Vuosi sitten olimme Helatorstaina mökillä, muistan kuinka haravoin mökin pihaa hihattomassa topissa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Helatorstai ajoittui alkukuuhun, puut olivat silloin vasta silmuilla ja tämä kuva on otettu silloin. Mietin viikonloppuna mökillä ollessamme, että kyllä kesä tuntuu olevan jo pitkällä, lämpöä ja aurinkoa riitti. No, pudotus maanpinnalle tulikin sitten heti alkuviikosta ja nyt vettä tulee ainakin kaksi päivää putkeen.
Tunnustan olevani luonnonlapsi, joka pärjää vaivattomasti ilman sähköjä ja juoksevaa vettä. Television korvaa patteriradio, uunin korvaa puugrilli ja tuuli kuivattaa hiukset. Kahvit keitetään nokipannussa ja juodaan pahvimukeista aamuauringossa. Niin ja mies kantaa vedet saunaan... ;) Olen niin omimmillani luonnon keskellä, voin istua tuntikaupalla mato-ongella, katsella liplattavaa vettä ja kuunnella huojuvia kaisloja. Laiturilla täytän ristikoita tai lueskelen iltapäivälehtiä. Mikään ei voita hiljaisia ja pimeitä öitä metsän keskellä. Käki saattaa kukkua jossain kaukana tai joutsenet huudella rannalla. Viikonloppuna ainoa häiriö oli linnunpoikasten piipitys, taitaa jossain katon uumenissa olla linnunpesä. Viikonloppu meni touhutessa, haravoidessa, puusavotassa, siivoamisessa ja suunnitellessa. Tajusimme, että haluamme oman pihan. Tiedän, että viihtyisin kukkapenkkien ja kasvimaan keskellä. Mielelläni kuoputtelisin maata ja innolla odottelisin, mitä sieltä nousee, puusavotat ottaisin kuntoilun kannalta. Ihan huippu treenihän se olisi, kannella painavia halkoja!
Olen aika onnellinen tällä hetkellä, koska tajusin, että kesä on vasta alussa ja pääsen nauttimaan tästä kaikesta vielä monta kertaa. Vielä kun löytäisimme sen oman pihan... Minä jatkan haaveilua kesästä, vaikka ulkona taitaa juuri ja juuri olla sen kymmenen astetta lämmintä. Mukavaa ylimääräistä vapaapäivää! Lupaan olla hieman aktiivisempi tämän blogini kanssa, nyt kun ylimääräinen kiire alkaa hellittää... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti