Maalaistyttö saapui Helsinkiin.

Vietin taannoin yhden viikonlopun Helsingissä. Minun täytyy myöntää, että melkein aina olen ollut Helsingissä läpikulkumatkalla. Olen joko menossa lentokentälle tai tulossa lentokentältä ja tässä välissä yöpynyt ystävien luona. Maalaistyttönä en ole kummemmin tutustunut Helsingin kaupunginosiin, noloa kyllä myöntää tämä. Tällä kertaa olin siis turistina. Tuuli pääsi yllättämään ja kylmyys kangisti kokeneenkin kamerasormen. Aurinko näyttäytyi ja loi keltaista valoaan pitkin katuja. Tuulta uhmaten kävelimme ja ihastelimme. Sain jopa muutaman kuvan napattua. Tällä kerralla seurueeseemme kuului enemmän ja vähemmän kiireisiä ystäviä, joten kuvaussaldoni jäi melko köyhäksi.

Minulla on ikävä Helsinkiä, lähinnä sen tunnelmaa. Tiedän, että en viihtyisi siellä, mutta näin pieninä paloina sen viehätys kestää kerta toisensa jälkeen. Seuraava läpikulkumatka on itseasiassa hyvin pian, matka jatkuukin siitä Keski-Euroopaan. Taustalla soi Sir Elwoodin hiljaiset värit, jota olen fanittanut viimeiset 15 vuotta. Heidän keskiolutjatsinsa uppoo minuun. Maalaistyttö kävi Helsingissä, sydän jäi sinne, mutta vain hetkeksi.