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle. Paistettiin molemmin puolin ehkä noin 3 minuuttia? ja tämän jälkeen laitettiin ankanrinta uuniin paistomittari kyljessä, kunnes sisälämpötila oli 52 astetta. Lisäkkeeksi tehtiin peruna-papupaistosta, jonka päälle vuoltiin muutama parmesaanilastu. Kastikkeena toimi punaviinikastike, joka keiteltiin kokoon edellisen illan punaviinipullon jämistä. 

No, mitä pidin ankasta? 

Ankanrasvan "käry" aiheutti minussa vilunväristyksiä. Se on minulle jostain syystä melko vastenmielinen tuoksu. Tämä nyt voi olla minun päänsisäinen juttu, koska saan vilunväristyksiä kaikesta eläimen rasvaan liittyvästä asiasta. Tässä vaiheessa mietin, että saankohan koko ankkaa alas. Koottuamme annoksemme maistelin ankkaa ja hyvää se oli, mutta en taida valmistaa toista kertaa. Ehkä se, että teimme "perus" reseptillä, ilman sen suurempi kikkailuja, "perus" raaka-aineista, "perus" kastikkeella (joka oli muuten taas kerran onnistunut ja huisin hyvää) oli syy siihen, että en kokenut tälläkään kertaa kulinaristista nautintoa. No, seuraavalla kerralla kun kokeillaan jotain uutta, niin se ei ole ainakaan ankkaa...

Lepakko.

Lepakkotuolini liihotti työhuoneesta olohuoneeseen. Runko on alkuperäinen, hitsattu versio. Päällisen ompelin tukevasta keinonahasta. Halusin tuolista jotenkin kevyemmän näköisen ja heitin sen päälle lampaantaljan. Kiva siinä on kyllä istuskella. Ikeasta tarttui mukaan myös tämän vuoden "joulukuusi". Emme ole jouluna kotona, joten tämä versio sopii meille täydellisesti. Ei kaipaa kastelua, eikä tiputtele neulasia. Ei ole liian muovisen näköinen ja joulun jälkeen sen voi kiikuttaa varastoon. Kyllä huomaa näiden kuvien rakeisuudesta, että valosta on todellakin pulaa. Aamulla on pimeää, kun lähden töihin, illalla on pimeää, kun saavun kotiin. Mutta sepä ei haittaa, kohta on taas kevät. Mukavaa viikonloppua!

Let´s go nuts!

Päivän kuva. Jos jotain pitäisi vähentää, niin näiden syöntiä. Voisin elää pähkinöillä, sairaan terveellistä.